NÄÄ EI KUULU TÄNNE!

Nää ei kuulu tänne meiningillä aloittelin viime maanantaina pihakämpän tyhjennystä. Raijasin vanhoja, käypiä kylläkin, lasketteluvälineitämme muualle. Saivat nyt väliaikaisen paikan tuvan avovintin perimmäisestä nurkasta. Eivät kyllä kuulu sinnekään… Siivotessa valtasi sama tuttu ahdistuksellinen tunne, homma alkoi muistuttaa rubikin kuutiolla pelaamista, siinäkään homma ei etene, jos ei tee oikeaa siirtoa oikeaan suuntaan, mmhöö.

Homma ei etene epäily valtasi myös vinttikammarin katonmaalauksen edistymisestä.
Kun heti maanantaina sain lopulta haetuksi lisää maalia, oli isännällä ”lainassa” ollut pensselini (ainut) muuttunut jotenkin katonmaalaukseen soveltumattomaksi.
Noh` nyt on uusi pensseli hankittuna. Maalaan ja jatkan hommaa taas sopivalla ajalla. Pakolla ei ole mitään. Muutenkin olen luottavainen, että kyllä ne hankkeet ja keskeneräiset työt valmiiksi saadaan. Maalinhakureissulla tarttui muutama kukkanen ja siemenpussikin mukaan.

Käytiin tyttären kanssa naapurikunnassa asioilla. Kuvattiin hieman noita keväisiä tanhuja ja jokivarsia...






Karavaanareiden suosittu merenrantapaikka.


Ja näihinhän ei kyllästy koskaan...






Kirjaston kautta kotiin kera uudistuneitten lukemisten…

Hauskaa Vappua!

SUUNNITELMAT HIEMAN UUSIKSI

Alkanut viikko vapaata, jihuu! Monenlaista mukavaa tekemistä suunniteltuna, ihanaa. Hyvällä mallilla jo aamutoimet. Seitsemän jälkeen keitin aamupuuron. Sitten vielä hetkeksi peiton alle kellimään, aah. Ylös ja sänky petattuna kunnialliseen aikaan, kahdeksan jälkeen. Sää näytti epäilyttävältä, sadetta luvissa? Ryhdyin toteuttamaan eilisen suunnitelman mukaista pihan haravointia. Puhelu keskeytti hikisen haravointini, kysyivät huomiseksi töihin – lupasin, vain huomiseksi. Jospa taas sitten pyöräilisin töihin. Suunnitelmat hieman uusiksi...

Mitäs lepsuilua tämä on, minähän päätin siirtyä puolipäiväiseksi? Noh` se tuntuu aivan erilaiselta, kivalta mennä omasta työpisteestään muuhun työpisteeseen. Työhän sinänsä on samanlaista. Ja rahankin huomaan käyvän mielessä tuon tuosta. Puolipäivätyö/ palkkapuoli koettelevat varmaan totuttua turvallisuutta ja epävarmuuden sietämistä. Yrittää olla kuin aina askeleen edellä, varmistaa, että ”järjestelmä” toimii – se toimii. Olen kiitollinen tästä, niin kiitollinen.

Viikonloppu oli jo melko kesäisen lämmin ja aurinkoinen. Näytti vaikuttavan; ilostuttavan ja aktivoivan ihmisiä. Kissatkin meillä vallan villiintyivät ja illalla sitten uni maittoi. Hauskaa luettavaa oli monen blogilla kera hyvien kuvien. Kotikulmillapa vain puuhaillessa se meni. Mökillä, Vattajalla pikaisesti kävimme merta haistelemassa.

Jäitä, ettei taida vielä Vappuna uimaan tarjeta.

SE ENTINEN ... - NYKYINEN

Hei ystävät! Paljon on ehtinyt virrata vettä kevätpuroissa, eli aikaa kulua viimeisestä postauksestani. Loppuviikon kolme työpäivää verottivat kummasti aikaa ja voimia. Etenkin, kun työskentely tapahtui vieraammalla työmaalla. Mutta oikein mukava kokemus. Perjantaiaamuna oli mahdollista kokea aivan mahtava elämys, pyöräillä työmatka. Edestakaisesti matkaa kertyy viisi kilometriä, helppo siis. Mikä nautinto; lintujen moniääniset liverrykset, havumetsän ja multavan pellon tuoksut, aah. Harvinaista herkkua meikäläiselle, joka työnluonteen vuoksi aina joutuu autoa käyttämään.

