Huvila on rakennettu alppihuipulle kylän yläpuolelle ja sieltä voi nähdä kirkkaalla ilmalla jopa Salzburgiin asti. Hitlerin huvilaan tutustuminen ei olisi oikein itseäni huvittanut, mutta kun se kuului retkipakettiin niin sinne sitten muiden mukana. Mutta sepäs olikin huikea kokemus, bussikyyti jyrkästi kiemurtelevaa tietä, etenkin alastulo sai jännittämään autonjarrujen pitävyyttä. Näyttävä ja luonnonolosuhteiltaan mahtava asuinpaikka. Tuntui hämmentävältä seistä siellä nykyisessä hetkessä tavallisen huolettoman turistin osassa, muistaen samalla Hitlerin ja hän aikalaistensa hirveydet, johon tuokin paikka voimakkaasti liittyi. Tuli samanlainen liikuttunut ja lohduttautunut tunne kuin muutama vuosi sitten New Yorkin Ground zerolla käydessä. Kuinka kaikista kauheuksista huolimatta ihmisten hiljainen vastavoima puolustaa elämää ja hyvyyttä toimii.
Tämän näyttävän takan edustalla näkyi moni muukin poseeraavan.Suolakaivos oli hieno kohde, vanhan museoidun kaivosalueen autenttinen ympäristö.
Ja kuinka hienosti homma siellä hoitui.! Meitä oli ainakin viisikymmentä ryhmässä, jotka kuljetettiin kaivokseen. Ensin tapahtuva suojahaalarien jako sujui tosi ripeästi ja takkuamatta. Seuraavaksi mallikas siirtyminen kapeaan penkkimäiseen tunnelijunaan, hajareisin istuutuminen peräjälkeen oppaan ohjauksella. Olisi voinut etukäteen tuntua pelottavalta liikkuminen ahtaassa ja niukasti valaistussa kaivostunnelissa, jos olisi tiennyt mitä tuleman piti. Tunnelimaista loivasti kääntyilevää käytävää pitkin oli sentään matkattava muutamia minuutteja. Perillä avautui laaja louhosalue ja siitä jyrkkä lasku vielä alemmas maanalle. Ja voi kauhistus, alas oli laskettava valtavalta näyttävää puurakenteista liukurataa, enkä! parkaisin. Onneksi alas pääsi myös portaita pitkin.
Mutta monet meitä vanhemmatkin laskivat sen riemusta kiljuen. Sitä oli kyllä kiva seurata, enkä naurua pidätellytkään. Etenimme maan alla huomattavasti suuremmissa käytävissä kävellen oppaan johdolla kohteista toisiin. Siellä oli myös pieni vesialue, jonka ylitimme avolautalla. Lautta eteni aivan äänettömästi ”vastarannalle”, valot sammuivat, kuulua kaunista musiikkia, luolan seinämiin heijastuvat ihastuttavat valokuviot liikkuivat yhdessä musiikin tahtiin. Vaikuttava kokemus meistä jokaiselle niin kuin koko suolakaivoskäynti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti