lauantai 29. huhtikuuta 2017

Münchenissä


 Ajankohtainen kuva müncheniläisen kenkäliikkeen näyteikkunasta. Ihania kaikki, mutta niin kalliita.


Although the weather in Munich was bad, we spent a few wonderful days, short breaks.
Kaikki meni Münchenin matkalla hyvin. Aina tällaisten elämysten ja onnistumisten jälkeen kokee myös valtavaa kiitollisuutta, että on hyvissä voimissa ja että jalat ja pää pelaavat.


Lähdimme liikkeelle tiistaiaamuna ja illalla oltiin jo iltaisenaikaan Münchenissa. Muutama vuosi sitten käytiin päiväseltään Münchenissa ja hengailtiin mm Marienplatzilla sekä piipahdettiin täällä. Torstaina siellä oli iso suljettu tilaisuus, kun Bayern München piti vuosikokoustaan. Tilaisuudesta näytettiin televisiossakin.

Lentoaseman lippuautomaatista ostettiin liput S-bahniin. Vähän siinä pähkäiltiin lippuautomaatilla, kun ei lippuja saatu vaikka isäntä pankkikorttiaan käytti, muttei edes numeroita näpäytellä ehtinyt. Niinpä siihen oitis auttavainen asemavirkailija mies saapui ja totesi toimitun aivan oikein, otti lippuluukkuun pudonneet biletit ja toivotti ystävällisesti mukavaa matkaa ja päivän jatkoa.

Mies mainiona ”matkanjohtajana ja –oppaana” piti muassaan Münchenin  metroreittiä.   Kaikista varatoimistaan huolimatta epäili olevamme väärässä junassa ja varmisti vastapäätäistuvalta rouvashenkilöltä oikean suunnan. Kyllä, oikea juna! Siinäpä sitten kehkeytyi puolentunnin matkanaikana mukavaa ajatusten vaihtoa. Vertailtiin luonnonolosuhteita, suomalaista lyhyttä kesää ja pitkää talvea paikallisiin oloihin. Aika lyhyessä ajassa voi kuulla paljon tuntemattomalta ihmiseltä, kunhan vain avoimin mielin liikkuu. Münchenin vihreyttä ja kevään kehitystä ihaillessani, totesi rouva vielä pari viikkoa sitten olleen parisenkymmentä astetta lämmintä. Eräs rouva käytävän toiselta puolelta puuttui keskusteluun huudahtamalla:   Madridissa 27, kun kävin! Kotoisastipa kaupunkiin matkattiin!

Hotellimme täytti odotukset ja hieman ylikin.Vaikka se sijaitsi keskeisellä paikalla kaikkea, oli se silti sopivasti  sivukadun varrella melulta suojassa. Hyvin saimmekin nukutuksi.


Koleudesta ja sadesäästä huolimatta, ihmisiä liikkui kadulla sankoin joukoin. Varaudumme matkoilla yleensä mahdolliseen vesikeliin ja sateensuojat kuuluvat aina vakiovarusteisiin. Nytpä kävikin niin ikävästi, että oma luotettava sateenvarjoni rikkoutui ja muutamia piikkejä pisti vaarallisesti varjosta esiin. Se sai jäädä hotellin komeroon. On se kumma, kuinka noinkaan isosta kaupungista en onnistunut löytämään uutta mieleistä sateensuojaa rikkoutuneen tilalle. Milloin liki 50€ hintainen tyylikäs suoja tuntui lomabudjettiini nähden liian hintavalta tai halvempi taas sopimattoman väriseltä ja tyylittömältä. Ja toisaalta olikin aika somaa kuljeskella isännän kyljessä sateensuojansa alla.

 
Hyvään matkaan kuuluu ehdottomasti hyvä ruoka! Aikaisemmilta vastaavilta reissulta on karttunut hyviä kokemuksia saksalaisesta ja itävaltalaisesta ruuasta yleensä, makkarat mukaan lukien.
Ilman muuta maassa maantavalla ja kaupungissa kans, joten tyypilliseen paikallistenkin suosimaan ruokapaikkaan menimme!  Itselläni on vahvistunut käsitys saksalaisten tavasta vaalia perinteitä, niin myös ruokakulttuuristaan; ainekset aitoja sekä tuoreita ja annokset tuhteja.


