PIIPAHDETTIIN PÄÄKAUPUNGISSA

Voi kuinka pelkkä viikon mittainen kesäloma voikaan olla antoisa! Kiitos suosiollisen sään vaikkei niin helteisen. Mutta tuo auringonpaisteisten aamujen ja poutaisten päivien jatkumo tuntui limittävän todellisen pitkän kesäjakson. Sain siitä paljon irti sovittamalla tekemiseni sen tasaiseen päivärytmiin. Lomanlopuksi ehdimme piipahtaa vielä pääkaupungissakin. Junanaikatauluja sovittelemalla onnistuimme saamaan yhdenyönreissusta aivan kelpo paketin ja virkistävän irtioton.

Hotellissa laukkua purkaessani huomasin harmikseni unohtaneeni pitkähihaisen paitapuseroni kotiin. Olin siis suorastaan pakotettu hankkimaan uuden tilalle ja rientämään oitis alakerran tavarataloon.
Löysinkin ihanan pellava-puuvillasekoitteisen paidan ja alun harmitus kääntyi iloksi jälleen. Mahdollisten muiden löytöjen varalta oli samalla tietenkin viisasta tsekata myös muiden kerrosten anti.

Isäntä tavalliseen tapaansa kolusi Kaisaniemen kadun musiikkiliikkeessä. Minä mukana, mutta sen viereinen Kodin-Ykkönen oli Anttilan myötä mennyttä joten jatkoin ylös Vuorikatua ja poikkesin jo aikaisemminkin kiinnostustani herättäneeseen Kaisan Kirjastoon. Ihailin upeaa arkkitehtuuria ja sen valoisuutta. Tilavan aulan yhteydessä oli viihtyisä kahvio. 

Oli aikaa tööväillä myös Kaisan Kirjaston viereisen Antikvariaatin kohdalla. Löysin  pari mielenkiintoista kirjaa. Sisälle maksamaan mennessä silmäilin vielä ahnaasti kaikkea näkemääni. Pystyin pitämään pääni kylmänä ja siirtämään syventymisen toiseen kertaan. Kysyin kuitenkin löytyisikö Herman Hessen Lasi Helmipeliä, sitä kun olin joskus verkkokaupoista yrittänyt itselleni haalia. Sattuipa olemaan ja hintakin aivan kohdillaan. 

Tuntui jo aivan johdatukselta ja lomareissun huipennukselta, kun näin vain pääkaupungin katuja maleksiessaan löytää vuosia halajamansa lempiteoksen itselleen ikiomaksi!

Kirjan merkeissä jatkettiin sitten yhdessä Akateemiseen. Ei oikein pysynyt isännän vauhdissa kun puski innoissaan musiikkikirjojen kerrokseen. Löysikin taas paksun opuksen. Itse olin niin Antikvariaatista löytämäni aarteen lumoissa, että en kyennyt kunnolla muita kirjoja katselemaan.

                                                  Muutaman kesän takainen kuva

Helsingin sää oli hyvä kaduilla kuljeskeluun, parasta mitä koskaan näillä reissulla tuulen pysyessä maltillisena. Porukkaa olikin paljon liikkeellä ja kesäterassit kansoitetut hyväntuulisista ihmisistä.

Hotellin sijainti aivan kaupungin keskustassa on hyvä vaihtoehto. Tämä on todettu monesti isännän kanssa kaupunkilomilla. Kävellen kun haluaa kulkea ja nähdä mahdollisimman paljon ympärillä olevaa elämää ja kohteita niin väsy voi vallata vahvankin. Kätevää mennä sitten hotellihuoneeseen vähäksi aikaa huilimaan ja jatkaa hetken kuluttua uusin voimin. 

Iltasta nautittiin tutussa pikku paikassa ja saatiin pöytä ilman varausta. Aina varma ruokapaikka ja hyvä palvelu. 

Helsingin Bulevardilla käyskentely tekee aina niin onnelliseksi.

Eräs kaupungin keidas, Vanha Kirkkopuisto, näkyi täyttyneen suvi-illan bignikin pitäjistä.   

Myös Bulevardin pienet terassit olivat täyttyneet viikonlopun illastajista…

Bulevardia pitkin jatkettiin tuttuun mestaan, Hotel Albertin Friday Jazz Clubiin nauttimaan lasilliset  Chardonnayata ja elävää jazz-musiikkia.

Hyvissä ajoin hyvillä mielin palattiin kortteeriin. Kokipa taas niin jotain nuoruusaikojen ihanaa tunnelmaa kaupungin hämärtyvässä kesäillassa, vielä lämpimien katukivetysten tuoksussa ja kellertyneen iltataivaan hohteessa.

Sama kesäinen keli jatkui seuraavana aamunakin. Mahtavaa aloittaa aamiainen Helsingin kattojen yllä, ulkoterassilla! Paluumatka oli vasta kahdentoista jälkeen, joten meillä oli mukavasti vielä aamusta aikaa kuljeksimiseen ja hankkia tuliaiset naapurin kissanhoitajillemme.

Aamiaiselta palatessa sattui hississä mukava episodi. Hissiin astui lisää väkeä. Eräs lämpimästi hymyilevä nainen kysyi ystävällisesti saisiko antaa minulle hyvän neuvon. Ja heti muistin tavanneeni hänet joskus aikaisemminkin samaisessa hississä. Kerroin muistavani hänet ja toteuttaneeni häneltä saamaani neuvoa ja todenneen sen tepsineen. Luin aikoinaan Kodin Kuvalehdestä hänestä tehdyn jutun, jossa kerrottiin hänen asuvan Hotelli Vaakunassa jo vuosia. Oli todennut sen tulevan edullisemmaksi kuin jossain julkisenpalvelun yksikössä. Nainen kertoi asuvansa edelleen Vaakunassa. Olipa mukavan sykähdyttävä kohtaaminen!

Päätän  reissujuttuni nyt tähän ja kirjoitan myöhemmin vielä matkan toisen osa pelkästään hauskojen junamatkojen vaiheista.