lauantai 15. helmikuuta 2014

TURVALLISUUSILLUUSION ROMAHDUS



Maailmassa tapahtuu kaikenaikaa  monenlaisia odottamattomia  tapahtumia, jotka säikäyttävät  ja havahduttavat. Ne  aikaansaavat järisyttäviä oivalluksia, pudottavat suomukset  silmiltä ja muuttavat turvallisen maailmankuvan pelottavan uhkaavaksi, saaden  turvallisuusilluusiot romahtamaan.

Aikoinaan Jallu isäni harrasti lentämistä. Me perheen flikat pääsimme, tai paremminkin jouduimme monesti mukaan Kruunupyynkentälle isän lentoharrastukseen. Useasti näillä reissuilla päästiin pilvien päälle ja Lohtajan maisemiakin ilmasta käsin katselemaan. Ensimmäisellä kerralla hieman jännitti Tuulia kakkosen kyydissä. Se oli kaksipaikkainen pienkone, jossa lentonousun köröttely tuntui ja ilmassa tehdyt kieputtelut koskettivat vatsanpohjaa…iiihanasti. Meidät ahdettiin pikkusiskoni kanssa kahden Tuulian takapenkille. Siellä sattui olemaan iso tilaa vievä laskuvarjopakkaus selkäni takana. Se sujautettiin ylleni, niin mahduin paremmin sisko sylissäni istumaan. Tuli tosi turvallinen olo, kun oikein laskuvarjokin…ja sisko oli niin pieni ja kevyt, että ajattelin hänet mahdollisen laskuvarjohypyn sattuessa  sylissäni pitävän.

Näiden ihanien lentokokemusten jälkeen pääsin sitten aikoinani mieheni kanssa ensimmäiselle lentomatkalleni Gran Canarialle varsinaisella matkustajakoneella. Tarkkaavasti seurasin lentoemännän esittämää turvaesitystä ja huomioin huolellisesti lähimmän oven mistä mahdollisen turman sattuessa hypätä. Kaikenlaisen matkaan liittyvän  ihanan glamourin lisäksi tuntui matkanteko tosi mukavalta. Rentoon lomatunnelmaan tuudittautuneena tutkin ihastellen somaa punaista beautyboxin kaltaista pehmopakkausta, hämmästellen miehellekin  nykytekniikan nerokasta saavutusta, kuinka  laskuvarjo voidaankin  pakata  näin  pieneksi! Mies katsoi minua huvittuneena. Vastasi ilman mitään ennakkovaroitusta pakkauksen sisältävän  pelastusliivit. Pelastusliivit? Siis pelkät pelastusliivit?!  Ne ovat tarpeen, jos on tehtävä pakkolasku tai kone syöksyy alas, ja yleensä pyritään tähtäämään mereen, jatkoi mies  tosiasioilta säästämättä. Epäilevä vilkaisu kanssamatkustajiin…tiesivätkö? Huolettoman iloisista  ilmeistä päätellen, tiesivät eivätkä välittäneet tai sitten eivät…?  Oi ja voi…poiskaan ei voinut kyydistä jäädä, lähellä Maarianhaminaa, kilometrien  korkeudessa! Ei kehdannut kapteenin vedota tällaisessa, omasta väärinymmärryksestä johtuvasta!

15 kommenttia:

  1. Tommottos :)
    Vaarallisempaa toki auton kyydissä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mulle kävi kerran niin et pyöräillessä en huomannut kun nostosilta ylös, onneks en pyöräillyt suoraan mereen...

      Poista
  2. Pienkoneen kyydissä! Enpä tiedä uskaltaisinko nykyään, ehkä lapsena en olisi osannut pelätä. Aikamoisia harrastuksia isälläsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, näin jälkikäteen ajatellen, silloin ei osannut pelätä, jännitti hieman ja nautti lentämisestä. Pienkoneessa kaikenlaiset liikkeet tuntuvan herkemmin kuin suuressa matkustajakoneessa. Hatunnosto isälle :)

      Poista
  3. Olet ollut rohkea ja isäsi vielä rohkeampi. Näitä seikkailuja on mukava muistella. Osaavalle harvoin tapahtuu mitään ikävää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, ilmeisesti. Silloin ei pitänyt kokemusta niin merkittävänä, mutta näin vuosikymmenten jälkeen se on noussut arvoon.

      Poista
  4. Kiva juttu. Hienoa, että saitte olla lapsena isänne mukana lennolla. Onpa sinulla nyt mitä vanhempana muistella.

    VastaaPoista
  5. Kiitos! Tämmösiä on mukava muistella.

    VastaaPoista
  6. Onpa sinulla mielenkiintoisia kokemuksia! Ei joka likka pääsekään isänsä kanssa lennoille.
    Mua pelottaa pienet koneet enemmän kuin isot. Joskus jouduin lentämään Afrikassa kymmenpaikkaisella ja se oli kauhistus! Maisemat olis ollu upeat, mutta en uskaltanut kurkkia yhtään ulos!
    Kyllä mua isoissakin koneissa ahdistaa ja meinaa paniikki iskeä, jos oikein ison jumbon pitäisi pysyä ilmassa ja edessä on 11 tunnin lento... huh, huh, se on edessä taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeeita on oltu :) En osaa yhtään sanoa, onnistuisiko moinen enää tällä iällä ja tuskimpa siitä nauttisikaan. Nuorena oli jonkunlaista hurjapäisyyttä ja tykkäsi tuollaisesta kyydistä.
      Voin hyvin kuvitella pelkosi ja kauhusi tuollaisen pienkoneen kyydissä.
      Joskus tosiaan pitkä lento aiheuttaa ahdistusta. Pitää keksiä ajanvietettä, lukemista tai muuta viihdettä.
      On se monesti kuitenkin pientä pakkopullaa saada aikansa leppoisasti lennolla kulumaan.
      Juu 11 tuntia käy kyllä jo työstä! Itse matkustelemme aivan lähelle, Espanjan aurinkorannalle muutaman tunnin lennon.

      Poista
  7. Hieno novelli, Rita! :)
    Lapsuuskokemuksesi, tuo, että sait liidellä koneella ilmojen halki isäsi kanssa, kuulosti ihanalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta!
      Ei sitä silloin osannut niin arvostaa, nytpä on mistä ammentaa :)

      Poista