Poika hankki meille uudet näytöt. Tässä on kuvat entisestä ja nykyisestä. Nämä Aatamin aikaiset monitorit ovat olleet meillä aivan 1990-luvun alusta alkaen. Hyvin ovat tehtävänsä suorittaneet, ei valittamista. Tarve muutokseen ja uusien hankkimiseen lähti enemmänkin sisustuksellisista tarpeista, myönnän. Tunnistan itsessäni tällaisia naurettavia piirteitä; kuohuviinipullon saatan valita sen vuoksi, kun passaa niin hyvin sohvakalustoon, auton ostaa sen tuoksun perusteella. Ja pitkässä juoksussa nuo hepposelta vaikuttaneet valintakriteerit ovat osoittautuneet muiltakin osin täysin onnistuneiksi; kuohuviini oli tosi hyvää ja auto on pelannut kiitettävästi.

Niin, lähtökohtaisena vaikuttimena uusien näyttöjen hankinnalle oli siis sisustukselliset tarpeet/paineet. Jo pitemmän aikaa ovat ahdistaneet nämä massiiviset (monitori)möykyt tässä työpöydällä. Muutenkin tämä, pojan entinen ”digitaalikeskukseksi” nimitetty, huone vaatisi perusteellisempaa remonttia ja kaunistamista. Aloitinpa sitten näin ”näyttävästi”. Tai paremminkin, mieshän se ensin ehdottikin ja heti innostuvana otin puhelun pojalle ja pyysin tilauksen tekemään. Eilen toi sitten paketit ja tytär näppäränä asensi heti (innostus J) omani paikalleen. Täytyy tyytyväisyydellä todeta, että kylläpä onkin parempi näyttö vanhaan verrattuna. Koen hyötyneeni kaksin verroin, keventyneen työpöydän ja huoneen ilmeen lisäksi sain mahtavan hyvän näytön, jota mielikseen käyttää!

Ja kuin sokerina pohjalla tämä tyttäreni tekemä tuunaus näytön työpöydällä, jes!

ME EI KÄYDÄ KOSKAAN MISSÄÄN...

Juuri tuollainen tunne, kevään myötä kasvanut, sai tänään voittamattoman vallan. Niinpä sitten, kotona ikävystymisen ja mökkihöppänyyden skenaarioiden maalailulla, sain miehenkin lähtöön syttymään. Suuntana etelä ja ruotsinkielinen alue, melkein kuin ulkomaille. Kohteena kuitenkin lähikaupunki, Pietarsaari.. Siellä on kivaa ainakin kerran vuodessa käydä. Tavaksi on tullut esimerkiksi käydä Callen Konditoriossa kahvilla ja herkuttelemassa.


Se jo pelkästään on riittänyt, eikä missään muualla ole käyty.
Kesäaikaan, niin kuin yleensä, kaupungilla on erittäin viihtyisää. Pikkukaupungin kävelykadulla on mukavaa kuljeskella ja poiketa mielenkiintoisen houkutteleviin butiikkeihin. Ja vaikka se on pieni kaupunki, niin siellä vaikuttaa kulttuurielämässä tapahtuvan paljon mielenkiintoista, mm Bo Kaspers Orkesterin ja Robert Wellsin unohtamattoman upeissa konserteissa olemme olleet.

Tarkoitus ei ollut nyt kahvitella ja tuo kahvila näyttikin olevan kiinni.
Nautimme pizzat täällä


Tuuli oli koko päivän ankaraa. Hiekka pölisi ja kirvelsi silmiä. Eipä oikein voinut näyteikkunakävelystä nauttia. Mutta kaiken kaikkiaan, kaupungilla käynti virkisti.



Takaisin palatessa poikkesimme kasitieltä tuonne sivutielle, jonka varrella on viehättävää asumustoa.

Paikoitellen tie menee aivan merenpoukamien vieritse.


Ihana merkille pantava seikka on useiden vanhojen rakennusten kattojen malli.