Näillä eväin, tilasin itselle kotitekoiset lihapullat perunamuusilla. Heti ensisuupalan saatua palasin lapsuuteni aikaan, Takalan mummolan ihanan ruuan ääreen. Isäntä otti kevyemmin, kanaa ja salaattia. Sitäpä kokeilin minäkin seuraavana päivänä lounaaksi ja tosi hyvää olikin. Pitääpä ottaa taas Kariniemen kanat kotona käsittelyyn…


Illastettiin myös täällä. Pöytä saatiin hyvältä paikalta ja heti. Päivällä oli syöty kelpo lounas, joten nyt tuli toimeen vähemmällä; pari bratwurstia perunasalaatin ja pienen oluen kera. 


Illallisella aina kankaiset ruokaliinat, mutta että oikein nimikirjaimin mmmh...


Seuraavana iltana samaisessa paikassa illastajia oli enempi ja pöydät täynnänsä väkeä. Niin vain tarjoilija järjesti meille paikat, ohjasi meidät monen kulman ja käytävän jälkeen soman loosin pikku pöytään.




Ajattelin valita keveämmän illallisen, ”vain” ison Mozzarella salaatin. Noh, sehän olikin sitten niin iso ja ihanalle maistuva, että aikomaani Apfelstrudelia  (kiitos Leena-Lumen kun muistutti) 
en harmikseni pystynyt enää edes ajatella. Apfelstudelin kohdalla kävi kuitenkin lopussa hyvin, kerron siitä vielä lisää.


Pitihän sitä myöskin cafeterioissa herkutella, mm täällä.


LAINA KUVA    Täytyypä seuraavalla kerralla huomioida tuo yläpuolella oleva kyltti....

Varsinainen korkeakulttuuri; ooppera, museot tai konsertit eivät tällä reissulla sisältyneet ohjelmaan. Ennen matkaa tutkittiin kyllä konserttivaihtoehtoja, mutta mitään mieleistä ei oikein kolmeen iltaan kolahtanut kohdalle. Yleensäkään ei olla orjallisesti turistikohteita koluttu, ihan vaan omanlaisesti menty. Ja kulttuurinautinnostahan käy jo pelkkä käyskentely Münchenin kaltaisessa keskieurooppalaisessa kaupungissa. Tosinaisen tapaan tykkään shoppailusta ja koluta Galeria Kaufhofin kaltaisissa kohteissa. Mikä tietenkin miehen kannalta voi tuntua rasittavalta, mutta vastavuoroisesti  lupauduin auliisti lähtemään naapurin Veijon suosittelemaan Saturn elektroniikkaliikkeeseen .


Siellä ei tarvinnut kauan haukotella, kun löysimme mielenkiintoisen musiikkiosaston puolelle ja oli kerrankin aikaa tutkia rauhassa runsasta musiikkivalikoimaa.



Niinpä löydettiinkin lempimusaa monta CD-levyä. Loussierin levy löytyi lisäksi Ludwik Beck tavaratalosta.


Pisti mukavasti silmään  suomalaisedustus...

Aina pitää vähän rajojaan kokeilla ja tutustuttiin myös johonkin itselle vieraanpaan, kuten Ludwik Beck tavarataloon.  Ja kun Saturn-liikkeestä ei löytynyt erästä CD-levyä etsittiin sieltäkin ja tutustuttiin musiikkipuotiin. Niinpä mies löysikin lyhyen etsinnän hakemansa, kiva!

Galeria Kaufhofin gourmetita  tehtiin tuliaisostoksia, suklaata ja muuta herkkuja. Tyhjennettiin huoneemme baarikaappi (ei juomalla) ja laitettiin hankinnat sinne kylmään.


Rakkaiden naapureiden kanssa nautittiin tänään päiväkahvilla Münchenin tuomisista ja matkakokemuksista.



Niin, siitä Leena Lumen muistuttamasta Apfelstudelista. Vielä lentoasemalla harmittelin itseäni, kun jäi se nautinto kokematta. Ja vaikka näin siellä kahvilan vitriinissä samaisen herkun rankaisin vain itseäni toheloinnistani kieltämällä sen itseltäni, hoh hoijaa. No, asettaessani sitten näitä Kaufhofin gourmet tuomisiani kotona tarjolle, huomasin, että ostamani ja muhkeaksi pannukakuksi olettamani ostokseni olikin juuri tuota halajamaani Apfelstudelia! Ja pakastimesta löytyi sopivasti myös vaniljajäätelöä, aah!


