Ei pidä säikähtyä otsikosta, että aivan ruokottomaksi olen ruvennut ja säädyllisyyttä haluaisin loukata. Alkoi vain tuossa kotipihalla haravoidessa taas ajatus juosta - väliin laukatakin. Tänään ilma oli sellainen, että olisi ollut synti jäädä sisälle vain koneen äärelle. Ja eräs pakottavakin syy ulkoiluun oli, talon edustalla olevan hopeapajun (sen isomman, jonka alta voisi löytyä lisää hopeaesineitä?) syysmyöhään pudottamat lehdet. Siispä pihalle ja toimeksi! Toisaalta tympäisi uhrata moiselle lehtiroskalle aikaansa kauniina syyspäivänä. Niinpä keksinkin hieman ”oikaista” ja tehdä hommasta paljon helpomman ja joutuisamman. Hiiteen siis perinteinen lehtiharavalla nysvääminen ja tilalle tehokkaammat konstit.
Hain keväällä hankkimani heinäharavan ja sillä kun muutaman reippaan vedon tein, alkoi tulla näyttävää jälkeä. Näinpä, innovaatiota omasta takaa ja tehokasta aikaansaannosta, josta olin tosi iloissani. – soli vain yks kullin luikahus, totesin lennokkaasti, pihamaalla astelevalle miehelleni. Pientä kakomista, vinoon hymyämistä ja myhäilyä tuli hänen taholtaan vastaukseksi, kun oli tokaisustani niin täysin yllätetty. Kiroilua ja rivoilua ei tässä huushollissa harrasteta ja siksi ne ovatkin vallan mainioiksi tehokeinoiksi havaittu; hämmästyttää tai naurattaa sopivan tilaisuuden tullen. Itse aikoinani kuulin tämän samaisen sutkauksen erään nuoren naisen suusta tiedustellessani vieraassa paikassa lähintä bussipysäkkiä. - Joo, son vaan yks kullin luikahus… hän vastasi mitä luontevimmin iloisen tuttavallisesti. Siitä jäi tokaisu elämään.
Siinä haravoidessa mietin myös Leena Lumen mainiossa blogissaan esittämää mielenkiintoista aihetta Neferneferneferistä, Sinuhe egyptiläisen kohtalokkaasta naisesta, lukekaapa. Aion siihen vielä itsekin palata ja kommenttia koota.
Minä en välitä haravoida, odotan syysmyrskyä ja matoja.. Katsotaan jos pahimmat poistan, kukkapenkeissä saa kyllä olla.
VastaaPoista(Postasin Fredrika Bremerin suomennetut teokset:
* Joulu-aatto ja joulu-aamu (P. Tikkanen 1856) (Julafton och julottan, 1853)
* Koti 1–2 (Otava 1900) (Hemmet, 1839)
* Kuvauksia jokapäiväisestä elämästä (Edlund 1882) (Teckningar utur hvardagslifvet, 1828)
Hannele; tack so mycket! Pakko oli haravoida, kun tuo variseva puu on aivan etuovella ja lehdet kulkeutuvat jaloissa sisään.
VastaaPoistaMeillä kanssa on tämä hopeapaju, mikä varistaa lehtiään monesti pitkin talveakin vielä.
VastaaPoistaMies meillä nykyään haravoi, sen mitä haravoidaankin, niin aina ei sitten ole niin kamalan hyvin tehtyjä haravointeja.
Mies kun ei niin nookon nuukaa oo sen haravoinnin vuoksi.
Mä ite kyllä tykkäisin, että olisi siistiä, ennenkuin lumi tulee maahan.
Mutta selkäni vuoksi olen antanut, tai joutunut antamaan periksi.
Meillä on joko lehtiä tai ei.
Riippuu ton miehen innosta haravoida.
Kiitos vierailusta blogissani.
Rita, se oli kirjailija J.P.Pulkkisen kirjoitus se Nefernefernefer ja koska minä olen kovasti sinuhelaisin siivin lentävä niin ahrmistuin siitä niin, että vastasin. Se vastaus on muistaakseni J.P.Pulkkiselle tms. Se löytyy kuitenkin heinäkuulta. Mun oli ihan pakko laittaa jauhot suuhun, kun naisista niin rumasti. Sen jälkeen tuli joku Timo Kontro (onkohan sen nimistä kirjailijaa, aijai, mun pitäis tietää) ja kirjoitti aivan ihastuttavan kirjeen rakastetulle, jota rakastaa, mutta ei saa.
VastaaPoistaRita, sitä on Suomessa tuota kullin luikahusta ja sitten poronkusemaa yms.