LISÄÄ TIETOA
PYSÄHDY tämän kyltin kohdalla ja käy kurkkaamassa kahvilaa lähemmin. Upea kesäkahvila venevalkamassa! Hyvää kahvia, piirakoita ja paljon muutakin herkullista. Sielläkin järjestetään erilaisia kulttuuritapahtumia, jopa oopperaa.

Ja tästä takaisin kasitielle ja kotiin.

Aurinkokin alkoi paistaa ja pian näkyikin tienpäällä iloisia kävelijöitä..
Kummasti ilo ja tyytyväisyys valloittivat mielen. Kotimatkalla saatiin miehen kanssa yhteisiä (?) ideoita ja suunnitelmia, joita jo heti huomenissa päätettiin aloittaa. Herranen aika, tätä metodiahan pitänee useamminkin käyttää (ikävystymisen ja mökkihöppänyyden vaaroilla pelottelua) ikuisuuteen venyneiden hankkeiden jouduttamiseksi!

VAPAATA

Kolme viikkoa vapaata. Tosin ensiviikolle lupasin kolmeksi päiväksi työhön. Se on kuitenkin mukavaa vaihtelua omasta vakituisesta työstäni. Aika kiva tunne, vähän kuin olisi freelancer, jihuu.

Tiistaina tuli käytyä kaupungilla tyttären kyydissä, hänellä kun oli hampilääkärille aika. Kävimme mm Pentikillä ja ostin lopultakin ensimmäisen vanilja-kuppisarjan. Sulautuupa niin hyvin keittiön kaakeleihin!? Ajattelin vaikka joka kuukausi yhdellä kartuttaa, niin ei tee konkurssia. Oikein hyvä mieli tuli, kun lopulta sain aikaiseksi (hennoin) hankinnan aloittaa.. Tämä kuppi ei kyllä aivan sitä unelmasarjaa edusta, mutta enpä muutakaan ole onnistunut löytämään. Tästä myös haaveilen, mutta oli niin törkiän kallis. Ja enempikin tulisivat arkikäyttöön. Netistä olen tutkaillut tätä juhlavan ylellistä . Eurooppaan kun lähettävät velottavat vielä 15% lisää. Itse on siis käytävä hakemassa...

Niin ja Pentikiltä ostin lisäksi valkoisen valokuvakehyksen. Sain jouluna serkultani (äitinsä) Orvokki-tätini kuvan samanlaisessa valkoisessa kehyksissä. Äitiäni nuorempi tätini kuoli muutama vuosi sitten äkilliseen sydänkohtaukseen. Hän oli ainut äidin puoleinen täti. Ihanne täti, jota jäi kaipaamaan.
Tuohon toiseen kehykseen laitoin isän ja äidin kihlakuvan. Kylläpä ovatkin kaunis pari. Näiden muiden rakkaiden kuvia on myös laitettava parempiin kehyksiin…

Tänään taas tyttären kanssa hurautimme Kalajoelle kirpparille. Eipä oikein onnistanut löytöjä tekemään, hyvä. Noh`sorruimme kahvittelemaan.(kuvassa tuntematon)


Palatessa kävimme vielä naapuri kunnan kirjastossa kirjoja vaihtamassa. Mitään ”kunnon lukemista” en syventynyt etsimään, vaan otin näitä selailtavia kuvakirjoja. Toisaalta tekisi jo niin mieli palata entisenlaiseen nautintoon, lukemiseen. Mennyt opiskelukausi ja ahkera ammattikirjojen lukeminen vei kai sen verran voimia, että nyt vain hyvin kevyttä pureskeltavaa…


P. S
21:50 - Kino Helmi: Nöyrin palvelijanne, YLE Teema
Stupeurs et tremblements, Ranska 2003, 107') O: Alain Corneau. Amelie Nothombin omaelämäkertaan perustuva kertomus belgialaisnaisesta, joka on lapsuudessaan elänyt Japanissa ja palaa maahan suuren firman palvelukseen. En ole nähnyt, katsotaan.
23:25 - Ihana huhtikuu, TV1. Olen katsonut ja tykkäsin. Ihanat maisemat ja muuta!

