PERINTEISTÄ KIINNI

Erikoisen kaunis päivä tänään. Kirkkaan auringon valaisema luonto kaikkialla valkoisen kuurapeitteen puuteroimaa.
Onnistuimme pitämään perinteistä kiinni tänäkin vuonna. Lähes kolmekymmentä vuotta on tavaksemme tullut käydä pyhäinpäivänä paikallisen metsästysseuran järjestämällä hirvikeitolla. Tässä uudessa majassa herkullista hirvikeittoa on tarjoiltu nyt muutamana vuonna. Perinteisiin on sisältynyt myös hirvikeiton ”jatkot” , päiväkahvit meillä suvun tätien kanssa. Tänään setäkin mukana. Aivan ihanan hauskat jatkot! Nauroimme vedet silmissä Kaijan kertomalle. Olivat olleet Olavi miehensä kanssa Pärnun reissulla, käyneet läpi monet passin tarkastukset ja paluumatkalla vasta neljännessä pisteessä naispuolinen virkailija oli tarkistanut ihmeissään Olavilta: -Onko nimenne todellakin Helmi Maaria? Johon Olavi: - Ei, vaan edesmenneen vaimoni. Olavi oli matkalle lähtiessä ottanut kyllä passin mukaan, mutta ei omaansa. Yli yhdeksänkymmenen vanhaa miestä pidettiin ilmeisesti syyntakeettomana ja säästettiin seuraamuksilta.

Iltahämärissä kävimme hautausmaalla. Vaikka ihmisiä näkyi siellä päivälläkin ahkerasti käyvän, oli heitä vielä illallakin paljon liikkeellä. Kaunisnäky, tuikkivien hautakynttilöiden valot.