torstai 16. kesäkuuta 2016

KAHDET YHDEN HINNALLA





Löysin ensiksi nämä Gaboren avokkaat, joihin ihastuin. Hinta hilliinnytti ja jatkoin etsimistä, kun oli kerrankin aikaa tutkia sopivia jalkineita ahkerille jaloilleni. Matkoilla ja etenkin kaupunkilomilla on tullut todettua kuinka suuresta merkityksestä kenkien toimivuus onkaan. Ja muutenkin, iän tuomien luun ja muiden vaivojen vuoksi kannattaa kiinnittää kunnon kenkiin huomio. Otan aina matkalle muutamat jalkineet, ne joilla on hyvä kuljeskella vaikka koko päivän ja sitten jotkut fiinimmät joilla illastamaan ja iltaa istumaan. Mutta nytpä noista vuosia palvelleista pari paria alkaa olla loppunsa edellä. Ehjinä ovat vielä pysyneet, mutta virttyneiltä vaikuttavat ja nuupahtaneilta, väritkin väljähtäneet. Turhamaisuuttani en lenkkareita laista, eivät vain miellyttäviltä tunnu, eivätkä hyviltä näytä.


Kahdet yhden hinnalla, kun jätin hintavammat hankkimatta, jee! Gaboren mokkaiset ja DANI GARCIAn pirtsakat avokkaat. Kiva näiden uusien kenkähankintojen, kun ei parane säästää pitämällä hyllyllä, vaan heti jalkaan ja menoksi, niin muokkautuvat sitä nopeammin palvelemaan tarkoitustaan.





tiistai 7. kesäkuuta 2016

LAUKUSTA LÖYTYI





Kesäkassiani penkoessa löytyi Dolce&Gabbana parfyminäyte. Siihen ei liittynyt minkäänlaista muistikuvaa mistä? Pirskotin sitä hieman ranteen sisäpuolelle ja tykkäsin todella. Heräsi uteliaisuus, mistä oikein kyse ja googlattuani tuli tämä ihana video. 

 

lauantai 4. kesäkuuta 2016

WIENIN MATKA




Wienin matkamme vastasi odotuksiimme jopa ylitti ne. Mies, matkanjohtaja ja matkaopas samassa ominaisuudessa veti taas onnistuneen reissun, kiitos! Kotomaassa tehtiin netissä edeltä jo kaikki tarvittavat lippuhankinnat, niin ei tarvinnut tuhrata aikaa paikan päällä siihen touhuun. Aikataulut pitivät kutinsa. Aloitimme matkan Helsinkiin tavanomaisella 07:37 Pendolinolla keskiviikkoaamuna. Lento Wieniin oli vasta iltapäivällä, joten saimme oleskella Helsingissä jonkun aikaa. Pantiin laukut aseman säilöön ja menoksi.  Sopivasti käytiin kalakeitolla Cafe Esplanadissa. Sitten pikkuhiljaa lentoasemalle.


Wieniin saavuttiin alkuillasta ja lentoasemalta kätevästi CAT-junalla Wienin keskustaan, josta parin kadun ylityksen jälkeen käveltiin hotelliimme. Matkalaukut  purettuamme käytiin heti kaupunkia tutkimaan. 





Lämmin kesäilta eurooppalaisessa pääkaupungissa sai kyllä meikä metsäläiset lähes euforiseen olotilaan. Väsy ja nälkä hillitsivät sen verran menoa, että valitsimme hotellin läheisyydessä sopivalta tuntuvan ruokaravintolan. Osaltaan valintaan vaikutti sisältä kuuluva elävä pianomusiikki.  Aika pian saimmekin tilauksen tehtyämme hyvältä maistuvan illallisen eteemme. Aikaisemmilta  Itävallan ja Saksan matkoiltamme on jäänyt myönteiset kokemukset sen ruuasta. Sitä nauttiessa palaa aina lapsuus ja nuoruus mieleen, koska ruoka muistuttaa aitoine makuineen niin vahvasti entisaikojen konstailematonta maalaisruokaa. Illallisen jälkeen oltiinkin kypsiä koisimaan. Sikeästi saatiinkin nukutuksi  hyvin äänieristetyn hotellihuoneen  mukavassa vuoteessa.



