lauantai 18. tammikuuta 2014

VÄLIARVIOTA




                                                          KUVA TÄÄLTÄ
                                       
Yleensä uudella työntekijällä ja työyhteisöllä tapaa olla niin sanottu kuherruskuukausi. Onneksi  sitä ei kohdalleni osunut, vaan sitä vastoin sain aika tiukkoja ja vaativia odotuksia  osakseni. Jopa siinä määrin, että oli otettava asia esille ja puheeksi. Se auttoi kummasti  ja teki varautuneesta tunnelmasta lopun, ihanaa. Tykkään paremmin tällaisista aluista kuin kuhertelusta. Aikaisemmista vastaavanlaisista kokemuksista tiedän, että alun vastustuksista kehkeytyy ajan myötä parempaa, kehitystä hyvään suuntaan ja yhteisiin päämääriin. Ja se, että tukenani on osaava, arvostettu ja pidetty esimies joka keventää henkisesti työtäni, auttaa onnistumaan. Samaa voin todeta myös uusista yhteistyöhenkilöistä

Äiti kotiutui sairaalasta tiistaina onnistuneesta operaatiosta. Nyt suitsuttelee tyytyväisyyttään omana iloisena itsenään. Äidin ihana ystävä on käynyt auttamassa kylvetyksissä ja äidin sairaalassa ollessa tuonut isälle ruokaa. Vanhin sisko tuli Tampereella  alkuviikosta tueksi, kun keskimmäisestä siskosta ei ole enää omaishoitajaksi. Mutta kovin pitkään tällaisten järjestelyiden varassa ei voida mennä,  eikä äidin ystävää myöskään kuormittaa.  Jatkossa täytyy saada kotiapua kylvetykseen. Kiitollisin mielin nyt siitä, että äidin kivut ja vaivat  helpottuneet.

Sisko makaa OYS: sin teholla edelleen kevyessä narkoosissa. Vaikka toipuminen on hidasta, edistystä tapahtuu koko ajan.  Tilanne saa kyllä huokailemaan, mutta vankka usko on siskon selviämisestä. Tätini kertoi rohkaisevasta tapauksesta työpaikaltaan, naisesta joka oli joutunut samanlaiseen leikkaukseen ja palannut takaisin työelämään.


Ihanaa tällaisella pakkasella oleskella täällä sisällä lämpimässä ja nauttia ulkoa avautuvasta kauniista talvinäkymästä ja auringonpaisteesta. Iloitsen myös jo etukäteen siitä, että ensi perjantaina pääsee pitkästä aikaa Helsinkiin mm tuonne.



. 

12 kommenttia:

  1. Kiitos! Aivan tästä talon päädystä tie alkaa.

    VastaaPoista
  2. Tosiaankin ihana kuva,kutsuu houkuttelevasti tuonne polulle.Hienoa että sinulla riittää virtaa vielä uusien työkuvioiden hallintaan.Siinnä onneksi sinus näyttää kokemus auttavan.Itse pysyn nykyisessä työssäni niin kauan kun töitä teen.Olen vaihtanut työtä niin monta kertaa,että riittää Jo.

    VastaaPoista
  3. Tuo on ihana metsätie kulkea.

    Virran riittämistä ihmettelen itsekin, sitä on varmaan enempi kuin motivaatiota. Joku peränantamattomuus varmaan taustalla, haluaa tiettyyn pisteeseen työelämässä olla, muttei sentään 65 vuotiaaksi saakka.
    Juu, raskasta aina alusta aloittaa.

    VastaaPoista
  4. Kaunis ja vähän salaperäinen kuva, tekee mieli lähteä kavelylle tietä pitkin ;-D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota metsätietä on todella miellyttävä käveleskellä.
      Mustikka-aikaan siellä tulee myös marjastettua. Sieniäkin ja puolukoitakin sieltä löytyy.

      Poista
  5. Kaunis talvikuva! Nyt on tosiaan niin ihania, valoisia pakkaspäiviä. Näitähän sitä vesisateella odoteltiin.
    Minullakin olisi ensi viikonloppuna matkaa formamessuille Helsinkiin. Kivaa vaihtelua arkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Piti pakkaseen mennä ja kuva saada. Pakkasta oli 20 astetta ja kyllä tuntui kylmältä kasvoihin.
      Kyllä nyt on kaunista! Eiköhän me tämä kylmäjakso kestetä :)

      Muistelen, että myöskin pari vuotta sitten samoihin aikoihin meille molemmille pääkaupunkireissu sattui.
      Kyllä, tosi kivaa vaihtelua! Haluan saada muutaman Helsinkireissun vuodessa.

      Poista
  6. Minulla ei ole tainnut olla kuherruskuukausia, täys vauhti heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on mennyt minullakin tässä tapauksessa, vauhtia on piisannut :)

      Poista
  7. Hienoa kuulla sisaresi toipuvan, tsemppiä teille kaikille paranemisprosessissa!

    Niin kaunis on tuo metsätie! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Siellä onkin mukavaa käveleskellä.

      Poista