lauantai 8. helmikuuta 2014

MAHTAVA VOIMA



                                                                    KUVA TÄÄLTÄ
On se vaan mahtava voima tämä myönteinen asenne, jos negatiivisyden ja vihankin. Itse liputan myönteisyyden ja hyvän puolesta. Oma tuntuma ja kokema  yhden pahan suhteen on 100 hyvää. Jossakin vaiheessa keski-ikää tein tietoisen valinnan jättää vastavirtaan, väittelyyn ja valittamiseen kuluttavan elämänasenteen ja keskittyä myönteisempään menoon. Johan alkoi elo kevetä,  tekemiset ja aikaansaannokset onnistua sekä ilo lisääntyä. Elämän eri vaiheissa ja tilanteissa tätä asennetta on koeteltu ja aina se on osoittanut ihmeellisen voimansa; kuin kasvava oras puskenut poltetusta maasta. Juhlallisesti todettu, kyllä :)

Keskustelimme (kyynelehdimmekin)  äsken puhelimessa nuoremman siskoni kanssa keskimmäisen siskon pitkään kestäneestä toipumisesta sydän- ja korjausleikkauksista, hänen sitkeydestä ja myönteisyydestä. Ja perheen ja meidän  läheisten tuen ja myönteisyyden merkityksestä tässä tilanteessa. Kaiken raskaan keskellä säilyy luottamus paranemiseen, hyvään ja iloon.


                                                             Kesällä täytyy tehdä/toteuttaa oma tällainen…

15 kommenttia:

  1. Oi mikä kuva ja puhe sen alla. Olisin lukenut lisääkin. Nyt on menossa joku murros, jossa kaipaan vahvistusta myönteisyyteen ja joidenkin asioiden unohtamista.

    Tuo kukkakuva on kuin joku taulu, maalaus...

    Iloa♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Laitanpa linkin tuon kuvan alle, niin näkee sen alkuperän. Dysseldorfin reissulta, 2012 marraskuussa, ostin eräästä tavaratalosta pari ihastuttavaa kuvin varustetua kalenteria. Edelleen olen hankkinut niitä nettikaupasta.

    Kyse ei mistään henkilökohtaisesta kriisistä tai murroksesta, vaan taistelua pahaa vastaan. Kummasti sellaisissa tilanteissa taistelija minussa herää :)


    Kiitos♥ Leena!

    VastaaPoista
  3. Olipa ihana postaus ja niin todella hieno kukkakuvakin.
    Mä olen nyt täällä ollut tosi harvakseltaan, vaikka olen kyllä seurannut teidän postauksianne.
    Mutten ole ehtinyt kommentoiman niitä, sillä mulla on täällä muutohommat kesken.
    Mutta aina sillon tällöin kuitenkin ehdin teitä seuraileen.
    Ja kun mnuuttohommat ovat ohitse, niin taas tulen useimmin vierailulle.
    Ollaan asuttu tässä talossa 35v, eli tavaraa on kertynyt tosi paljon, turhaakin, kun on ollut vintti käytettävissä.
    Nyt sitten on laitettabvva kylmällä kädellä tavaroita roskiin, mutta niin on hyvä, sillä turhaa roinaa on kyllä tulut säilöttyä ihan liikaa!
    Hyvä kevään odotusta sulle toivotan, ja tulen takaisin niin pian kuin ehdin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihania kuvia tuossa kalenterissa, josta kuva on.
      Vai sellaisia kiireitä! Haikeaa ja ja toisaalta riemukastakin 35 vuoden jälkeen muutto uuteen. Siinäpä sitä samalla voi keventyä vanhoista tarpeettomista tavaroistaan.
      Kiirettä ja voimia vievää on itsellänikin työn merkeissä piisannut, joten blogielämä on jäänyt vähemmälle.

      Kiitos, sitä samaa sinulle! Odotan mielenkiinnolla uusia postauksiasi ja näkymiä uudesta asuinpaikastasi.