Aamiaiset olivat tosi herkullisia ja monipuolisia ja aamiaistilat tunnelmalliset ja viihtyisät. Hotellimme sijaitsi juuri sopivasti ydinkeskuksen Ringstrassen varrella, jossa kaikki tärkeimmät kauppakadut ja nähtävyydet sijaitsivat . 

Otan yleensä paljon näyteikkunakuvia, että voin sitten tutkia niitä netistä. Nyt etenkin, kun liikkeet olivat suljettuna.






Wienin matkan pääasiallinen tarkoituksemme oli Torstain Schönbrunn kesäkonsertti. Se alkoi vasta klo 20.30, mutta halusimme olla siellä hyvissä ajoin ja tutustua alueeseen muutenkin. Halusimme olla myös varmoja, että matkanteko sinne onnistuu meiltä kommelluksitta. Lisäksi meidän oli vielä saatava konserttiliput, jotka olin netistä varannut. Iloitsin jo edeltä tulevan iltakonsertin lisäksi myös mahdollisuuksista päästä kaupungin erilaisiin ostospaikkoihin ja olin varannut matkalaukkuuni tilaa kaikkiin mahdollisiin ”löytöihin”. Jonkin aikaa kaupungilla kulkiessa panimme kummastellen merkille, kuinka suurin osa kaupungin eri butikeista ja kauppakeskuksista oli suljettu? 


Kauppakeskukseen kyllä pääsi, mutta kaikki likkeet olivat suljettu. Syyksi osoittautui katolinen PYHÄN RUUMIIN JA VEREN JUHLA JUHLAPYHÄ. Mies suhtautui tietoon rauhallisesti, vaikutti jopa  tyytyväiseltä…
Selvisin itsekin hämmästyttävän pian kohtaamastani takaiskusta ja jatkoimme taas iloisina Euroopan kauneimmaksi kaupungiksi kutsutussa kaupungissa kulkuamme.



Nämä ihastuttavat nuoret naiset poseerasivat hienon kauppakeskuksen portailla ja näpsivät kännyköillään kuvia toisistaan. Tarjoiduin ottamaan heistä yhteiskuvan. Pyysin saada itsellenekin kuvan. Suostuivat kun varmistuivat henkilöllisyydestäni ja kunniallisista aikeistani.

Ja oli näitä muitakin spontaaneja kuvauskohteita...







Lämmin kesäpäivä mahdollisti ruokailun ulkosalla, istuskelemaan kadunvarren ravintolapöydässä nauttimassa hyvästä ruuasta ja seuraamaan samalla ohikulkevien ihmisten menoa. Wiener schnitzel ei kotomaassa ole tullut syötyä vuosikymmeniin. Nytpä sitä sitten paikan nimen mukaisesti paistettujen perunoiden kera nautittiin. Hyvältä maistui kaikkinensa. 




Jälkiruokaankin sorruin. Se sai herkullisuudellaan kihoamaan liikutuksenkyyneleet, koska muistitti maultaan aivan Immanin mummuni ihanaa kropsua! Päivälliseksi venyneen lounaan jälkeen palasimme hotelliimme levähtämään.