Ellei haravoi, näyttää keväällä rumalta ja lehdet eivät ole menneet matojen suihin, vaan ovat liimaantuneet nurmikkoon kuin tauti. En pidä puista, jotka eivät älyä ajoissa varistaa lehtiään. Yritin ehdottaa tänään, että kaadamme tammen, joka on vasta about kaksi metriä, kun se on niin ruma ruskeissa lehdissään. Pilvikirsikka sopisi sen tilalle paljon paremmin: keväällä kukkisi lumivalkosiena pilvenä, koko suven kaunis muoto ja vehreys ja syksyllä aivan hurmaava ruskaväritys ja normaali lehtien tippuminen.
Täältäkin sulivat lumet, joten haravoin joka päivä kun vain ehdin.
Hannele, minkä taaskeen jättää sen edestään löytää;-)
Rentoa viikonloppua, Rita!
Kiitos itsellesi Harakka. Hopeapaju kyllä on vihon viimeinen, mutta toisaalta tykkäänkin.
VastaaPoistaKiitos Leena! Se oli Arno Kotro. Sanovat sitä rakkaudeksi kirjan löysin aikoinaan Helsingin Ateneumin kirjakaupasta. Olin jopa kuuntelemassa häntä ja jotain tunnettua psykologia teatteri Avoimet Ovet järjestämässä tilaisuudessa. Ikävää jälkiminintaa kirjan tiimoilta, että olisi pihistänyt sen joltain naiselta. Oikeuttakin siitä kävivät.
Tuon J.P. Pulkkisen kirjoituksen kun jostain saisi lukea. Oliko se blogissasi jossain, jäikö huomaamatta? Vastauksesi kyllä löysin ja sen tähän postaukseeni liitin.
Huomenn palaan asiaan.
...siis Aketeemista Kirjakauppaa tarkoitin.
VastaaPoistaOlen kuullut tuon lausahduksen joskus ennenkin mikä oli otsikkosikin. Hymyn tuo huulille on se niin lentävä lause:)
VastaaPoistaHeinäharava lehtien haravointiin onkin hyvä keksintö. Miksihän sitä ei yleisesti käytetä. Saa paljon nopeammin siistiä jälkeä aikaiseksi.
Susanne; minulle tuo luikahus oli aivan yllättävää kuultavaa, miten lie säästynyt. :)
VastaaPoistaMiksiköhän ei käytetä lehtien haravointiin... tuotapa funtsin minäkin ja tulin siihen tulokseen, että meillä päin on totuttu tekemään perinteisillä menetelmillä ja siksi PITÄÄ tehdä tietyt asiat tiettyyn aikaan aina samallalailla. Mutta joskus kun mukavuudenhalu voittaa, niin keksiikin uutden tavan helpottamaan työtään. Sillä uhallakin, että joku nauraa, kun näkee heinäharavaa käytettävän alkutalvella. Hih, hih, minä haravoin näin ensisyksynäkin!
Aivan, Arno Kontro!
VastaaPoistaSe Pulkkisen kirjoitus löytyy blogistani hakusanalla Nefernefernfer ja hän siis kirjoitti sen Kauneus ja Terveys -lehteen ja seuraavassa kuussa vastasin minä kirjoituksella, joka löytyy blogistani hakusanalla Herra.J.P.Pulkkinen, joka oli myös minun vastineeni otsikko hänelle. Minä oikein suivaannuin;-) Nämä kirjoitukset ilmestyivät lehdessä kesällä 2008, jolloin minulla ei vielä ollut blogia, joten toi ne esille blogissani suvella 2009.
Taidan sotkea kaiken, kaiken! Siis: ne kirjoitukset ilmestyivät Jade -lehdessä suvella 2008. Pitääkin muistaa uudistaa lehden tilaus...
VastaaPoistaLeena; löysin kyllä ja laitin kommenttia vaan mihin lie tuuskasin, kun ei näkynyt. Laitan uudelleen. Hyvin olit vastannut ja rohkeasti!
VastaaPoistaTuolle otsikossa olevalle tokaisulle on jatkoa. En muista ihan tarkalleen, mutta kai siitä luikahduksesta oli seurauksia, joita selitettiin sitten tällaisella sanonnalla.
VastaaPoistaSe voi olle kerrasta selvää tämäkin asia.
Täällä on haravoitu pikkupiha jo muutama viikko sitten.
Arleena;) kerrasta selvää, joo, voi olla joko helpottavaa tai harmistuttavaa.
VastaaPoistaTuo hopeapaju pudottaa vasta niin myöhään lehtensä, että nyt vasta kannattaa haravoida.