perjantai 6. syyskuuta 2013

SYYSKUUSSA MENNÄÄN




Syyskuussa jo mennään! Mutta sään suhteen on saanut kyllä nauttia aika kesäisestä lämmöstä ja valosta. Illat etenkin ovat olleet mitä miellyttävämpiä puuhastella pihapiirissä.


                                  Laina kostyymi.
Eilen illalla osallistuin maaseutunaisten tarjoiluporukassa näihin mielenkiintoisiin  juhlapitoihin. Kyllä vaan nykyaikaisin menetelmin valmistettu keskiaikainen ruoka oli herkullista, mm spelttisämpylöitä, - rieskoja, sieninyyttejä, kaalipataa, haudutettua naurista, herneitä ja aah, pitkään paistettua tervamarinadilihaa.

              Pöydät katettuna

Seuraavassa videossa mennään jo aikakaudessa eteenpäin...
Purjehdusmatka Maakallaan. Lisää kuvia.


Ajatus  karkailee jo tulevalle viikolle, aah,  perjantaina alkaa loma ja matka Torremolinokseen!

Täksi viikonlopuksi on taas luvissa mukavaa säätä ja muutakin, nautitaan kaikesta!


12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Herkullista ruokaa ja lisäksi terveellistä ja vähärasvaista.
      Kaunis kimppu on kuva kalenteristani.

      Poista
    2. (eihän se rasva nykyään vaarallista :)

      Poista
  2. On todellakin ollut ihanteellista syksyä, toivotaan että jatkuu vielä pitkään!
    Ihanaa istua iltakahveilla terassilla lämpöisessä säässä. Matonpesut, puolukkareissut ja omenahillojen teot jatkuu. Ja sitten on loman aika meilläkin.
    Mukavaa loman odotusta ja lomaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aivan ihanasti on syyskuu alkanut. Saadaan kylmälle heinäkuulle sillä korvausta :)
      Vähä samanlaisia puuhia minullakin edessä.

      Kiitos!

      Poista
  3. Tuosta ekasta kuvasta saisit upean kortin♥

    Hyvät oli teillä tarjoilut. Äiti on kertonut, että heille oli lapsina oikein herkkua hiilloksella kypsynyt nauris. Se maistuu minulle ihan ilman kypsentämättäkin.

    Hieno asu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, yritin, mutta tulostimeni värit ovat aika pliisut. Täytyy turvautua poikani apuun ja muutenkin huolehtia kunnon värikasetti.

      Kyllä! Kasleria juhlaruuaksi olen yleensä ylenkatsonut. Vaan nyt oli kyllä sellainen lihapaistos, että suopeana katson tästedes:)

      Naurista koverrettiin lapsena mekin, ensin leikattiin nauriista kansi ja sitten koverrettiin siitä pieni pata ja kansi päälle. Jossain tulella mummu antoi siinä vettä tai jotain kuumentaa. Olimme oikein innokkaita tähän puuhaan.
      Naurista ja lanttua äitikin käytti vielä lihakeitoissa ja edelleenkin joskus lantua.
      Se antaa aivan omanlaisen säväyksen keitolle.
      Puolukka/lantturaaste perunaamuusin ja lihapullien tai possunlihan kanssa...aah, nyt alkoi vesi kielestä kihoa...

      Niin on ja tosi mielyttävä päällä! Lainassa oli minulla. Sinistä en koskaan pidä, mutta ihan hyvin näyttää passaavan. Jospa joskus tulisi tuollainen vastaava omaksi vielä hankittua ja oman värisenä. On aika hieno tunne laittaa jotain tuon tapaista ylleen, vaikuttaa aivan omaan käytökseen ja olemukseen. Lipposet (?) ovat anopin perua ja nyt tyttären omimat.

      Poista
    2. Värikasetti turhaa, kun valokuvaliike kans tekee hyvää työtä aika halvalla. Voi kotoa lähettää sähköpostina valokuvaliikkeeseen...

      Poista
    3. Naurista ja lanttua men lohkoina laitetaan usein uuniin porkkanan jan potun kans, nolare voita, suolaa ja mausteita.

      Poista
    4. Totta, samaa sanoi tytärkin!

      Porkkanaa usein höyrytettynä kypsennän. Lanttua ja naurista myös laitettava. Ja voilla sekä suolalla kruunataan, totta!

      Poista
  4. Syyskuu on edennyt jo pitkälle ja tuntuu, että kesä se vaan jatkuu!

    Ensi viikko on sinulle sitten melkein kuin lomaa, ainakin ajatuksissa :)

    Pukusi oli kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äsken tuossa talon edustalla töistä palattuani penkillä makasin ja puoliuneen pääsin...auringon lämmössä, ihanan kesän jatkeelta tuntui!

      Tänään ei aivan vielä :) rättiväsyneeksi itsensä tuntee.
      Mutta nyt jo kimmeltyi ja vähän aloin karderopia keräilen matkalle.

      Kiitos!

      Poista