lauantai 20. helmikuuta 2010

KAHDEN KODIN VÄLIÄ

Ei kerinnyt lumipuistoa juurikaan valmistaa, kun muut asiat menivät edelle. Torstai oli vielä toivoa täynnä. Mutta iltamyöhällä tytär soitti ja valitti aikaisemmin mainitsemansa vatsataudin pahentuneen. Riensinpä sitten sinne häntä hoitamaan. Kovin ankaralta vaikutti vatsatauti, ylämahakivut, maha sekaisin ja oksentelut tunnin välein, vilutusta, sekä lievää lämpöä. Aamuyöstä tauti hellitti sen verran, että voipunut sai kunnolla nukutuksi. Päivällä tarkistin tulehdusarvot. Koholla huomattavasti, huokaus. Sain konsultoitua lääkäriä ja vahvistettua suunnitelmani, että sairaalaan jos tulehdusarvot edelleen korkeat ja vaivat jatkuvat/pahenevat. Päivällä kaikki vaikutti melko hyvältä, mutta illalla ottamani uusi tulehdusarvo oli pysynyt sitkeästi samana. Oksentelu, vatsakouristukset ja sen myötä voipuminen pahenivat. Soitin sairaalan päivystykseen. Sinne sai tulla, lupasivat. Uskoivat ammatti-ihmisenä minun kyllä tietävän. Koska tyttö-parka ei jaksanut edes auton kyytiin, tilasin ambulanssin. Eikä mennyt kauaa tuloon. Aivan ihania nuoria naispuolisia ensihoitajia. Panivat potilaalle tipan ja siitä kipulääkettä. Enää ei tuntunut olevan hätää, mikä helpotus. Ensiavussakin kaikki tuntui sujuvan hyvin ja joutuisasti. Laboratorioarvojen mukaan kuivumista ja tulehdusarvo entisestään nousussa. Lääkäri lupasi ottaa tyttären sairaalaan, mutta kotiinkin voi mennä, kummin vain haluaisi. Kotiin tultiin lääkereseptit muassa ja nukuttiin hyvin.

Nyt hyvä ja helpottunut mieli tuosta kaikesta. Torstaina tympäisi ja perjantainakin kiukutti, kun tytär taas jotain vaivaa potemassa ja jouduin kahden kodin väliä kulkemaan. Varmasti vaistosi asenteeni, vaikka se jäi sanattomaksi viestiksi. Kun, on ollut niin monta kertaa noita sairasteluja, ajatteli nytkin, että eihän tämä nyt enää voi... Oli tietenkin etualalla omakin mukavuus ja sen häirityksi tuleminen. Mutta hienosti tuosta asenteen kireydestä kaikki kääntyikin hyvään ja löytyi myönteistä voimaa ja iloa.


Remontin alla olevasta ulkorakennuksestamme on nyt jo kehkeytynyt melko mukavalta vaikuttava vapaa-ajan paikka. Ulkona paukkupakkanen ja auringonvalo ja sisällä takkavalkean ja hyvän musiikin äärellä. Mies on kantanut sinne takaisin erilaisia soittovehkeitään ja kovaäänisiä. Ne ovat kyllä reissussarähjääntyneen näköisiä ja luvissa olisi niidenkin tuunausta, jopa uudistamista, hyvä. Kesämökille vuosiksi jätetyn pianonkin saisi jo hakea oikeaan kotiin. Haaveena olisi kuulla pojankin ihanaa pianosoittoa täällä kotopiirissä, kun piano on paikalla käytettävänään. Tulevaisuutena tuo huone olisi pyhitetty myös iloisille illoille hyvän musiikin, ystävien ja illallisten parissa. Jotain tuon tapaista.

Aah…mm..tämän soitti minulle äsken. Kyllä se kevät vaikuttaa miehiinkin…

10 kommenttia:

  1. Pääasia, että tytär on nyt kunnossa!

    Saithan sitten palkinnoksi musiikkia ja toivottavasti kera laulun;-), sillä palvovat sanat, joista nainen saa virtaa.

    VastaaPoista
  2. Leena; joo, näin on.
    Viettelevää musiikkia...

    VastaaPoista
  3. Kova huoli sitä tulee lapsen sairastelusta. Onneksi taitaa olla jo paranemaan päin.

    Kerran menin kesken työpäivän käymään taksilla kotona (jätin omat asiakkaani kylmästi jonottamaan), kun vesirokossa ollut poika ei vastannut puhelimeen. Olin varma, että kuollut on, kun olin niin kovassa kuumeessa. Mutta olikin vain nukkunut sikeästi ja parantunut.

    VastaaPoista
  4. Katriina; aina löytää voimat, kun tarvitaan. Paraneminen edistyy.

    Hienosti toimit poikasi kohdalla!

    VastaaPoista
  5. Olipa raju vatsatulehdus. Lääkkeet auttavat ja hoito.
    Toivotan paranemista.

    VastaaPoista
  6. Arleena; rajua oli. Nyt helpottanut. Tätä tautia kuuluu nyt olevan liikkeellä lähipiirissä. Minuunkin iski lauantai-iltana yht´äkkiä. Huomenna en voi vielä töihin.

    VastaaPoista
  7. Toivottavasti olette parantuneet siellä jo! Huomasin kommentistasi että sinäkin sait taudin.
    Meilläkin sen sairastivat poikani ja pieni pojanpoikani, onneksi ovat jo parantuneet hekin!

    VastaaPoista
  8. Susanne; paranemaan päin, kyllä. Huomenna vielä vapaata, kiva. En muista milloin olisin viimeksi sairastanut. Parina viimevuonna olen jäänyt vain päivän migreenin vuoksi töistä pois.

    Toivottavasti säästyt tartunnalta.

    VastaaPoista
  9. No, mutta pääasia kuitenkin nyt, että tytär on parantunut ja sinäkin.
    Ja palkinnoksi sait hyvää ja kaunista musiikkia!

    VastaaPoista
  10. Harakka; kyllä, oikein kiva palata taas töihin!

    VastaaPoista