lauantai 22. tammikuuta 2011

VIELÄ MUUTAMA TYÖHOMMA

Vielä muutama työhomma ja sitten saa vain olla. No, ei nyt sentään, mutta edessä oleva loma vapauttaa kaikkeen kotona liittyvään ja vapaa-aikaan. Huomenna käyn vielä viimeistelemässä ja ”puhdistamassa työpöytäni”. Eilen venyi töissä pitkään, kun yritin kaiken mahdollisen saada valmiiksi ja järjestää tulevalle viikolle sijaisia.

Aamulla oli kiva nukkua pitempää, kuten aina viikonloppuisin. Ilman mitään hätäilyjä sai siivotuksi ja muuta tähdellistä toimitetuksi. Yöllä oli satanut taas lisää lunta. Ovenaukaisu tuntui tavallista painavammalta lumen lykkäytyessä oven edestä. Mies joutui ahkeroimaan pariin otteeseen pihalla lumitöissä. Samoin poikamme naapurissa. Aamu näytti kauniilta. Auringonvalon alkavaa paistetta ihaillessani, uumoilin päivästä kehkeytyvän hyvän. Ja niinhän siitä kehkeytyikin. Ei mitään kummempaa, aivan tavallisen arkinen päivä. Mutta juuri sellainen ihana päivä, jonka kiireettömyydessä tuntee olevansa läsnä, voi kuunnella omia ajatuksiaan, itseään.

Toteutin viikolla aikeeni, tutkituttaa osteoporoosiriskini.
Ja tätähän minä olin jo äläppinyt!
Hieno ele itseäni kohtaan huolehtiminen omasta terveydestä ja varmistaa tämä asia. Tästä on nyt kunnostauduttava jatkossa luustonsa kunnossapitämiseen ja mahdolliseen parantamiseen. Kalsiumia kehiin!

Kuva täältä.
Lomaa siis edessä koko ensi viikko ja sitä seuraava maanantaikin vielä. Perjantaina miehen kanssa Helsinkiin. Millä sinne sitten mennään, ei olla vielä päätetty. Autolla, junalla vai lentäen…

13 kommenttia:

  1. Itsestään on tärkeä pitää huolta, minäkin ostin viime viikolla D-vitamiinia, sitä kun pitäisi nykysuositusten mukaan nauttia läpi vuoden (?).

    Tänään olen myös tehnyt lumitöitä, kivaa sekin. Ja ystävä kävi värjäämässä kulmat ja ripset;)
    Vielä tyttären kanssa katsoimme molempien suosikkisarjaa Gilmoren tyttöjä, oikein ihana vapaapäivä siis:)

    Oikein hyvää lomaa!

    VastaaPoista
  2. mä litkin kunnon vanhanaikaista ei-homogenisoitua maitoa, syön vain aitoa voita ja olen juustohullu, ja kolestroliarvot on hianot :)

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti kuntokuurisi tehoaa ja luusto vahvistuu:) Aika monet nuoret naiset eivät juo maitotuotteita ollenkaan. Saa nähdä, mikä heidän luustonsa kunto on vanhempana. D-vitamiinia meilläkin vedetään 20 mikrogrammaa päivässä ja uskotaan tehoon.
    Rentoa lomanviettoa!

    VastaaPoista
  4. Ihana tuo ylin kuva! Kauniisti auringonvalo pilkistää puiden välistä.
    Täälläkin on satanut paljon lunta. Lumipenkat on taas tosi korkeat.
    Oikein ihanaa lomaa ja Helsingin reissua sinulle ystäväin!

    VastaaPoista
  5. Pioni;totta, itsestään huolehtimisen tärkeys! Merkille pantavaa, ihmiset jotka huolehtivat hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan, suovat sitä myös lähimmäisilleen.
    D-vitamiinin suhteen olen luullut olevani riittoinen pelkästä auringosta, vaan eipä ole riittänytkään.
    Ihana ysävä sinulla! Ja tyttären äitinä minäkin voin ymmärtää vapaapäiväsi ihanuutta ;)

    Kiitosta vaan!

    VastaaPoista
  6. Hannele:rohkea sinä ja siunatut geenit!
    Voita olen alkanut minäkin suosimaan. Mutta määrällisesti vähän käytän. Vanhemmillani molemmilla ohitusleikkaukset takana. Sukurasitus arveluttaa ja tekee varovaiseksi rasvojen suhteen.

