sunnuntai 12. toukokuuta 2019

KEVÄTREISSU MÜNCHENIIN


Toukokuinen kevätreissu Müncheniin osoittautui odotettua onnistuneemmaksi, kun säästyimme sääennusteen pahalta keliltä ja lumisateelta. Kaupunki on tullut tutuksi jo kolmelta aikaisemmalta kerralta. Hurmaannuimme muutama vuosi sitten heti ensikosketuksesta  Müncheniin, vaikkakin vain pikaisella läpikulkukierroksella. Toissa vuonna Münchenissa ollessamme, sää oli surkea, mutta lämpimästi pukeutuneina ja sateenvarjoin varustettuina selvittiin hyvin. Viime vuonna (vain facessa) taas saimme nauttia mahtavasta kesäsäästä. Tuntuupa siltä, että München tulee olemaan meidän kevätreissun kohde jatkossakin, sen verran se on vakuuttanut meidät mukavuudella ja viihtyisyydellään. Se on myös matka-aikataulujen ja lentoaseman suhteen helppo kohde.

Yleensä jos mesta osoittautuu mieleiseksi, matkaamme sinne uudelleen jopa useammin. Münchenin kanssa on käynyt juuri näin ja siksipä suuntasimme jälleen tänäkin vuonna sinne, nyt neljäs kerta. Myös Mercure-hotellin kohdalla kaikki on toiminut kiitettävästi. Ja se sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, lähellä Marienplazin aukiota. Se palvelee hienosti meikäläisten tarpeita; joka paikkaan pääsee kävellen tosi vaivattomasti.

              
Lento sujui ongelmitta ja saavuttiin ajallaan Müncheniin. Lentoasemalta vielä metrolla 40 minuuttia perille. Aina yhtä ihanaa kiivetä sitten maan alta kadulle Marienplatzille ihmiskuhinan keskelle.
Hotellihuoneessa tovin jalat vaakatasossa viipyen virkistyttiin. 


Kierreltyämme kaupungilla hämärtyvässä illassa, päädyimme illalliselle upeaan Augustineriin, totta kai! Kotomaassa ei koskaan tulisi mieleenkään tilata kotitekoisia lihapullia, mutta täällä ovat niin herkullisia. Istuttiin samassa pöydässä kahden saksalaisen miehen kanssa ja skoolattiin olutlasit yhteen. Mukava oli tunnelma tässä mestassa.


Augustiner on kyllä kuvauksellinen ja elämyksellinen paikka
Aika pian illallisesta oltiin kypsiä petiin, aamuvarhaisesta kun oltu liikkeellä.


Lauantai yllätti ihanalla auringolla ja lämmöllä. Sääennusteen mukaan kun oli luvattu sadetta koleaa.


Hätäilin heti perjantaina hotellimme kulman takana olevaan outlettiin. Siellä olikin melko "rauhallista" ja asiointi vaivatonta. Isäntä häipyi omille teille Galeria Kaufhofiin.
Lauantainapa asiointi ei sitten sujunutkaan yhtä helposti. Liike oli asiakkaita täynnä aivan aamusta ja kassajonot kymmeniä metrejä! Luovutin hyvilläni.

 Outletlöytöjä...


Täällä myös kiva käydä CD-levyjä ostamassa. Laaja valikoima kaikenlaista musiikkia edullisesti.




Marienplatzin aukiolla on paljon kirkkoja, poikettiin muutamassa. Meitä onnisti, satuimme sopivaan saumaan S.T. Michaelin kirkkoon ja saimme kuulla mahtavaa musiikkia.


 Lauantaina keli oli kiva kartsalla kiertelyyn. Ihmisiä oli valtavasti liikkeellä. Kaikki terassit ja katukahvilat olivat tupaten täynnä. Onnistuttiin saamaan pöytä kahdelle.


