sunnuntai 23. toukokuuta 2010

SISKOTUSTEN

Torstaina iltapäivällä, heti töistä kotiuduttua ja pikaisesti laittauduttua, lähdimme systerin kanssa ajamaan kohti Tamperetta. Koukkasimme Vaasan kautta hakemaan kyytiin nuorimman sisaremme. Vuotuinen sisartapaaminen oli sovittu tänäkin vuonna vanhimman sisaren luokse Tampereelle. Ja nyt olivat kaikki viisi meistä mukana. Kesähelteisen iltapäivän kuumuus nostatti matkaan lähtemisen tunnelmaa entisestään...




Juustoportin iltakahvien jälkeen pikkusisko halusi kokeilla ajaa autoani. Sehän sopi ja sain mukavasti levähtää loppumatkan. Perillepääsy meni melko myöhäiseksi ja kuulumisten vaihdot tehtyämme olikin hyvä päästä nukkumaan.




Siskolla on ihanan tilava kerrostalokoti, johon meitä muita sisaruksia on helppo majoittaa...




Lämmin kevät oli jouduttanut puutarhan kukintoja ja suurin osa tulppaaneista ja narsisseista oli jo kukkinut...



Mutta omenapuu oli kauneimmassa kukassaan, ihanasti juuri takapihan terassin edessä ihailtavanamme.



Perjantai ja lauantaipäivät jatkuivat helteisinä ja pukeuduimme sen mukaisesti. Lähdimme aamusta jo yhdeksän jälkeen kaupungille ja palasimme vasta ennen seitsemää kotiin. Kirpputorit ja kaupat tuli kiitettävästi koluttua. Aikamoisiksi kuntoilijoiksi osoittauduimme. Liekö helteen aikaan saamaa, kun en ollut mitenkään innokas kirpputorilöytöjä tekemään.


Illalla istuimme vielä myöhään jutellen kaikenlaista mukavaa ja väliin vakavampaakin.


Tämä oli kyllä hieno löytö Tampereen reissulta! Vilvoitellessamme lauantaina takapihan terassilla alkoi avoimesta ovesta sisältä soida hyvää musiikkia. Sisko esitteli löydön, johon minäkin ihastuin. Siskotapaaminen oli taas oikein onnistunut ja antoisa, josta jäi hyvämieli.

8 kommenttia:

  1. Kivat tapaamiset teillä. Mustamakkara on namia, Göteborgissakin olen ostanut joskus, vaik ei ihan yhtä hyvää.. http://hannelenparatiisi.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa tosi kivalta. Onko teitä tosiaan viisi sisarusta!
    Olen vasta vanhempana tajunnut, että kaikki ihmiset eivät ole läheisiä tai välttämättä edes tekemisissä sisarustensa kanssa, joten tällaista lämmintä yhteyttä voi pitää sitäkin arvokkaampana asiana.

    VastaaPoista
  3. Hannele; kivaa todellakin,jee. Mustamakkara oli tosiaan ihanan herkullista, etenkin puolukkahillon kera. Ja se oli niin tuoretta tavaraa, toisin kuin kaupan vakuumista ostettua. Otin mustamakkarakuvan pois lyhentääkseni postausta.

    Katriina; viisi sisarusta meitä on. Ja sopuisasti sujuu tuollaiset tapaamiset. Mekin aloitimme sisartapaamiset vasta muutama vuosi sitten, äidin sydänleikkauksesta selviämisen jälkeen. Se kriisi lähensi meitä entisestään. Sisaruus on todellakin arvokas asia, totta.

    VastaaPoista
  4. Minulla on myös läheiset välit sisaruksiini.Olen itse vanhin ja minulla on yksi veli ja kaksi siskoa. Lapsemmekin ovat läheisiä toisilleen ja vietämme usein aikaa yhdessä isollakin porukalla vaikka osa asuukin eri puollla Suomea ja siskon perhe Ruotsissa!
    Sisaruksethan ovat silläkin tavalla arvokkaita että ovat tunteneet sinut vanhempien jälkeen yleensä pisimmän aikaa. Luulen etä sisrusten arvo kasvaa iän myötä!

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa tosi kivalta tuollainen siskosten tapaaminen. Minulla on vain yksi sisko ja hänen kanssaan kyläilemme kyllä aika usein, ei asu onneksi kovin kaukana.

    VastaaPoista
  6. Maaretta; minäkin iloitsen siitä, että tytär pitää serkkuihinsa ja ainokaiseen veljeensä läheistä yhteyttä. Lapsillamme ei ole niin montaa sisarusta, mutta serkkuihin on sitten aika sisarelliset välit.

    Pioni, hyvä, että niinkin.

    VastaaPoista
  7. Meitäkin on viisi, meillä ei ole yhteistapaamisia, mutta yksitellen vuoroin vieraissa harvakseltaan.
    Tuo tapaamisenne kuulosti hauskalta ja antoisalta.

    VastaaPoista
  8. Arleena; näin se meilläkin meni vuosia. Sitten alkoi tapaamiset harventua monenlaisten muiden tapaamisten ja elämäntilanteiden viedessä aikaa. Se vaivasi jonkinlaisena menettämisentunteena, kunnes äitimme ohitusleikkauas havahdutti meidät aktiivisemmin huolehtimaan sisarsuhteestamme. Tuntuu hyvältä, että tuo tunne on meille kaikille yhteinen. Muut perheenjäsenemme tuntuvat arvostavan hekin tätä sisaruuttamme, eivätkä koe mitenkään huonona vaikka jäävätkin osittain ulkopuolisiksi.

    VastaaPoista