Maailmassa tapahtuu kaikenaikaa monenlaisia odottamattomia
tapahtumia, jotka säikäyttävät
ja havahduttavat. Ne
aikaansaavat järisyttäviä oivalluksia, pudottavat suomukset silmiltä ja muuttavat turvallisen maailmankuvan pelottavan
uhkaavaksi, saaden turvallisuusilluusiot
romahtamaan.
Aikoinaan Jallu isäni harrasti lentämistä. Me perheen flikat
pääsimme, tai paremminkin jouduimme monesti mukaan Kruunupyynkentälle isän
lentoharrastukseen. Useasti näillä reissuilla päästiin pilvien päälle ja
Lohtajan maisemiakin ilmasta käsin katselemaan. Ensimmäisellä kerralla hieman
jännitti Tuulia kakkosen kyydissä. Se oli kaksipaikkainen pienkone, jossa
lentonousun köröttely tuntui ja ilmassa tehdyt kieputtelut koskettivat
vatsanpohjaa…iiihanasti. Meidät ahdettiin pikkusiskoni kanssa kahden Tuulian
takapenkille. Siellä sattui olemaan iso tilaa vievä laskuvarjopakkaus selkäni
takana. Se sujautettiin ylleni, niin mahduin paremmin sisko sylissäni istumaan.
Tuli tosi turvallinen olo, kun oikein laskuvarjokin…ja sisko oli niin pieni ja kevyt,
että ajattelin hänet mahdollisen laskuvarjohypyn sattuessa sylissäni pitävän.
Näiden ihanien lentokokemusten jälkeen pääsin sitten
aikoinani mieheni kanssa ensimmäiselle lentomatkalleni Gran Canarialle varsinaisella matkustajakoneella. Tarkkaavasti seurasin lentoemännän esittämää
turvaesitystä ja huomioin huolellisesti lähimmän oven mistä mahdollisen turman
sattuessa hypätä. Kaikenlaisen matkaan liittyvän ihanan glamourin lisäksi tuntui matkanteko tosi mukavalta. Rentoon lomatunnelmaan tuudittautuneena tutkin ihastellen
somaa punaista beautyboxin kaltaista pehmopakkausta, hämmästellen
miehellekin nykytekniikan nerokasta
saavutusta, kuinka laskuvarjo
voidaankin pakata näin
pieneksi! Mies katsoi minua huvittuneena. Vastasi ilman mitään
ennakkovaroitusta pakkauksen sisältävän
pelastusliivit. Pelastusliivit? Siis pelkät pelastusliivit?! Ne ovat tarpeen, jos on tehtävä pakkolasku
tai kone syöksyy alas, ja yleensä pyritään tähtäämään mereen, jatkoi mies tosiasioilta säästämättä. Epäilevä vilkaisu kanssamatkustajiin…tiesivätkö? Huolettoman
iloisista ilmeistä päätellen, tiesivät
eivätkä välittäneet tai sitten eivät…?
Oi ja voi…poiskaan ei voinut kyydistä jäädä, lähellä Maarianhaminaa,
kilometrien korkeudessa! Ei kehdannut
kapteenin vedota tällaisessa, omasta väärinymmärryksestä johtuvasta!
Tommottos :)
VastaaPoistaVaarallisempaa toki auton kyydissä...
mulle kävi kerran niin et pyöräillessä en huomannut kun nostosilta ylös, onneks en pyöräillyt suoraan mereen...
PoistaVauhti päällä... :)
PoistaNiin on!
VastaaPoistaPienkoneen kyydissä! Enpä tiedä uskaltaisinko nykyään, ehkä lapsena en olisi osannut pelätä. Aikamoisia harrastuksia isälläsi!
VastaaPoistaJuu, näin jälkikäteen ajatellen, silloin ei osannut pelätä, jännitti hieman ja nautti lentämisestä. Pienkoneessa kaikenlaiset liikkeet tuntuvan herkemmin kuin suuressa matkustajakoneessa. Hatunnosto isälle :)
PoistaOlet ollut rohkea ja isäsi vielä rohkeampi. Näitä seikkailuja on mukava muistella. Osaavalle harvoin tapahtuu mitään ikävää
VastaaPoistaNäinpä, ilmeisesti. Silloin ei pitänyt kokemusta niin merkittävänä, mutta näin vuosikymmenten jälkeen se on noussut arvoon.
PoistaKiva juttu. Hienoa, että saitte olla lapsena isänne mukana lennolla. Onpa sinulla nyt mitä vanhempana muistella.
VastaaPoistaKiitos! Tämmösiä on mukava muistella.
VastaaPoistaOnpa sinulla mielenkiintoisia kokemuksia! Ei joka likka pääsekään isänsä kanssa lennoille.
VastaaPoistaMua pelottaa pienet koneet enemmän kuin isot. Joskus jouduin lentämään Afrikassa kymmenpaikkaisella ja se oli kauhistus! Maisemat olis ollu upeat, mutta en uskaltanut kurkkia yhtään ulos!
Kyllä mua isoissakin koneissa ahdistaa ja meinaa paniikki iskeä, jos oikein ison jumbon pitäisi pysyä ilmassa ja edessä on 11 tunnin lento... huh, huh, se on edessä taas!
Rohkeeita on oltu :) En osaa yhtään sanoa, onnistuisiko moinen enää tällä iällä ja tuskimpa siitä nauttisikaan. Nuorena oli jonkunlaista hurjapäisyyttä ja tykkäsi tuollaisesta kyydistä.
PoistaVoin hyvin kuvitella pelkosi ja kauhusi tuollaisen pienkoneen kyydissä.
Joskus tosiaan pitkä lento aiheuttaa ahdistusta. Pitää keksiä ajanvietettä, lukemista tai muuta viihdettä.
On se monesti kuitenkin pientä pakkopullaa saada aikansa leppoisasti lennolla kulumaan.
Juu 11 tuntia käy kyllä jo työstä! Itse matkustelemme aivan lähelle, Espanjan aurinkorannalle muutaman tunnin lennon.
Hieno novelli, Rita! :)
VastaaPoistaLapsuuskokemuksesi, tuo, että sait liidellä koneella ilmojen halki isäsi kanssa, kuulosti ihanalta!
Kiitos Kaisa Reetta!
PoistaEi sitä silloin osannut niin arvostaa, nytpä on mistä ammentaa :)
w7v36f9f57 x7o36r4k57 p5v95r7j29 d0u83f9b70 n8r12p2x39 e0b01p6w75
VastaaPoista