OLIHAN MINULLAKIN NÄITÄ MIEHIÄ

Leena Lumen innoittamana.
Olihan minullakin näitä miehiä. Ensin ihanan boheemi John Steinbock, jonka kanssa kuljimme Eedenistä Itään ja teimme Matkan Charleyn kanssa. Oikutteleva bussi teki matkasta mielenkiintoisen ja hauskan, oli niin monenlaista kuin matkalaistakin. Thomas Manniin tutustuin Taikavuorella ja lumouduin lukemastani.
Herman Hessen Arosuden kanssa olen maannut monet yöt viivaten sen sivuja - vastausten ja oivallusten napsahtaessa kohdalleen. Hessen Lasihelmipeli vain syvensi suhdettamme. Vaikkei siinä toiminnallisesti paljon tapahtunut, oli se syvällisyydessään kyllä ylevöittävää, kun nyt oikein äidyn ylistämään.

Ellei ajattelu pysy puhtaana ja valppaana ja henkeä kunnioiteta, käsitetään tai aavistetaan, että silloin eivät pian laivat ja autotkaan toimi kunnollisesti, silloin horjuvat myös insinöörien laskutikun ja pankkien ja pörssien matematiikan pätevyys ja arvovalta, koittaa kaaos.
Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin oivallettiin, että sivistyksen ulkokuorikin – tekniikka, teollisuus, kauppa ja muut – tarvitsee yhteistä pohjaa, hengen miesten moraalia ja rehellisyyttä.
(Herman Hesse: Lasihelmipeli )


Mika Waltarin Sinuhe aivan mullisti mieleni rohkealla avoimuudellaan, rehellisellä itsetutkistelullaan ja kauniilla sanoillaan. Alle kaksikymppisenä en vielä oikein sitä käsittänyt ja ohitin vaikka vetoa jo tunsin. Muutaman vuoden kuluttua jo rohkenin tutustua lähemmin. Siitähän se sitten intohimo syttyi ja halusin suhdetta jatkaa lukemalla kaikki Sinuhea aikaisemmat ja myöhemmät kirjoittamansa. Tolstoi kuuluu myös noiden suurmiesten joukkoon. Hän edusti minulle enempikin tuollaista ihanne isähahmoa, jolla moraali ja oikeudenmukaisuus kohdallaan. Anna Kareninan jälkeen etsin Tolstoin kaikki mahdolliset kirjat. Sisko ihaili Hemingwaytä, mutta en minä lämmennyt sen tyylille.

Nuo kaikki edellä mainitut kirjailijat saivat (vieläkin rakkaita) sydämessäni kyllä ison sijan ja asetin heidät viisaudessaan ja oikeamielisyydessään lähes Jumalan viereen. Kuolasin, janosin ja palvoin heidän viisauttaan. Hyväuskoisesti kuvittelin myös heidän itsensä ja elämänsä edustavan samoja yleviä arvoja kuin mitä kirjoissaan. Ikääntyessäni suomukset putosivat kuitenkin silmistäni ja tunnistin heidät tavallisiksi raadollisiksi ihmisiksi. Tästä en silti heittänyt tuhkaa ylleni tai repinyt ihokastani. Sillä vaikka tämän menettämisen kaltaisen seuraamuksena jouduinkin pärjäämään täst edes omillani, niin ei taivas silti pudonnutkaan eikä perususkoni oikeaan/hyvään horjunut. Ja niin sen pitää mielestäni mennäkin. Omat illuusioni vain tunnistin.

Vaikka jo alle kolmikymppisenä olin viehättynyt Simone de Beavoirista ja viettänyt Eeva Kilven Kesä ja keski-ikäisen naisen kanssa unohtumattoman elämyksen tuntui oma emansipaationi pysähtyneen Jane Austenin ja Emily Brontën kohdalle. Herättyäni tähän asiaan, aloin tietoisemmin, lähes itsetarkoituksellisesti tutkimaan naiskirjailijoiden tuotantoa ja jätin miehet vähemmälle. Woolfia, Anhavaa, Canthia, Jotunia, Beavoiria, Pääkköstä, Atvoodia, aivan muutamia tuttujani luetellakseni ja minusta tuntuu kuin olisin palannut juurilleni rakkaiden sukulaisteni luokse, jossa nauru ja itku ovat enenpi omaani.

MARIA JOTUNI
Intohimo ihmiseen
AFORISMEJÄ
VUOSILTA
1929-1943


Ihmisen velvollisuus on seurata omaa ajatusrakennelmaansa, koska se pohjautuu niihin havaintoihin ja tuntoihin, joilla maailma välittyy hänelle, ja on lopulta ainoa luotettava opas erehdyksiä tehdenkin. Vieras ajatusrakennelma vie meiltä maaperän ja voi ratkaisevina hetkinä olla riittämätön ja aikaansaada jyrkkiä käänteitä ja sovittamattomia ristiriitoja.

Kaikista kipein opetus on kaikista välttämättömin.

Jos joku ivaa sinua, ole tyyni ja onnellinen, sillä onni on todellisessa oppimisessa. Jos sinulle pahansuovasti ilmehditään, älä käännä katsettasi pois; ei ole haitaksi , jos näet ihmisen ilman naamiota, näethän paljon muutakin, jos heijastuspeilisi, sielusi, on puhdas.

Ne tilapäiset sattumat, jotka paljastavat meille luonteemme huonot ja kasvatuksemme heikot puolet ja nolaavat meidät, ovat tuhatta kertaa tärkeämmät kuin kaiken kasvatusopillisen kirjallisuuden lukeminen ja turha teoretisoiminen.

Turhaan suremme toisten puolesta. Meidän on toimittava enemmän ja surtava vähemmän.

Aikaisempi kirjapostaus