    VastaaPoista
  7. Katriina, sepä se... itsekin olen maitoa vähän käyttänyt, harmi. Toisin olen nyt tähän motivoitunut ja kalssiumivajetta korjaamaan.
    Hyvä hyvä D-vitamiinin annostukseenne!

    Kiitos, loma vietetään rennosti!

    VastaaPoista
  8. Susanne; kotitien lumipenkat ovat niin korkeat, että vain yksisuuntainen liikenne on mahdollista. Kiitos, tuntuu niin ihanalta päästä miehen kanssa pääkaupunkiin rilluttelemaan!

    VastaaPoista
  9. Rita, nautin purklista D:tä 50 mg päivässä. Suvella pudotan sen 20 mg:an, sillä silloin grillissä joka viikko lohta. Sen lisäksi nautin 500 mg C:tä ja tyrninsiemenöljykapselin. Ja syömme varsin terveellisesti. Olen intohimoinen kokkaaja ja valmistan paljon hauduttamalla, en pannulla käristämällä, josta syntyy karsinogeenejä. Usein kanaa, kalaa, äyriäisiä etc.

    (Rita, olen hukannut sähköpostiosoitteesi. On asiaa, ota yhteys.)

    VastaaPoista
  10. PS. Tutkitusti blondius on yksi osteoporoosin riskitekijä! Sain about viisi riskitekijää ja blondiuteni oli niistä yksi. Onneksi en tupakoi.

    VastaaPoista
  11. Yllättäen löysin tämän blogisi, tuntuu että olemme melkein "naapureita". Olen itsekin lähdössä loppuviikolla lahjatavaramessuille Helsinkiin ja samalla kyläilemään etelä-suomeen. Siellä vaan olisi niin paljon kivoja paikkoja ettei edes viikossa ehtisi kaikissa käydä!
    Tämä lumentulo saisi jo loppua, ihan tähän kohta hukkuu!
    Mukavaa lomaviikkoa ja Helsingin matkaa!

    VastaaPoista
  12. Leena, pitkän vastauksen laitoin ja sitten tilttasi kone...pah. Alusta.
    Ei ole tullut vitamiinejä purkista otettua. Olen uskonut, että riittää kun terveenä on aina ollut. Mutta niinhän se on, että sydän- ja verisuonitautienkin etiologia vie vuosia ja sitten kun pragaa, saattaa ollakin keinot vähissä tai tarvitaan kirurgia. Osteoporoosin eteneminen samoin, salakavalan oireettomasti kunnes rusahtaa. Empä halua sellaista, kuten äidilläni. Pahimmillaan vaikeaksi kehittynyt osteoporoosi luunmurtumisineen vie kivuliaisuudellaan liikuntakyvyn. Kipulääkityksellä voidaan jonkun verran auttaa. Nyt on onneksi vaikein ohi ja kalsiumin ja osteoporoosilääkityksen vaikutuksesta vaivat alkaneet hellittää.

    Terveelliset ruokatottumukset ovat olleet itsellenikin aina selvyys ja sisäistetty asia jo nuorena. On tuntenut iloa, että ymmärtää, viitsii ja on mahdollisuus tehdä hyviä valintoja oman terveytensä hyväksi.

    VastaaPoista
  13. Eeviregina; no, kiva yllätys minullekin, että melkein "naapurista" tänne löysit! Käy jatkossakin! Äkkiseltään kurkkasin blogiisi ja kohtaseltaan käyn ajan kanssa. Jassoo, että Helsinkiin sinäkin, kiva! Totta, siellä riittää mielenkiintoisia paikkoja. Viime vuosina olen pyrkinyt pääsemään ainakin pari kertaa vuodessa pääkaupunkiin miehen kanssa. Aikaisemmin mies ei "koskaan lähtenyt mihinkään". Sitten aloin vain järjestää reissua ja sanoa, että nyt mentiin. Onnistui, ja aina on ollut tosi mukavaa yhdessä.

    Jospa tuo lumentulo nyt lakkaa, kun mies kävi aamulla ostamassa moottorilla käyvän lumilingon. ;)

    Kiitos!

    Mukavaa ja antoisaa Helsingin reissua sinullekin!

    VastaaPoista