Eräs aika harmittava takaisku shoppailun suhteen, kun kotona vasta hokasin tästä kuitista missanneeni tämän aika merkittävän kohteen



T.k.maxx  Vastaavanlainen  vakava virhe kävi nyt jo toistamiseen, muutamia vuosia sitten valloissa missasin samaisenliikkeen

No, mutta eiköhän tästä…kiitos Apfelstudel, korvaten tuollaisen menetyksen kevyesti!
 





sunnuntai 1. tammikuuta 2017

VUODEN ALOITUS



On tullut lesottua ettei flunssat vaivaa meikää, mutta kävi kuitenkin ilmi vanhoihin blogipostauksiin palatessa, että lähes joka joulu- tammikuun taitteessa on pientä räkätautia riittänyt. Muutenkin blogisisällön mukaan näyttävät vuodet vaan menneen samaan tapaan; tammikuun kulttuurimatkalla pääkaupunkiin startaten, lumikenkäilyt lähimetsiin  yms.
Ja sehän ei ole lainkaan paha.  



Facebookin vuoksi blogipostauksia on tullut tehtyä viime vuosina harvempaa.
Tämän vuotuiselle  kulttuurimatkalle päästään vasta helmikuun alussa. Siskotapaaminen Tampereella menee nyt sattuneesta syystä edelle. Niin paljon kun joulunaikaa rakastankin ja siitä hurmioidun, tervehdin vuoden alkamista aina suurella ilolla! Tietoisuus kevättä ja valoa kohti menemisestä varmaan vaikuttaa, uskon.


tiistai 29. marraskuuta 2016

SIIHEN AIKAAN KUN SETÄ TELEVISION OSTI



 Siihen aikaan kun  Erkkiperän Juhani-setä television osti,  vuonna 1960…
Yleisradion säännöllinen ohjelmatoimintakin oli alkanut vain pari vuotta aikaisemmin,  1958 teekkarien toimesta.  Meikä oli tuolloin vasta 6 vuotias, alakoulun aloittanut pullukka. TV:ssä tuli tutuksi Lenita Airisto ja Teija Sopanen, vähän myöhemmin komea Heikki Kahila.  Aluksi ohjelma koostui  suurimmaksi osaksi 1950-luvun amerikkalaisista perhe- ja lännensarjoista. Kyllä siinä pikkutyttösenä sai avartavia maailmankuvavaikutteita mahtavan annoksen, tykkään!
Ohjasivatkohan Juhani-sedän mieltymykset myös meidän katselutottumuksia, kun sen aikainen nuorisomusiikki jäi jotenkin katveeseen? Vai eikö niitä edes Suomessa näytetty? Isonsiskon kanssa pidimme erityisesti amerikkalaisista musiikki ja tanssielokuvista ja yleensäkin musiikki ja tanssi viihteestä. Muutenkin kaikesta siihen liittyvästä glamourista. Mustavalkoiset jouluohjelmat ja elokuvat saivat meidät siskon kanssa haltioitumaan, mm  Shirley Temle oli eräs suosikkimme. Pieni pippurinen tyttö toimi meille varmaan oivana esimerkkinä kuinka selviytyä erilaisista vastoinkäymisistä ja kaltoin kohteluista. Muutenkin monet sen aikaiset elokuvat toimivat varmaan satujen tapaan kehittäen empatiakykyä, uskon.










torstai 16. kesäkuuta 2016

KAHDET YHDEN HINNALLA





Löysin ensiksi nämä Gaboren avokkaat, joihin ihastuin. Hinta hilliinnytti ja jatkoin etsimistä, kun oli kerrankin aikaa tutkia sopivia jalkineita ahkerille jaloilleni. Matkoilla ja etenkin kaupunkilomilla on tullut todettua kuinka suuresta merkityksestä kenkien toimivuus onkaan. Ja muutenkin, iän tuomien luun ja muiden vaivojen vuoksi kannattaa kiinnittää kunnon kenkiin huomio. Otan aina matkalle muutamat jalkineet, ne joilla on hyvä kuljeskella vaikka koko päivän ja sitten jotkut fiinimmät joilla illastamaan ja iltaa istumaan. Mutta nytpä noista vuosia palvelleista pari paria alkaa olla loppunsa edellä. Ehjinä ovat vielä pysyneet, mutta virttyneiltä vaikuttavat ja nuupahtaneilta, väritkin väljähtäneet. Turhamaisuuttani en lenkkareita laista, eivät vain miellyttäviltä tunnu, eivätkä hyviltä näytä.