Paikalliset poliisit olivat kunnostautuneet ja esittelivät työtään mm tällä kauniilla ja komealla…


Kadunvarren katusoittajan soittopelin äärellä... Ystävällinen mies, kyseinen pianotaiteilija, kehoitti isäntää istumaan ja soittamaan, että saa kunnon kuvan.  Ralph Kiefer



Ihana kohtaaminen lauantaina tämän pariskunnan kanssa Galeria Kaufhofin tavaratalossa. Ihastelin heidän asujaan ja kysyin saada kuvata facebookiini. Siinä sitten kivaa juttua kehkeytyi. Kertoivat Münchenissa meneillään olevan kulttuuriviikon, jolloin eri kirkoissa ja muissa julkisissa paikoissa monenlaisia ilmaisesityksiä, suosittelivat. Kerroimme huomanneemmekin tämän. Kun totesin musiikkimakumme ulottuvan klassisesta – jazziin, nyökyttelivät innoissaan ja mies lisäsi vielä - country music too! Siinä sitten peukkuteltiin. 


Lauantai ja sunnuntai iltana syötiin vähä fiinimmässä paikassa,  Ratskellerissa.


 

Porsaan potkan lisukkeena perunaa ja kypsennettyä punakaalia, herkullista. Pieni olut ruuan kanssa ja isännälle puolikas, hyvää. Aina ei jaksettu niitä. Saksalaiset sen sijaan kyllä, juovat ruokajuomana ja sitten vielä toiset päälle...huh



                                                                                                                                              .


Sunnuntaina sää alkoi muistuttaa ennusteita ja oli tosi kylmää. Ei kun vaatetta ylle enempi. Lunta ei sentään. Lähettiin päiväkävelylle vähän toiselle päin, missä viime keväänäkin käytiin.




Nyt päästiin sisäpihaan...




Tästä saavuttiinkin perille Orlandon edustalle. Aikeena oli käydä tuolla huippuravintolassa ja muassa oli juhlallisempaa mekkoa, mutta kun niin kylmä. Jospa ensi keväänä sitten.





Kerään aina matkalla ollessa hotellin vastaanotosta kaikenlaista infoa kaupungin nähtävyyksistä ja ajankohtaisista kulttuuritapahtumista. Nyt lykästi löytyä aivan läheltä tällainen tapahtuma. Kokkolan Kokkotar klubiin kuuluvalle oikein passeli paikka.Yöklubi oli tosi Hienossa hotellissa. Ja Illan hyväntekeväisyystapahtuma oli erittäin mielenkiintoinen ja mukava kokemus.



Prosecco-kuohuviinistä Hugo-drinkki. Ja vihreänä mausteena nokkosen lehtiä!

Hyvin nukutun yön ja maittavan aamiaisen jälkeen koitti kotimatka maanataina. Kolme päivää Münchenissa tuntui hurahtaneen liian joutuin. Mutta otetaanpa uusiksi taas ensi keväänä!

lauantai 14. huhtikuuta 2018

HELSINGIN REISSU


                                                    KUVA Laiza K


- Katso silmillä äläkä vain brändiä, toppuutteli tytär, kun haikailin Villeroy & Bochin pääsiäisaiheisia ale-eriä stockan taloustavaraosastolla. Parhaimmillaan äidin ja aikuisen tyttären suhde kestää välillä myös roolien uudelleenjaon ja lapsen ottaa vaihteeksi kasvattajan roolin. Tytär on usein aikaisemminkin kyseenalaistanut jäykistyneiksi havaitsemiaan näkemyksiäni. Kritiikki ei ole koskaan tuntunut pahalta vaan toiminut paremminkin vapauttavana sysäyksenä luopua noista pieniksi riippakiviksi muodostuneista asioista. Mikä lie minussa, yleensäkin meissä ihmisissä, piilevä epävarmuus omasta arvosta muiden silmissä? Sekö se saa palvomaan brändejä ja trendejä, pönkittämään heikkoa itsetuntoa, peittämään omaa vajavaisuuden tunnetta?