Kunnon tirsojen jälkeen sonnustauduimme kesäillankonserttiin.  Tepastelimme sitten takaisin keskusasemalle ja sieltä  U4-junalla vähän niin kuin vastakkaiseen suuntaan muutaman pysäkin  verran Schönbrunniin saakka, kätevää. Muun ihmisvirran mukana löysimme helposti perille ja muutamien kyselyiden jälkeen saimme tilaamani liput käsiimme. Lippuja antaessaan nuori nainen toivotti meidät  lämpimästi tervetulleiksi konserttiin ja opasti sen olevan heti kyseisen rakennuksen takana.
Pelkällä ensisilmäyksellä ei voi  päästä käsitykseen kuinka suuri alue todella onkaan.
No, me pääsimme pikkusen käsitykseen sen suuruudesta kävellessämme parisenkymmentä minuuttia puistokäytävää kohti kartanon esipihaa konserttialueelle.
Kesäisen alkuillan aurinko posotti vielä kuumasti ja pakotti ihmiset riisuutumaan hihattomiin ja etsiytymään puistopuiden varjoon. Jo kaukaa, ennen orkesterilavan näkymistä, korviimme kantautui suuren orkesterin virittämisäänet. Se jo pelkästään sykähdytti mahtavalla voimallaan ja antoi esimakua mitä tuleman piti.


Vähitellen alue alkoi täyttyä. Se oli aidattu useammaksi pienemmäksi alueeksi. Pääsimme lopulta aivan esiintymislavaa olevalle lähimmälle alueella ja näytimme muutamalle  järjestysnuorukaiselle lippumme. Eivät oikein päässeet käsitykseen niistä ja kutsuivat paikalle englanninkielentaitoisen naisen. Hän sitten meille selittämään, että meidän pitäisi palata takaisin, koska konserttilippumme  on sisätiloissa pidettävään konserttiin. Pettymyksemme huomatessaan kehotti ystävällisesti meitä jäämään halutessamme seuraamaan konserttia ja kertoi ettei seisomapaikkoihin tarvita mitään lippuja. Ei tietenkään houkuttanut  mihinkään sisätiloihin siirtyminen, juuri tännehän me olimme halunneet 

Kykenisipä kertomaan ja välittämään  edes jotakin tuon mahtavan konsertin tunnelmasta, musiikin koskettavuudesta ja sen luomasta ilosta!  Kuvailemaan ihmeelliseltä tuntuvaa Schönbrunnin hämärtyvää kesäiltaa, kymmenien tuhansien ihmisten kuuntelemassa keskittyneenä suuren filharmoniaorkesterin loihtimaa äänimaailmaa, lähes hypnoottiselta vaikuttavaa musisointia,väliin hennoin sulosävelin viuluin ja huiluin, väliin mahtavin patarummuin ja pasuunoin. 

Se tunne, hurmioituminen  ihanasta musiikista ja nähdä samalla ympärillään myös kaikkien muidenkin kokevan samaa, vakuuttuneena ja liikuttuneena kaikesta kuulemastaan.  Mietin,  koimmeko jonkinlaista kollektiivista extaasia, kun tavallisesti tuntee olevansa pelkkää marginaaliporukkaa nauttiessaan yksikseen kotioloissa vastaavanlaisesta musiikista? Ainakin sykähdyttävää eurooppalaisuutta!

Illan pimetessä, konsertin viimeisenä soitetun Ravelin maagisen Boléro`n aikaan taivaalle suunnatut suuret valonheittimet herättivät ihastuneita huudahduksia. Intensiivisen ja vangitsevan Bolero-esityksen päätyttyä ihmiset räjähtivät raikuviin ablodeihin ja bravoo-huutoihin, me mukana.

Kaiken musiikillisen mielenmyllerryksen ja sydämeenkäyvän soitannon päättäminen pelkkien bravoohuudoin ja suosionosoituksin ei olisi mitenkään käynyt päinsä: Scönbronnin musiikillinen  ilta  oli vaikuttavuudeltaan sitä luokkaa, että yleisö vaati lähes hullaantuneena vielä muutamaa  encorea. Loistavan encore-valinan  ja näyttävän ilotulitusesityksen taustoituttamana  ihmismassa sai purkaa kiitollisena patoutunutta riemuaan! Ja konsertti-illan lopulliseksi päätteeksi tietenkin iloinen ja seesteinen Wienervalssi ja täyttymys oli saatu!