Kahdet yhden hinnalla, kun jätin hintavammat hankkimatta, jee! Gaboren mokkaiset ja DANI GARCIAn pirtsakat avokkaat. Kiva näiden uusien kenkähankintojen, kun ei parane säästää pitämällä hyllyllä, vaan heti jalkaan ja menoksi, niin muokkautuvat sitä nopeammin palvelemaan tarkoitustaan.





tiistai 7. kesäkuuta 2016

LAUKUSTA LÖYTYI





Kesäkassiani penkoessa löytyi Dolce&Gabbana parfyminäyte. Siihen ei liittynyt minkäänlaista muistikuvaa mistä? Pirskotin sitä hieman ranteen sisäpuolelle ja tykkäsin todella. Heräsi uteliaisuus, mistä oikein kyse ja googlattuani tuli tämä ihana video. 

 

lauantai 4. kesäkuuta 2016

WIENIN MATKA



Wienin matka ylitti odotuksemme. Mies, matkanjohtaja ja matkaopas samassa ominaisuudessa veti taas onnistuneen reissun, kiitos! Kotomaassa tehtiin netissä edeltä jo kaikki tarvittavat lippuhankinnat, niin ei tarvinnut tuhrata aikaa paikan päällä siihen touhuun. Aikataulut pitivät kutinsa. Aloitimme matkan Helsinkiin tavanomaisella 07:37 Pendolinolla keskiviikkoaamuna. Lento Wieniin oli vasta iltapäivällä, joten saimme oleskella Helsingissä jonkun aikaa. Pantiin laukut aseman säilöön ja menoksi.  Sopivasti käytiin kalakeitolla Cafe Esplanadissa. Sitten pikkuhiljaa lentoasemalle.


Wieniin saavuttiin alkuillasta ja lentoasemalta kätevästi CAT-junalla Wienin keskustaan, josta parin kadun ylityksen jälkeen käveltiin hotelliimme. Matkalaukut  purettuamme käytiin heti kaupunkia tutkimaan. 




Lämmin kesäilta eurooppalaisessa pääkaupungissa sai kyllä meikä metsäläiset lähes euforiseen olotilaan. Väsy ja nälkä hillitsivät sen verran menoa, että valitsimme hotellin läheisyydessä sopivalta tuntuvan ruokaravintolan. Osaltaan valintaan vaikutti sisältä kuuluva elävä pianomusiikki.  Aika pian saimmekin tilauksen tehtyämme hyvältä maistuvan illallisen eteemme. Aikaisemmilta  Itävallan ja Saksan matkoiltamme on jäänyt myönteiset kokemukset sen ruuasta. Sitä nauttiessa palaa aina lapsuus ja nuoruus mieleen, koska ruoka muistuttaa aitoine makuineen niin vahvasti entisaikojen konstailematonta maalaisruokaa. Illallisen jälkeen oltiinkin kypsiä koisimaan. Sikeästi saatiinkin nukutuksi  hyvin äänieristetyn hotellihuoneen  mukavassa vuoteessa.



Aamiaiset olivat tosi herkullisia ja monipuolisia ja aamiaistilat tunnelmalliset ja viihtyisät. Hotellimme sijaitsi juuri sopivasti ydinkeskuksen Ringstrassen varrella, jossa kaikki tärkeimmät kauppakadut ja nähtävyydet sijaitsivat . 

 
Otan yleensä paljon näyteikkunakuvia, että voin sitten tutkia niitä netistä. Nyt etenkin, kun liikkeet olivat suljettuna.