      Poista
  4. Kimppu valkoisista orkideoista on tosi kaunis ja jotenkin rauhoittava. Läheisen sairastuminen, sairastaminen ja toipumisaikakin vie voimia ja tuo surua. Mutta kummasti joukkoon mahtuu myös iloa kun sen osaa nähdä jja sallii itselleen. Minusta tuntuu, että niin osaat tehdäkin.

    VastaaPoista
  5. Kyllä, tuossa on harmoninen, valkoisen eri sävyistä ja hennon vihreästä koostuva kokonaisuus.

    Kyllä, tuntuu kuin aika olisi jotenkin pysähtynyt.
    Tavallaan meidän läheisten tuleekin pysähtyä sairastuneen rinnalle,
    odottamaan hänen askeltensa saavuttavan taas entisen kulkunopeuden.
    Onneksi sisaren perheestä ja meistä läheisistä löytyy kärsivällisyyttä, luottamusta ja voimauttavaa huumoria, yhteen hiileen puhaltamista.

    VastaaPoista
  6. Kumma kielteisyyden kierre on vissiin koko maassa, kun törmäsin samaan asiaan jo kolmatta kertaa tänä päivänä. Siitä oli lehdessä aamulla ja sitten miniä jakoi Facebookissa vielä toisen artikkelin samasta asiasta. Luin että puolet negatiivisesta suhtautumisesta asioihin on perimää, 10% ympäristön vaikutusta ja loppuihin 40%:iin voimme itse vaikuttaa ajattelemalla. Olen itsekin havainnut, että kyse on omasta valinnasta. Kaikkia asioita voi tarkastella monelta kantilta. Päätän siis suhtautua johonkin asiaan myönteisesti. Etsin asioista ja tilanteista niitten hyviä puolia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uutiset ja suhteellisesti huonojen uutisten määrä etenkin, ruokkii mahdollisesti tätä maassamme vallitsevaa kielteisyyden kierrettä ja piruja seinillemaalailu kulttuuria. Kielteisen teilaavaa kriittysyyttä, kyynisyyttä pidetään jopa älykkyyden merkkinä. Ehkä pohjalla on myös meidän metsäkansan vanhaa pelollahallitakulttuuria?

      Siispä 40% kehiin! Itse ajattelen, että elämä on liian arvokas ja lyhyt tuhlattavaksi pelon, kyräilyn tai vihan kaltaisille kielteisille asioille. innostuksen ja ilon tunnetta ruokkivat ihanasti juuri samanhenkiset työkaverit, ystävät ja tuttavat. Sellaisista saa kyllä hyvää energiaa ja iloa.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. voi että... Rita, juuri sinunlaisiasi ihmisiä maailma tarvitsee! ♥

    Tuo asenne, päätös mennä myönteisuuden kautta, se vaan toimii! Olen kokenut sen itsekin...

    Kiitokset tästä ihanasta postauksesta ja hyvää alkanutta viikkoa! :)

    ps. linkittämäsi biisi oli huima, pistin sen muistiin :)

    VastaaPoista
  9. Nyt pääsi itku, kun kommenttisi luin, kiitos! ♥

    Kiitos, kiitoa loppuviikkoosi!

    Eikös olekin, kehittelen vielä tuon biisin ympärille jotain yllättävää :)

    VastaaPoista
  10. Positiivisyys on kyllä kaiken hyvän perusta. Minulla on aina tapana etsiä kaikki mahdollisuudet positiiviset seikat, jos on sattunut jotain ikävää. Aloitan sanomalla onneksi ei sattunut pahemmin ja analysoin kaikki hyvät seikat.
    Tuntuu näin kirjoitettuna aika hullulta, mutta näin pääkopassani ajattelen.

    VastaaPoista
  11. Kyllä vaan, noin toimien säästää viisaasti itseään ja jää voimia selvitä vastoinkäymisistä ja muusta ikävästä paremmin.
    Jälkikäteen voi vasta myös ymmärtää, että oliko vastoinkäymisellä jopa oma tarkoituksensa, kun sen kautta seuraakin jotain yllättävän hyvää.

    VastaaPoista