Konsertista paluu, satatuhatpäisen ihmismassan joukossa kulkeminen sujui ihmeen rauhallisesti ja joustavasti, vaikka valaistuskin vaikutti paikoin olevan tilapäisjärjestelyin tällättyjen valonheittimien varassa. Ajauduimme ihmismassan kuljettamina pari pysäkkiä kauemmaksi saapumispysäkistämme, mutta mies oivana oppaana ja mainiona matkanjohtajanamme löysi nopeasti oikean pysäkin mistä palata hotelliimme. 

Katsoessamme nauhoitettua konserttia uudelleen omalta kotisohvaltamme, huomasimme riemuksemme näkyvämme huiskuttamassa muiden mukana.

 

Ihmettelimme kotiin palattuamme vielä matkakokemuksiamme  fiilistellessämme, kaikkialla näkemäämme siisteyttä ja järjestystä valtavaan ihmismäärään nähden. Miten vastaavanlaisen siisteyden ylläpitäminen voi olla meille suomalaisille niin vaikeaa, vaikka meitä on paljon vähempi?

 

 

 

 

 

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

SCHÖNBRUNN




Aina näin kevään tullen iskee voimakas kaukokaipuu, joka laantuu kuitenkin aina piha- ja ulkotöissä puuhaillessa.Vaan nytpä viikonlopun sadepäivien vankaudessa ja ankeudessa aikansa kuluksi tätä katsoessa, iski aivan vastustamaton iili päästä juuri tuonne. Ja kuin kohtalon suosiosta tarjosi Finnairkin sinne edestakaiset lennot puoleen hintaan, niin eihän sellaista voinut ohittaa. Jo vuosia ollaan miehen kanssa seurattu tätä konserttia ja tuumattu, että tuonne vielä joskus mekin. Nyt on sitten lento- ja konserttiliput sekä kortteeri lunastettuna, aah! Olen taas yhen kerran euforiassa.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

VAUNUT


Nyt se on takaisin kotona! Olen niin ylpeä ja tyytyväinen tästä Mari Kinnusen LASTENVAUNUJEN RESTAUROINTI seminaarityöstä!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

PÄÄKAUPUNKIREISSU




Oikein piti miettiä miten taas aloittaa pääkaupunkireissumme kehumisen, kun yleensä olen ”olipahan taas ihanalla” jutun käynnistänyt. Niinpä vaan meni tämäkin reissu mukavasti putkeen, vaikkei mistään suorittamisesta ollut kyse. Mietin vaan ja miehelle itselleenkin ihan ääneen loihin lausumaan, kuinka kivoja tällaiset yhteiset kulttuuri/lomamatkat voivat ollakaan, saada jakaa näitä iloisia  ja uusia elähdyttäviä kokemuksia yhdessä.



Ajankohta pääkaupunkireissullemme oli aikaisemmista poikkeava, sunnuntai. Yleensä ollaan oltu loppuviikosta liikkeellä ja kotiuduttu viikonlopuksi takaisin. Varaamamme konsertti oli sunnuntai iltana ja sitä ennen sopi hienosti käydä Kämpin iltapäivä teellä. Sellaisesta teehetkestä olen jo parisen vuotta haaveillut. Ei, kun toimeksi  ja Joulupukin tuomalla lahjakortilla haaveista totta, hih.


Teehetki täytti kyllä kaikki odotuksemme ja vähän enempikin. Vanhan hienon paikan tunnelma ja samalla mukava rentous tuntui hyvältä. Saimme erinomaisen ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua. Miika-tarjoilijamme opasti eri teelaatujen valinnassa.