Wienin matkan pääasiallinen tarkoituksemme oli Torstain Schönbrunn kesäkonsertti. Se alkoi vasta klo 20.30, mutta halusimme olla siellä hyvissä ajoin ja tutustua alueeseen muutenkin. Halusimme olla myös varmoja, että matkanteko sinne onnistuu meiltä kommelluksitta. Lisäksi meidän oli vielä saatava konserttiliput, jotka olin netistä varannut. Iloitsin jo edeltä tulevan iltakonsertin lisäksi myös mahdollisuuksista päästä kaupungin erilaisiin ostospaikkoihin ja olin varannut matkalaukkuuni tilaa kaikkiin mahdollisiin ”löytöihin”. Jonkin aikaa kaupungilla kulkiessa panimme kummastellen merkille, kuinka suurin osa kaupungin eri butikeista ja kauppakeskuksista oli suljettu? 


Kauppakeskukseen kyllä pääsi, mutta kaikki likkeet olivat suljettu. Syyksi osoittautui katolinen PYHÄN RUUMIIN JA VEREN JUHLA JUHLAPYHÄ. Mies suhtautui tietoon rauhallisesti, vaikutti jopa  tyytyväiseltä…
Selvisin itsekin hämmästyttävän pian kohtaamastani takaiskusta ja jatkoimme taas iloisina Euroopan kauneimmaksi kaupungiksi kutsutussa kaupungissa kulkuamme.



Nämä ihastuttavat nuoret naiset poseerasivat hienon kauppakeskuksen portailla ja näpsivät kännyköillään kuvia toisistaan. Tarjoiduin ottamaan heistä yhteiskuvan. Pyysin saada itsellenekin kuvan. Suostuivat kun varmistuivat henkilöllisyydestäni ja kunniallisista aikeistani.

Ja oli näitä muitakin spontaaneja kuvauskohteita...







Lämmin kesäpäivä mahdollisti ruokailun ulkosalla, istuskelemaan kadunvarren ravintolapöydässä nauttimassa hyvästä ruuasta ja seuraamaan samalla ohikulkevien ihmisten menoa. Wiener schnitzel ei kotomaassa ole tullut syötyä vuosikymmeniin. Nytpä sitä sitten paikan nimen mukaisesti paistettujen perunoiden kera nautittiin. Hyvältä maistui kaikkinensa. 




Jälkiruokaankin sorruin. Se sai herkullisuudellaan kihoamaan liikutuksenkyyneleet, koska muistitti maultaan aivan Immanin mummuni ihanaa kropsua! Päivälliseksi venyneen lounaan jälkeen palasimme hotelliimme levähtämään.

Kunnon tirsojen jälkeen sonnustauduimme kesäillankonserttiin.  Tepastelimme sitten takaisin keskusasemalle ja sieltä  U4-junalla vähän niin kuin vastakkaiseen suuntaan muutaman pysäkin  verran Schönbrunniin saakka, kätevää. Muun ihmisvirran mukana löysimme helposti perille ja muutamien kyselyiden jälkeen saimme tilaamani liput käsiimme. Lippuja antaessaan nuori nainen toivotti meidät  lämpimästi tervetulleiksi konserttiin ja opasti sen olevan heti kyseisen rakennuksen takana.
Pelkällä ensisilmäyksellä ei voi  päästä käsitykseen kuinka suuri alue todella onkaan.
No, me pääsimme pikkusen käsitykseen sen suuruudesta kävellessämme parisenkymmentä minuuttia puistokäytävää kohti kartanon esipihaa konserttialueelle.
Kesäisen alkuillan aurinko posotti vielä kuumasti ja pakotti ihmiset riisuutumaan hihattomiin ja etsiytymään puistopuiden varjoon. Jo kaukaa, ennen orkesterilavan näkymistä, korviimme kantautui suuren orkesterin virittämisäänet. Se jo pelkästään sykähdytti mahtavalla voimallaan ja antoi esimakua mitä tuleman piti.


Vähitellen alue alkoi täyttyä. Se oli aidattu useammaksi pienemmäksi alueeksi. Pääsimme lopulta aivan esiintymislavaa olevalle lähimmälle alueella ja näytimme muutamalle  järjestysnuorukaiselle lippumme. Eivät oikein päässeet käsitykseen niistä ja kutsuivat paikalle englanninkielentaitoisen naisen. Hän sitten meille selittämään, että meidän pitäisi palata takaisin, koska konserttilippumme  on sisätiloissa pidettävään konserttiin. Pettymyksemme huomatessaan kehotti ystävällisesti meitä jäämään halutessamme seuraamaan konserttia ja kertoi ettei seisomapaikkoihin tarvita mitään lippuja. Ei tietenkään houkuttanut  mihinkään sisätiloihin siirtyminen, juuri tännehän me olimme halunneet 

