lauantai 4. huhtikuuta 2009

ALKAA JO NÄYTTÄÄ

Tiivis ja ahkeroitu viikko takana.”Laiska töitänsä luettelee”,tokaisulla, meillä päin toppuutellaan itsensä kehujaa. Mutta luettelenpa silti hieman itsetyytyväisenä aikaansaannoksiani... Sain aloitettua aikomani vinttikammarin katon maalauksen alkuviikosta. Töistä kotiuduttuani hetken hengähdin ja sitten sutimiseen syvennyin.



Toinen puoli katosta on nyt maalattu (kolmatta kertaa) ja toinen puolikin kahteen kertaan, jehuu! Tässä vaiheessa ainakin ALKAA JO NÄYTTÄÄ hyvältä ja uskonpa lopputuloksenkin alkutekijöistään huomattavasti parantuvan.



Liikuttavan pyyteetöntä hyvää teki eräs työkaveri, tuomalla perjantaina Thaimaantuliaisina työkaverin lapsenlapselle tällaiset ihastuttavat hepeneet. Kertoi nauraen meille ihastelijoille: - oli kerta kaikkiaan pakko ostaa. Tämä ihminen on sellainen mahtava löytöjen tekijä joka aina toisille jotain sopivaa löytää. Minullekin aikoinaan makean kassin. Kaiken tuon hän tekee kuitenkin alleviivaamattomasti, hienotunteisuudella. Tarina jatkuu... hienoa miten tuo lahjan saaja jatkoi/jakoi tuota kaunista ilosanomaa esittelemällä asua päivän aikana usealle työkaverilleen ja hoidokeilleen. Näin alkuun laitettu antamisenilo kasvoi runsainmitoin.


Ruoho kylvettynä...

Zeller keramik


6 kommenttia:

  1. Hyvältä näyttää katto ja niin valoisaksi tekee tuon huoneen.
    Kauniit prinsessavaatteet on työkaverisi lapsenlapsi saanut Thaimaasta, suloiset.
    Minä laitoin ohraa joku aika sitten kasvamaan ja nyt saisi jo ensimmäisen kerran sitä leikata, niin pitkää se jo on.

    VastaaPoista
  2. Valkoinen katto olisi kiva mutta kukahan sen maalaisi. Meillä puukatto ja se ajan 13v. kellastama. Riittäisiköhän kolme maalikerrosta???
    Olisi se ihana...

    Vau mitä ihania tuliaisia..kyllä tytöt tykkää..

    VastaaPoista
  3. Susanne, eikö vain valaisekkin valkoinen! Prinssessavaatteistahan sitä lumouduttiin itsekin lapsina,aah. Me naiset taidamme jatkaa sellaista nautintoa juuri tällä tapaa, nyt lahjoittajien rooleissa.

    Ohraa on minullakin jo leikattavana, mutta astia ei ole vielä oikein kuvauksellinen. Tytär kehoitti laittamaan ohraa kasvamaan kuppiin. Tuon kupin ostin pari vuotta sitten pikaisella Bremenin matkalla. Mainoksessa näkyy juuri samanlainen muki sattumoisin. :)

    Krisse, minä vähän intin miehen kanssa, että kuka saa maalata. Epäili taitojani, mutta totesi sitten kattomaalauksen onnistuneeksi. Vähän kerrallaan olen maalannut n.1h vain. Ei tullut niska tai olkapäät kipeäksikään. Maalattu on kahteen kertaan ja jo näytti valmiilta. Mutta vielä hienolla santapaperilla jotain nyppyjä tasoitin ja sitten ohuesti kolmanteen kertaan viimeistellen maalasin, riittää. Nyt on hyvä ja kiitollinen mieli.

    VastaaPoista
  4. Kaunis katto ullakolla, vinosti kaartuileva kuin laineilla. Hienoa jälkeä on tullut.

    Hupsista pitää kylvää pääsiäsiruohot, ajattelin vesikrassia saa samalla salattiin koristeeksi.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Arleena, mainio idea, laitanpa lisäksi vesikrassia minäkin!

    VastaaPoista