Kerrostarjottimella ylhäältä alkaen oli ensin erilaisia suolaisia makupaloja. Useampaa kalasorttia, todella freesia ja ihanalta maistuvia. Tartar oli meidän molempien suosikki. Makeiden tarjottavien yhteydessä vaihdettiin teelaatuja. Oikein englantilaisittain maidon kanssa. Niin vain kävi, että kaikesta noista pienistä herkuista tuli yllättävän kylläinen olo ja muutama makea makupala täytyi jättää tarjottimelle.Tässä vielä aiheesta lisää.

Kerettiin ottaa hyvät tirsat ennen konserttiin menoa. Musiikkitaloon on Hotelli Vaakunasta, Kiasman takaa lyhyt ja mukava kävelymatka. Oli ihana keväinen ilta kävellä sinne! Talossa tungosta,  paljon konserttiyleisöä paikalla, joka osaltaan vain  lisäsi kihelmöivää tunnelmaa. Ja itse konsertti oli suurenmoinen elämys! Tämä arvostelu käy kyllä niin yksiin tällaisen maallikonkin kokemasta. 



Ilta oli sen verran nuori ja meillä yllättävän nälkä.
Sitten jo unikin kelpasi upean päivän päätteeksi.

Aika erikoista ja mukavaa meille seuraavana aamuna, oli viikonaloitus Helsingissä maanantaina. Kotiinpaluu koitti vasta iltapäivällä. Aamiaisen jälkeen töövättiin hetki hotellihuoneessa. Jätettiin sitten kamat jemmaan hotelliin ja lähdettiin vielä kartsalle. Tehtiin tavalliset tavaratalokierrokset. 


Akateemisessa kirjakaupassa tietenkin piti poiketa.


 Oikein on elementissään...


Sillä aikaa kun mies  musiikkiliikkeessä minä kipaisin Kansalliskirjastoon. 


Kyllä kannatti! Joskus vielä enemmällä ajalla sinne uudestaan…


perjantai 8. huhtikuuta 2016

SAMPPANJA JÄISSÄ





Samppanja jäissä, läpi meni, jihuu!
Nyt helpotti ja olo on tosi onnellinen. Viime vuoden keväästä olen vetkutellut ja siirtänyt ammattiin liittyvän pakollisen tentin toisen osion suorittamista. Silloin sain toisella yrittämällä ja vähällä kertaamisella kyllä perusosaamisen tentin suoritetuksi. Mutta parin yrittämisen jälkeen lääkelaskut sitten tökkivät Kun motivaation ja osaamisen taso kohdallani ovat mitä ovat, niin oikein ihmetellä täytyy ja suorastaan ihailla itseään sitkeydestä ja viitseliäisyydestä. Matikka on herättänyt minussa aina epävarmuutta ja saanut tuntemaan ulkopuolisuutta, kun en ole päässyt opeista oikein sisälle. Pientä ahdistusta on tuntenut pitkin matkaa kotona työpöydällä odottavan paperipinon, laskuharjoittelujen johdosta. Toukokuussa aika olisi mennyt umpeen ja oli vain tartuttava toimeen ja kertailtava. Jotenkin vaan homma alkoikin avautua ja ahdistus antaa myöten.  Menin tenttiin hyvillä mielin ja sillä ajatuksella, että vaikka reputan, niin on vielä uusintamahdollisuuksia. Laskut olivatkin helppoja ja niinhän niistä sitten selvisin.



Pohdiskelin itseäni. Kuinkahan, jos en olisikaan selvinnyt tenteistä. Olisinko sitä näin avoimesti surrut, kuin nyt tätä perjantain onnistumistani iloinnut? Melko todennäköistä, olisin ollut tappiosta hissukseen. Kertoo minusta jotain, rehvastelenko onnistumisillani ja peittelen epäonnistumisia? Oman itsetuntemuksen pohjalta tiedän, että aika avoimesti kuitenkin myös ikäviä asioita työyhteisössä ja tiettyjen ihmisten kesken käsittelen, toimii niin kuin työnohjauksena hyvin. Riemuisasti jaan sitten taas tällaiset onnistumiset.