MUISTELUA

Toistan taas itseäni, toteamalla työntäyteisestä viikosta. Mutta tottahan se, sitäpähän se tämän hetkinen elämä paljolti on. Viikot vierähtävät tiiviissä työn touhussa - haasteista selviämisestä seuraavaan. Työ on alkanut kyllä tuntumaan levollisemmalta ja entistä antoisammalta. Saa sitten nähdä jatkuuko vuoden loputtua. En ota asiasta pulttia, menee kuin on mennäkseen.

Mukavia ystävä haastekapula muisteluita lukiessa ja niiden innoittamana tartuin minäkin aiheeseen, muistelemaan lapsuuden toiveammattejani. (löysin erään vanhan juttuni ja muokkasin siitä tämän) Yritin etsiä jotain vanhoja lapsuuden kuvia, vaan vähissäpä olivat. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, eikä valokuvaajan lapsilla valokuvia…
Minä äidin sylissä, isän kuvatessa.

Pienenä minulla oli kolme ihanneammattia: opettaja, karjakko, ja näyttelijä. Sain joskus olla äidin mukana, kun hän toimi alakoulun sijaisopettajana. Äiti vaikutti niin herttaiselta ja viisaalta opettajalta. Minäkin halusin tulla sellaiseksi kuin äiti – opettajaksi. Mutta sitten mummolassa näkemäni karjakko sai minut toisiin ajatuksiin. Karjakon tanakka punaposkinen olemus ja siisti valkoinen työasu tekivät vaikutuksen. Hänen vakavan huolellinen työskentely erilaisten mielenkiintoisilta näyttävien lasiputkien parissa herättivät kunnioitusta ja tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Pidin aina huolen, että karjakon saapuessa olin hartaana seuraamassa hänen toimiaan. Opettajanammatti sai väistyä, minusta tulisikin karjakko. Kunnes kouluaikana historianopin kautta opin tuntemaan näyttelijätär Ida Aalbergin . Idasta tuli idolini ja halusin tulla yhtä tulisieluiseksi näyttelijäksi kuin hän. Harkitsin jopa karkaavani kotoa, kuten Idakin aikoinaan. Miksi mikään noista ihanneammateistani ei kuitenkaan koskaan toteutunut? Tiedän kyllä, opettajaksi tai näyttelijäksi minulla ei ollut kyllin riittävää koulumenestystä. Karjakon ammattia ajatellen pelkäsin liiaksi lehmiä.
Jotain noista lapsuudenajan ihanneammateista on osittain toteutunut, voin hymyillen todeta. Minusta tuli aikoinaan sairaanhoitaja. Työssäni kotisairaanhoitajana sain kulkea taloissa kuin karjakko aikoinaan, siisti valkoinen työasu yllä ja käsitellä tarkkana kiiltäviä laboratorioputkia. Näyttelijää ja opettajaakin sairaanhoitajan työssäni hitusen tarvittiin.

.