Kykenisipä kertomaan ja välittämään  edes jotakin tuon mahtavan konsertin tunnelmasta, musiikin koskettavuudesta ja sen luomasta ilosta!  Kuvailemaan ihmeelliseltä tuntuvaa Schönbrunnin hämärtyvää kesäiltaa, kymmenien tuhansien ihmisten kuuntelemassa keskittyneenä suuren filharmoniaorkesterin loihtimaa äänimaailmaa, lähes hypnoottiselta vaikuttavaa musisointia,väliin hennoin sulosävelin viuluin ja huiluin, väliin mahtavin patarummuin ja pasuunoin. 

Se tunne, hurmioituminen  ihanasta musiikista ja nähdä samalla ympärillään myös kaikkien muidenkin kokevan samaa, vakuuttuneena ja liikuttuneena kaikesta kuulemastaan.  Mietin,  koimmeko jonkinlaista kollektiivista extaasia, kun tavallisesti tuntee olevansa pelkkää marginaaliporukkaa nauttiessaan yksikseen kotioloissa vastaavanlaisesta musiikista? Ainakin sykähdyttävää eurooppalaisuutta!

Illan pimetessä, konsertin viimeisenä soitetun Ravelin maagisen Boléro`n aikaan taivaalle suunnatut suuret valonheittimet herättivät ihastuneita huudahduksia. Intensiivisen ja vangitsevan Bolero-esityksen päätyttyä ihmiset räjähtivät raikuviin ablodeihin ja bravoo-huutoihin, me mukana.

Kaiken musiikillisen mielenmyllerryksen ja sydämeenkäyvän soitannon päättäminen pelkkien bravoohuudoin ja suosionosoituksin ei olisi mitenkään käynyt päinsä: Scönbronnin musiikillinen  ilta  oli vaikuttavuudeltaan sitä luokkaa, että yleisö vaati lähes hullaantuneena vielä muutamaa  encorea. Loistavan encore-valinan  ja näyttävän ilotulitusesityksen taustoituttamana  ihmismassa sai purkaa kiitollisena patoutunutta riemuaan! Ja konsertti-illan lopulliseksi päätteeksi tietenkin iloinen ja seesteinen Wienervalssi ja täyttymys oli saatu!

Konsertista paluu, satatuhatpäisen ihmismassan joukossa kulkeminen sujui ihmeen rauhallisesti ja joustavasti, vaikka valaistuskin vaikutti paikoin olevan tilapäisjärjestelyin tällättyjen valonheittimien varassa. Ajauduimme ihmismassan kuljettamina pari pysäkkiä kauemmaksi saapumispysäkistämme, mutta mies oivana oppaana ja mainiona matkanjohtajanamme löysi nopeasti oikean pysäkin mistä palata hotelliimme. 

Katsoessamme nauhoitettua konserttia uudelleen omalta kotisohvaltamme, huomasimme riemuksemme näkyvämme huiskuttamassa muiden mukana.

Ihmettelimme kotiin palattuamme vielä matkakokemuksiamme  fiilistellessämme, kaikkialla näkemäämme siisteyttä ja järjestystä valtavaan ihmismäärään nähden. Miten vastaavanlaisen siisteyden ylläpitäminen voi olla meille suomalaisille niin vaikeaa, vaikka meitä on paljon vähempi?

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

SCHÖNBRUNN




Aina näin kevään tullen iskee voimakas kaukokaipuu, joka laantuu kuitenkin aina piha- ja ulkotöissä puuhaillessa.Vaan nytpä viikonlopun sadepäivien vankaudessa ja ankeudessa aikansa kuluksi tätä katsoessa, iski aivan vastustamaton iili päästä juuri tuonne. Ja kuin kohtalon suosiosta tarjosi Finnairkin sinne edestakaiset lennot puoleen hintaan, niin eihän sellaista voinut ohittaa. Jo vuosia ollaan miehen kanssa seurattu tätä konserttia ja tuumattu, että tuonne vielä joskus mekin. Nyt on sitten lento- ja konserttiliput sekä kortteeri lunastettuna, aah! Olen taas yhen kerran euforiassa.