lauantai 3. maaliskuuta 2018

PAALUTUSTA



-  Älä ala paaluttamaan, kuluu tiukka vastaus, kun ehdotan miehelle vaikkapa pientä pääkaupunkimatkaa tai osallistumaan johonkin kotikaupungissa pidettävään tapahtumaan. Mies ei pidä buukatusta almanakasta alkuunkaan. Lomamatkat yms liput hankitaan sitten viimehetkellä…
- Katsotaan nyt, kyllä me vielä…lupailullaan saa usein ideani teilatuksi. Vaan ei tepsi enää samoin lupailut kuin nuorna ollessain, kun uskoin todella tarkoittavan totta. Viime vuosikymmenen olenkin jo oppinut pitämään pintani, saamaan ”tahtoni läpi” ja järjestymään halajamiani asioita. Onneksi nämä voimistuneet tahdonilmaisuni ja aloitteelliset hankkeeni eivät ole kuitenkaan aiheuttaneet mitään ikäviä avio-ongelmia.

Pakko tämä yllä oleva prologi, jotta tulisi ymmärretyksi minkälaisesta käänteestä kohdallaan kyse.
Kävi nääs niin, että mies alkoikin itse ”paaluttaa”, hankki hyvissä ajoin lentoliput ja majoituksen keväälle erääseen Keski-Euroopan kauniiseen kaupunkiin sekä lisäksi vielä matkat ja majoituksen jokasyksyiseen rantalomakohteeseemme. Ei syytä huoleen miehen mielenliikkeistä, koska vetonsa oli kyllä hintansa fäärti, lennot ja hotelliyöpymiset sangen edulliset. Lentovarausten yhteydessä tavataan varata aina myös hotelli, mutta mikäli  mahdollista, maksaa yöpymiset vasta perille päästyä.






Viime keväänä pääsimme käymään kolmen vuorokauden matkalle Mücheniin ja nyt se näyttää toteutuvan toistamiseen toukokuussa, ihanaa! Varasimme nytkin samaisen hotellin, keskeiseltä paikalta kaupungin ydintä. Olivat viimekevään asumiskokemukset siellä sen verran hyvät, että sinne haluttiin. 



Espanjan  Costa del Solin alueella on tullut lomailtua 90-luvulta alkaen. Ja viimevuosin Torremolinoksessa ja sielläkin samassa huoneistohotellissa jo muutamia kertoja. Syksyn rantaloma siellä jälleen. Tulevan matkan tuntu tulee olemaan varmaan erilainen ja sitä voi kutsua ”viimeiseksi lomaksi”, koska vuoden lopussa jään eläkkeelle.

torstai 22. helmikuuta 2018

MINÄKÖ NARSISTI


                                                                      KUVA 

Asialehden kolumnisti kirjoittaa sosiaalisessa mediassa ilmenevästä narsismista ja viittaa arvostettuun ulkomaiseen akateemiseen aikakauslehteen. Äkkiseltään sisälläni viihtyvä pikkutyttö minussa säpsähtää, kyyristyy häpeissään ja epäilee tehneensä jotain väärää. Mutta niin myös minussa vallalla oleva valpas aikuinen on heti puolustamassa heikompaa ja saa lapsen minussa pian rauhoitetuksi.

Olen usein omalla kohdallani miettinyt mahdollisia vaikuttimiani olla mukana sosiaalisessa mediassa, paljastaa henkilökohtaisia asioita ja tekemisiä kuvien kera. Onko se on narsismia, positiivisen palautteen kerjäämistä? Jos niin, vahingoitanko sillä jotakin, itseäni?

