Tästä Hannelen kertomasta heräsi tämä toisenlainen ikään liittyvä tapaus mieleeni.
Nytpä sain sen kirjoitetuksi.
Tämä tositarina toimikoon varoittavana kertomuksena meille alle/yli viisikymppisille naisille.
Viikonlopun ruuhkaa Prismassa, ei haittaa. Kauppakeskuksen pylväspeileistä katson vainvihkaa huoliteltua naisenkuvaani. Uudet nahkahansikkaat kädessä, tukka hyvin ja mielialakin sen mukainen. Kassajonossa viipyillen, kuin etsien, katselen hitaasti etenevien joukosta …
Ja huomioni kiinnittyy häneen, huoliteltuun nuoreen mieheen; yllään siisti vaalea mokkatakki, hänen kauniisiin käsiin; pitkiin sormiin, hänen sopusuhtaiseen päänmuotoon, vaikka laelta paljas, ujon herkkiin, mutta älykkään valppaalta vaikuttaviin kasvoihin. Ja kuin arvaten katseeni – herättämänsä kiinnostuksen, suuntaa hänkin ujostelemattoman ystävällisen katseensa minuun. Miehen silmät, niiden lämmin ja ilostunut viesti sekä hillitty päännyökkäys yllättävät sydämeni täysin. Häkeltyen käännän katseeni, ja alan kiireesti keräämään ostoskassejani. Mies on kuitenkin nopeampi ja huomaan hänen jo kiirehtivän luokseni… Lähes pakokauhun vallassa ja pientä harmistusta tuntien miehen tuttavallisuudesta…että nyt kassajonossa moiseen flirttiin…
Kuulen hänen ystävällisesti äänen:
- Hei äiti! Oot lähtenyt kans´ostoksille!
Hahha :) Itse olen ylpeä sekä pojistani, että komeesta miehestäni ;)
VastaaPoistaHannele; saakin olla ylpee! Samoin itsekin tunnen äidin ylpeyttä ja ihailua pojastani. Komean mieheni rinnalla tyytyväisenä minäkin kuljen.
VastaaPoistaKerroin tuon tapahtuman perheen miesväelle ja tyttärelle. En kertakaikkiaan ollut tuntenut omaa poikaani kaupan kassajonossa. Sain makeat naurut osakseni.
Minä taas luulin veljekseni aivan outoa miestä.
VastaaPoistaNiin samannäköinen oli.
Tallaista sattuu, mukavia sattumia.
Hyvä juttu! Tunsin lämpimän ailahduksen rinnassa: ihan samanlaisia kokemuksia on, kun olen nähnyt omat poikani sattumalta jossakin.
VastaaPoistaKun meissä kaikissa asuu kuitenkin sisällä edelleen se nuori tyttö.
Arleena; liikuttavaa tuo luulemasi samannäköisyys. Ollappa veli.
VastaaPoistaKatriina; eikö vain, hyvä juttu. Nuo heränneet tunteet taitavat osin olla aika äidillisiä. Tuo "meissä asuva nuori tyttö", niinpä se onkin!
Rita, minä odotin, että jutulla on toisenlainen loppu...Kaikki meni kuten kerroit, minullakin, joten luulin, että näemme taas samaa unta, mutta minun loppu oli eri.
VastaaPoista(minäkään en aina tunne, vieraita katselen ja mietin, onkohan oma poika :)
VastaaPoistaLeena; tuo sinun versiosi lopusta olis tosi mielenkiintoista kuulla. ;)
VastaaPoistaHannele; äänet ovat meidän miesväellä muistuttavat toisiaan. Puhelimessa olen miestä joskus poikakullakseni kutsunut. Poikaa vastaavasti toisellalailla puhutellut, kun mieheni olen puhelimessa luullut olevan.
Olipa muuten hauska tapahtuma, nauruun sai kyllä suuni!
VastaaPoistaHienosti kirjoitettukin vielä.
Kaikkea sitä sattuu!
Rita, säilytin kunniani, mutta tuskalla;-) Miten nämä jutut sattuvatkaan kaupan jonoissa: Kerran tunsin että joku tuijottaa lävitseni, tuttu tuoksu, tupakkaa ja nahkaa ja testosteronia, katson alas puolittain kääntyneenä, ihan tutut kahjuuntuneet farkut...nostan katsettani (hyvä että niska pysyy perässä) ja nahkarotsi, ihan tuttu, ja sitten silmät, ne huikaisevan siniset, maailman sinisimmät...kaikki pysähtyy ja vain katsomme...se oli déjà vu, mutta myös hänellä, vaikka välissämme oli eri aika, eri elämä.
VastaaPoistaRita, elämä on...unta...enimmäkseen. Siltä myös sitä, että huomaa kulkevansa pinkit Reinot jalassa;-)
(Kuiskaus: Lennä, uneksi♥)
Leena; niinpä, joskus oikein suloista unta... Tuollaiset, vaikka lyhyetkin, katseenvaihdot missä jonossa milloinkin, ovat kyllä virvoittavia ja elähdyttäviä!
VastaaPoistaTuo itselleni tapahtunut suloiselta vaikuttava kohtaaminen oli kyllä kuin kylmää vettä raakasti niskaan. Alun mieltä imarteleva ja hivelevä, jännittäväksi luultu tapaus osoittautuikin aivan muuksi. Se oli raaka muistutus omasta iästäni ja sai kyllä nolostumaan käytöstään. Olisikin vain ollut unta. Mutta hyvin siitä nolostuksesta on toivuttu - ja itselleen on hyvä osata nauraa.
Mites näitkin mun (mieheltä lainaamani) Reinot?!
Harakka; Kyllä tällä on naurettu monet kerrat. Työkavereille olen varoittavana esimerkkinä kertonut tapahtuman, että katsoisivat tarkkaan kenen kanssa alkavat flirttikatseita heittelemään. ;)
VastaaPoistaRita, me ollaan naisia. Tarvitsemme virvoituksen lähteitä, inspiraatiota ja sanoja joita juoda. Miehen meitä palvomaan. Joskus pieni hetki voi olla virkistävä lähde.
VastaaPoistaÄlä yhtään nolostele, flirttaava äiti on äiti, jota sun pojan kaverit tahtoisivat heidänkin äitiensä oleva: nuori, menevä, elämälle avoin ja utelias. Näin minä otaksun.
Leena; juuri näin! ;)
VastaaPoistaKyllä on taas työviikko vienyt tätä naista. Ja vielä työpäivän jälkeenkin olen ahkeroinut ylimääräistä. Mutta enenpi siitä postauksessani, jota kohta alan tekemään.
joo, samat äänet, sekä puhelimessa että alakerrassa, kun tulevat ovesta kotiin.
VastaaPoistaMiellä neljä miestä perheessämme :)
Hannele; neljän lapsen äiti; Itselläni ei ole koskaan ollut veljeä, on jäänyt sellainen veljenkaipuu. Joten tähän miesväkeemme (2) suhtaudun varmaan yli-ihaillenkin ja suurella hempeydellä.
VastaaPoista