lauantai 15. tammikuuta 2011

LUOVAAN VAIHEESEEN

Kuva ei ole mitään mielenmaisemaani. Ihan vain vaihtelun vuoksi muuta maisemaa...

Käsittämättömän levottomuuden, pienen tyytymättömyyden ja saamattomuuden tunne…mutta samalla syvältä nouseva halu tehdä jotain…jotain… Tuttu tunnetila, monesti aikaisemminkin koettu. Ehei, kysymys ei ole pelkästä autonvaihto aikeista, vaikka sekin on kohtapuolin edessä. Vakavammasta, jostakin turhautumisen kautta etenevästä prosessista luovaan vaiheeseen. Ikääntymisessä on etunsa, tulee itsensä kanssa tutummaksi - oppii ymmärtämään tunteitaan. Enää ei ahdistu kuin nuorempana tällaisesta levottomuudesta ja ”luuserivaiheesta”.
Olen huomannut juuri tällaisen vaiheen kautta aina saavani jotain luovaa aikaiseksi. Ei toki mitään taidetta, vaan tavallista edistymistä omaan elämään ja kodin arkeen. Asiat alkavat vain avautua ja luistaa iloisemmin ja yhtä äkkiä onkin tekemässä jotain aivan ennalta arvaamatonta/suunnittelematonta uutta. Niin kuin viime keväänä, kun tarjoutui tilaisuus aloittaa uudessa haastavassa työssä! Vuodenvaihteessa hiljainen tyytyväisyys tähän valintaan vain voimistui ja sen myötä levollisuus lisääntyi. Mutta samalla (kuin vapautunut mieli olisi antanut tilaa) nousi toisenlainen tyytymättömyys, tämä juuri, aikaisemmin koettu tuttu tunnetila. Ymmärrän, ahertaessani ja opetellessani lähes vuoden uusia työasioita, tuonut mukanani niitä pääni sisällä vielä kotiinkin, en enää kotona kyennyt entisenlaiseen menoon. Kaapit, komerot ja lattiakaivot, koko kodin yleisilme jäivät ajan ja voimien puutteessa lähes hunningolle. Tilanne tiedostettu, kaivertaahan sellainen tyytymättömyyden.
Ihmeellistä tämä ihmismielen kapasiteetti; uusien asioiden omaksuminen tietyssä ajassa, venyminen ja keskittyminen niihin. Kaikki tämä käyty muutamassa kuukaudessa. Onneksi, sillä juuri sen verran sopivasti itselleni haastavaa ja palkitsevaa. Nyt tuntuu kuin lapsena lukemaan oppiessaan, vapautuneensa leikkiin,(kuusivuotiaana vasta syyslukukauden päättyessä) näin aikuisena vapautuneensa muuhunkin kuin työasioihin. Tuntuu kuin olisin päässyt kotiin, hyvältä.

Tämän hetkistä mielenmaisemaa...

6 kommenttia:

  1. Kyllä sinä osaat hienosti kirjoittaa tuntemuksistasi. Luulisin että tuollainen avautuminen ja mietiskely jo auttaa ajatuksia selkiytymään..huoh..osaisipa saman..Asioiden paperile kirjoittaminen on taitolaji..joskus olen tehnyt niin että kun joku asia oikein mietityttää..kirjoitan sen paperille...luen sen ja revin sen paperin ja heitän roskikseen..ja toivon että syvällä mielen sopukoissa nuo paperille kirjoitetut asiat häviävät mielestä..lopullisesti..
    Mukavaa lauantaita sinulle...
    .Krisse-

    VastaaPoista
  2. Levottomuudesta puhutaan salakielellä: Preerialta tuulee! Meillä on tämä tuuli merkkinä muutamine bloggaajien kesken, silloin luuserivaihe on vielä päällä, mutta jotian alkaa jo tapahtua.

    Well...aluski tuo tarkoitti vain eroottista kiehumista, mutta sitä on nyt vähän avarruttu;-)

    Ei uutta synny, jos ei ole ensin vaihetta, jossa räpiä, märehtiä, kieritellä jossittelussa. Minusta täystyydytys kaikessa on luovuuden tuho.

    Ja nyt lähden saunaan ja sitten hoemjuustoja, punkkua, rypäleitä, leffaa etc.

    Mukavaa lauantaita, Rita!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Krisse! Osuit oivasti oikeaan. Tulee sellainen tarve saada laittaa/kirjoittaa ajatuksiaan järjestykseen ja monesti juuri siinä kirjoittaessaan ymmärtää jonkun ongelman tai pahalta/oudolta tuntuvan tunteen.
    Se on helpottavaa ja antaa voimaa.
    Hyvä tuo konstisi kirjoittaa ikävät asiat paperille, repiä ja unohtaa ne pois.

    Nautinnolista viikonloppua sinullekin!

    VastaaPoista
  4. Leena; Preerialta tuulee ;) Muistikuva, että olisin tuon kuullut jossain samaisessa yhteydessä...onko siitä jo niin kauan...

    Saunaan täälläkin...
    Kylmää "saunajuomaa" , kuoharia ja isännän tekemää illallista.

    Meidän naisten kelpaa!

    Mukavaa viikonloppua Leena!

    VastaaPoista
  5. Levottomuus, mietiskely ja halu tehdä jotain mutta ei oikein tiedä mitä se on, ovat tuttuja tunteita. Silloin mieli tyhjentyy ja ajatukset lähtevät aallonpohjasta taas nousuun entistä vireämmin. Tarvitaan kai pohdiskelevia suvanto- ja empimisvaiheita.

    VastaaPoista
  6. Arleena; näipä se menee ja niin se varmaan myös parhaiten vaikuttaa. Ja tämän kaltainen mielen "liikehdintä" saa siten elämän tuntumaan mielenkiintoisen vaihtelevalta ja antoisalta, uskon.

    VastaaPoista