Niin, tuo aikuinen minussa puolustaa tuota pikkuista minussa ja neuvoo sitä luottamaan itseensä ja kanssaihmisiin kuten tähänkin asti. Se kannustaa jakamaan edelleenkin itsestään iloa ja myönteisyyttä. Se kiittää myös myötäelämisestä, lohduttamisesta kuin myös yhteiseen iloon yhtymisestä täällä some-maailmassa kuten tavallisessakin.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

LUUSERITUNTEMUKSISTA LUOVUUTEEN





Pientä levottomuutta,  tyytymättömyyttä ja saamattomuuden tunnetta…mutta samalla voimakas halu tehdä jotain…jotain… Tuttu tunnetila, monesti aikaisemminkin koettu; jostakin turhautumisen kautta etenevästä prosessista luovaan vaiheeseen. Ikääntymisessä on etunsa, tulee itsensä kanssa tutummaksi - oppii ymmärtämään tunteitaan. Enää ei ahdistu kuten nuorempana omasta levottomuudestaan ja luuserituntemuksistaan. Eilen tuli ulkoiltua parisen tuntia, nauttittua lumisesta talvimaisemasta ja kevätauringosta. Koin jo kutkuttavaa tunnetta, etenemistä luovaan tekemisen vaiheeseen.



maanantai 22. tammikuuta 2018

KAAMOS SELÄTETTY



 
                                                Joululahjan saaja, konserttiliput Musiikkitaloon.


Kaamos selätetty! Nuorempana en oikein ymmärtänyt puhetta kaamosmasennuksesta, pitkäkestoisen pimeän passivoivasta vaikutuksesta ihmismieleen. Myöhemmin tiedostin poteneeni itsekin tuonkaltaista pimeänpiinaa ja olevani herkkä sen vaikutukselle edelleen. Onneksi tässä iässä, oman itsetuntemuksen myötä olen oppinut löytämään sopivia selviytymiskeinoja ja energiaa antavia tapoja vahvistaa vastustuskykyäni tuollaisen pimeän aikajakson varalle.

 
Eräänä mukavana keinona toimivat parin päivän pääkaupunkimatkat. Joskus niihin sisältyy joku kulttuuritapahtuma, joskus pelkkää hengailua kaupungilla. Konseptin erilaisuudesta huolimatta, matkat ovat aina puoltaneet paikkaansa, osoittautuen onnistuneiksi ja virkistäviksi. Tämänkertaiselle matkalle, kaamoksen selättämiseksi, sopi mitä mainioimmin Wienin filharmonikkojen konsertti/Schönbrunnin linnaorkesteri, uudenvuoden konsertista tuttu meistä monelle. Konserttiliput Musiikkitaloon  hankin miehelle joululahjaksi. Laskelmoidusti ja omien mielihalujen mukaisesti, myönnän.



Lippujen hankinta jäi hieman viimetinkaan ja siitä syystä paikkavalinnoissa ei ollut oikein valinnan varaa. Mutta H Parvi osoittautuikin oikein hyväksi paikaksi seurata esiintyjiä kuin itse soiton kuulemisen kannalta. Sieltä avautuivat myös hienot näkymät lähes koko saliin ja yleisöön. Kaikkinensa mahtava kokemus. Itse musiikki, wieniläisvalssit ja polskat vaikuttivat ihanan rentouttavasti ja saivat olon vapautuneeksi ja iloiseksi. Konsertti toimi siis mitä parhaiten juuri kaamoksen selättämisessä; sopivan kevyt ja iloisen innostava, alan huippumuusikoiden taattua soitantaa. Ohjelmaa täydensi myös pari romanttista operettiesitystä. Kiitos osaavan kapellimestarin sekä myös hänen mainiot vuorovaikutustaidot luoda välitöntä tunnelmaa ja höystää sopivasti huumorilla. Konsertti vaikutti uskoakseni samoin myös muuhun kanssayleisöön, kuten konsertin väliajan ja lopun ulosvirtaavien kuulijoiden iloisista ilmeistä oli pääteltävissä.



- Jee, huokailin tyytyväisenä Musiikkitalon pyöräovesta ulos tullessa, ja jatkaen eduskuntatalon ohi astellessamme,  
 - jaa, mitähän me seuraavaksi kerraksi keksittäisiin.
 

tiistai 16. tammikuuta 2018

Pari joulukuvaa

                                       
    Laitanpa nämä pari joulukuvaa tähän, kun edellinen kuva jo niin pitkästyttävän kauan ollut.
    Jospa sitten keväisempään malliin...