KAHDEN KODIN VÄLIÄ

Ei kerinnyt lumipuistoa juurikaan valmistaa, kun muut asiat menivät edelle. Torstai oli vielä toivoa täynnä. Mutta iltamyöhällä tytär soitti ja valitti aikaisemmin mainitsemansa vatsataudin pahentuneen. Riensinpä sitten sinne häntä hoitamaan. Kovin ankaralta vaikutti vatsatauti, ylämahakivut, maha sekaisin ja oksentelut tunnin välein, vilutusta, sekä lievää lämpöä. Aamuyöstä tauti hellitti sen verran, että voipunut sai kunnolla nukutuksi. Päivällä tarkistin tulehdusarvot. Koholla huomattavasti, huokaus. Sain konsultoitua lääkäriä ja vahvistettua suunnitelmani, että sairaalaan jos tulehdusarvot edelleen korkeat ja vaivat jatkuvat/pahenevat. Päivällä kaikki vaikutti melko hyvältä, mutta illalla ottamani uusi tulehdusarvo oli pysynyt sitkeästi samana. Oksentelu, vatsakouristukset ja sen myötä voipuminen pahenivat. Soitin sairaalan päivystykseen. Sinne sai tulla, lupasivat. Uskoivat ammatti-ihmisenä minun kyllä tietävän. Koska tyttö-parka ei jaksanut edes auton kyytiin, tilasin ambulanssin. Eikä mennyt kauaa tuloon. Aivan ihania nuoria naispuolisia ensihoitajia. Panivat potilaalle tipan ja siitä kipulääkettä. Enää ei tuntunut olevan hätää, mikä helpotus. Ensiavussakin kaikki tuntui sujuvan hyvin ja joutuisasti. Laboratorioarvojen mukaan kuivumista ja tulehdusarvo entisestään nousussa. Lääkäri lupasi ottaa tyttären sairaalaan, mutta kotiinkin voi mennä, kummin vain haluaisi. Kotiin tultiin lääkereseptit muassa ja nukuttiin hyvin.

Nyt hyvä ja helpottunut mieli tuosta kaikesta. Torstaina tympäisi ja perjantainakin kiukutti, kun tytär taas jotain vaivaa potemassa ja jouduin kahden kodin väliä kulkemaan. Varmasti vaistosi asenteeni, vaikka se jäi sanattomaksi viestiksi. Kun, on ollut niin monta kertaa noita sairasteluja, ajatteli nytkin, että eihän tämä nyt enää voi... Oli tietenkin etualalla omakin mukavuus ja sen häirityksi tuleminen. Mutta hienosti tuosta asenteen kireydestä kaikki kääntyikin hyvään ja löytyi myönteistä voimaa ja iloa.


Remontin alla olevasta ulkorakennuksestamme on nyt jo kehkeytynyt melko mukavalta vaikuttava vapaa-ajan paikka. Ulkona paukkupakkanen ja auringonvalo ja sisällä takkavalkean ja hyvän musiikin äärellä. Mies on kantanut sinne takaisin erilaisia soittovehkeitään ja kovaäänisiä. Ne ovat kyllä reissussarähjääntyneen näköisiä ja luvissa olisi niidenkin tuunausta, jopa uudistamista, hyvä. Kesämökille vuosiksi jätetyn pianonkin saisi jo hakea oikeaan kotiin. Haaveena olisi kuulla pojankin ihanaa pianosoittoa täällä kotopiirissä, kun piano on paikalla käytettävänään. Tulevaisuutena tuo huone olisi pyhitetty myös iloisille illoille hyvän musiikin, ystävien ja illallisten parissa. Jotain tuon tapaista.

Aah…mm..tämän soitti minulle äsken. Kyllä se kevät vaikuttaa miehiinkin…