Suosittelen

PÄÄSIÄISKOKOLLA

Pitkäperjantai oli ikävän harmaa, mutta hyvä vain, levon ja hiljentymisen kannalta.
Kävimme aikamoisen tarpomisen löytääksemme tienvarren metsästä mahdollisia kokkorisuja. (luonnollisesti metsänomistajalta olisi lupa kysytty) Ei näkynyt havuja kokkoamme varten. Alkoi jo huolestuttaa, olinhan kutsunut siskojani perheineen nimenomaan pääsiäiskokolle ja nyt alkoi uhkaavasti vaikuttaa, että koko kokkoa ei sitten olisikaan.

Lauantai aamu näytti jo lupaavalta ja päivän edetessä loiste sen kun lisääntyi.

Sen verran edellisen päivän tarpominen räntäsateessa nostatti adrenaliineja, että ryhdyimme oikein tekemään sitä kokkoa. Isäntä raahasi kaikenlaista kuivaa ja hyvin palavaa rompetta ja minä katkoin puukkosahallani pellonlaidan kuusipuiden alimpia oksia. Saimme kuin saimmekin jälleen perinteisen pääsiäiskokkomme tehdyksi. Havujen tuoksu tuntui hyvältä. Tuli iloinen mieli aikaansaannoksestamme, yhdessä tehdystä - ponnistelustamme.


Ja kokko paloi hienosti...

Syytäkin tyytyväisyyteen ja hymyyn. Siskoni ja tyttärensä poikakaverineen, taustalla kameramies, poikamme.

Isäntä itse, pääjehu, järjesti hienon tulen!


”Trahteerasin” elikkä tein kaikenlaista purtavaa iltaa varten. Olen aina tykännyt tehdä isolle porukalle tarjoiluja ja illallisia. Mutta iän myötäkö… jotenkin katselen kateellisena ja ihaillen entistä nuorempaa itseäni, jolle kaikki tuo touhuaminen ja tekeminen oli paljon vaivattomampaa ja joutuisampaa kuin nykyiselle minälleni? Loppu hyvin kaikki hyvin – kaikki tekemiset onnistuivat ja myös maistuivat. Ja suurin ilo oli taas saada kaikki kutsutut viettämään perinteeksi muodostunutta pääsiäisrituaalia. Enkä taaskaan huomannut kuvata tarjoilujani.
Jospa tuolta löytyisi kuvia kattauksesta
Reipas raparperiretki

RUNORAVINTOA

Riikka Juvosen runon ja kuvan kera HYVÄÄ PÄÄSIÄISTA!

PALJASTUKSIA

Vastaampa tähän Arleenalta saamaani parisuhdekyselyyn. Pitkästippä olikin kysymyksiä.

Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
Minä tunsin miehen ja kaukaa ihailin.

Kuka pyysi ketä ulos?
Minä tein aloitteen ja lähestyin.

Kuinka vanhoja olette?
Ei vielä ihan eläkeläisiä.

Onko teillä yhteisiä lapsia?
Aikuiset poika ja tytär.

Entä lemmikkejä?
Kolme kissaa.

Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana?

hmmm..? Shoppailu yhdessä, mutta toisinaan oikeinkin mukavasti menee ja löytöjä tehdään. Keskustelu, jossa näkemykset erilaiset - voi aiheuttaa kiivasta väittelyä tai mökötystä.

Kävittekö samaa koulua?
Osittain. Eri aikaan.

Oletteko kotoisin samasta kylästä?
Samalta kylältä.

Kumpi on älykkäämpi?
Yhtä teräviä ollaan. Ihailen mieheni yleissivistystä; urheilusta, politiikasta, musiikista ja maantiedosta hyvä tietämys.
Itselläni taitaa mennä tuonne tunneälyn ja sosiaalisen herkkyyden puolelle.

Kumman sisaruksia näette enemmän?
Minun (4). Miehelläni on vain yksi veli.

Kumpi on herkempi?
Reagoin ja myötäelän herkästi kanssaihmisten iloihin ja suruihin. Tippa tulee myös herkästi silmään vaikka televisiouutisten koskettavista asioista. Miehellä tuo herkkyys on kai enempi omien tunteiden keskeistä. Kun katsotaan yhdessä jotain hyvää elämänmyönteistä ja oikeudenmukaisen voittavaa elokuvaa, niin hyvillä mielin toisiamme halataan.

Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona?
Kalajoen Mamma Leone. Siellä on mahtavan hyvää kalaruokaa, myös pihvit. Ei hieno ravintola, mutta hyvän ruuan ystävien paikka. Kokkolassa Rosso ja hienompaa ja hyvää ruoka halutessa Vanhan kaupunginravintolassa.

Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
Kanarialla, Puerto Ricolla. Kohta mennään vieläkin kauemmas, la, la,laa…

Kummalla on hullummat eksät?
Ei ole eksiä.

Kummalla on pahempi temperamentti?
Minulla, mutta huomattavasti iän myötä on laantunut.

Kumpi laittaa ruoan?
Miehen osuus ruuanlaitossa on vuosien saatossa vain lisääntynyt – tykätään molemmat. Mies käsittelee aina kalat ja tekee hyvää kalaruokaa. Viikonlopulla tykkää laittaa illallista, sopii hyvin. Minä katan ja teen salaatin. Joskus jälkiruokaakin.

Kumpi on sosiaalisempi?
Minä.

Kumpi on siisteysintoilija?
Ei kumpikaan.

Kumpi on itsepäisempi?
Mies tietenkin.

Kumpi vie suuremman osan sängystä?
Mies valittaa, että minä?

Kumpi herää aikaisemmin?
Vaihtelee. Viikonloppuisin minä.

Missä ensimmäiset treffinne olivat?
Omalla kylällä tansseissa.

Kummalla on suurempi perhe?
Minulla, 4 siskoa. Miehellä vain yksi veli.

Saatko usein kukkia?
Erittäin harvoin.

Kumpi on mustasukkaisempi?
Mieheni.

Kuinka kauan kesti, ennen kuin suhteesta tuli vakava?
Saattoi olla vain puoli vuotta.

Kumpi syö enemmän?
Kyllä oma lautaseni näyttää aina täydemmältä. Toisaalta mieheni ottaa useammin ruokaa lisää.
Kumpi pesee pyykit?
Kiitos anopin, mies on oppinut pesemään oman pyykkinsä. Mutta kyllä minä yleensä pyykinpesun huolehdin.

Kumpi on parempi tietokoneiden kanssa?
Huomaan vähitellen saavuttaneeni häntä joissakin asioissa ja joissakin asioissa hän on jopa kysynyt opastusta minulta.

Kuka ajaa autoa, kun olette yhdessä?
Vaihtelee. Jos mennään minun autolla, niin minä ajan. Illastamassa ravintolassa jos käydään, niin kotiin palatessa minä ajan.

ALKAA JO NÄYTTÄÄ

Tiivis ja ahkeroitu viikko takana.”Laiska töitänsä luettelee”,tokaisulla, meillä päin toppuutellaan itsensä kehujaa. Mutta luettelenpa silti hieman itsetyytyväisenä aikaansaannoksiani... Sain aloitettua aikomani vinttikammarin katon maalauksen alkuviikosta. Töistä kotiuduttuani hetken hengähdin ja sitten sutimiseen syvennyin.

Toinen puoli katosta on nyt maalattu (kolmatta kertaa) ja toinen puolikin kahteen kertaan, jehuu! Tässä vaiheessa ainakin ALKAA JO NÄYTTÄÄ hyvältä ja uskonpa lopputuloksenkin alkutekijöistään huomattavasti parantuvan.



Liikuttavan pyyteetöntä hyvää teki eräs työkaveri, tuomalla perjantaina Thaimaantuliaisina työkaverin lapsenlapselle tällaiset ihastuttavat hepeneet. Kertoi nauraen meille ihastelijoille: - oli kerta kaikkiaan pakko ostaa. Tämä ihminen on sellainen mahtava löytöjen tekijä joka aina toisille jotain sopivaa löytää. Minullekin aikoinaan makean kassin. Kaiken tuon hän tekee kuitenkin alleviivaamattomasti, hienotunteisuudella. Tarina jatkuu... hienoa miten tuo lahjan saaja jatkoi/jakoi tuota kaunista ilosanomaa esittelemällä asua päivän aikana usealle työkaverilleen ja hoidokeilleen. Näin alkuun laitettu antamisenilo kasvoi runsainmitoin.


Ruoho kylvettynä...

Zeller keramik