lauantai 11. tammikuuta 2014

PÄÄN ASIOITA



                                                 Kalenterin kuva. Hommasin täältä.

Enää en pelkää oikeastaan mitään.

Sitä kylläkin, että sortuisi

vastaamaan samalla mitalla;

epäystävällisyyteen epäystävällisyydellä,

epäasiallisuuteen epäasiallisuudella,

töykeyteen töykeydellä,

menemään moiseen mukaan.

Piti vaan tuo runo saattaa muotoonsa ja muistuttaa itseään pitämään omasta linjastaan ja arvoistaan kiinni. 

Väsyttävä työviikko, vaikka vailinainen.  Torstaina pidin vapaata ja olin äidin kanssa aamuvarhain sairaalassa. Hän jäi sinne toimenpiteeseen ja on nyt siitä jo toipumassa. Siskollekin jo parempaa kuuluu, vaikkei edes puhumaan ole vielä pystynyt.
Kyllä tässä nyt pitää harkita jotain järjestelyitä - työviikon lyhentämistä. Tiedossa olisi jo loistavan passeli sijainen.

Olipa hyvä, etten eilen kirjoittanut tämän pitempään, tästä olisi tullut muutoin synkkää luettavaa. Hyvin nukutun yön jälkeen, vaikka heti herättyä monenlaiset vaiheessa olevat työasiat pyörimässä päässä, oli valoisammalla mielellä. Ei tällaista uuden työn aloitusta olisi voinut aikaisempina vuosina edes ajatella, mutta nyt kun mies on eläkeläinen ja ahkera sellainen, niin auttaa asiassa valtavasti.

Pääsin päivän alkajaisiksi ystävälle/kampaajalle. Hän oli saanut ulkomaan ystävältään uusimpia  ammattilehtiä ja näytti innoissaan siitä erästä lyhyeksi leikattua mallia joka voisi sopia minulle. Itsellänikin oli jo käynyt mielessä tehdä muutosta hiuksiin. Parin viikon päästä muutetaan väriäkin hieman. Meillä meni taas niin yksiin!

Mutta nämä kilot! Mistä niitä oikein tulee? Tiedetään, tuli surutta syötyä jouluaikaan ja sitä ennenkin kaikenlaista hyvää ja paljon.
Nyt olen joulun jälkeen jättänyt turhat herkut vähemmälle ja kyllä se on ilahduttavasti auttanut. Innostaa jatkamaan tällä tyylillä.

Tähän teemapäivään olisi kiva osallistua.
Tuskin sentään näihin liki neljänkymmenen vuoden takaisiin mittoihin pääsisi.
Mutta tätä rakasta hääpukuani entraamalla saattaisin siihen vielä solahtaa.

19 kommenttia:

  1. Kylläpä nyt teille tapahtuu vuoden alkajaisiksi, toivotaan helpompaa loppuvuotta.
    Ja paranemisia siskollesi ja äidillesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Juuri isonsiskon kanssa puhelimessa todettiin, että alkoipa aikamoisilla huolilla. Mutta shokista selvittyämme voimme olla tyytyväisiä, että säikähdyksellä selvittiin. Kuitenkin tämä saattaa asioita nyt toisenlaiseen järjestykseen kun pikkusysterin auttajanrooli vaativan leikkauksen jälkeen nyt jää.

      Kiitos kiitos Pioni!

      Poista
  2. Onpa hienoa kuulla siskosi olevan jo paranemaan päin.
    Olen kyllä huomannut omalla kohdallani vaihdevuosien epäsuosiollisen vaikutuksen painon nousuun ja saanut apua vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Vajaa kymmenen kiloa on lähtenyt karsimalla kaikki höttöhiilarit mahdollisimman tarkkaan pois ruokavaliosta. Parasta on kuitenkin energisyys, joka tulee siinä samalla mukana, kun verensokerit eivät enää heilahtele laidasta laitaan. Herkutellakin toki joskus pitää. Onneksi makean himo on jo paljon laantunut entisestä.
    Ihana kuva teistä kotikirkon käytävällä.

    VastaaPoista
  3. Tässä meidän keskimmäisessä systerissä on kaikista eniten sitä sitkeää ja väsymätöntä Takalan mummua, joten siltä pohjalta uskallan toivoa, että marjametsällä taitaa jo ensi syksynä käydä :)

    Kyllä, ikä vaikuttaa. Hienoa, tuollainen painon pudotus jo näkyy ihmisessä!
    Ja se on totta, että hiilareita karsimalla energisyyden tunne lisääntyy ja väsymyksen vähenee.
    Poikamme (vaikkei ole mitenkään tukeva) alkoi vuodenlopussa huolellisemmin kontroloimaan syömisiään ja jättämään pullaa yms vähemmälle, samalla aloitti vaimonsa kanssa päivittäiset kävelylenkit ja jouluun mennessä oli hänkin laihtunut liki kymmenen kiloa, ihanaa.

    Kiitos! Itsekin ihailin tuota kaikkea; meitä vastavihittyjä, kaunista kotikirkkoa ja silloisen paikallisen kukkakauppiaan loihtimia upeita kukkalaitteita.

    VastaaPoista
  4. Raskaalta kuulostaa viikkosi, kaikenlaista on tainnut tulla vastaan. Jo pelkkä ajatus työajan lyhentämisestä tuntuu varmasti lupaavalta, ja toivottavasti onnistuu myös! Kaikkea ei voi rahassa mitata eikä liikaa eläketuloja miettiä. Elämää ja aikaa kannattaa saada itselle lisää jo nyt, huomisesta kun ei koskaan tiedä.

    Miten tyttömäiseltä onnistutkaan näyttämään tuossa kuvassa!

    VastaaPoista
  5. Kyllä, sitä se oli.
    Kyllä tässä nyt olisi sopiva sauma ja syykin hieman hölläämiseen.
    Samaa mieltä, eläkekertymän vuoksi en kyllä elämänlaadusta ala tinkimään.
    Intensiivisesti olen työelämässä jo liki 40 vuotta ollut, joten omaa aikaa kehtaisi jo tavoitella.

    Kiitos :)

    VastaaPoista
  6. Kiva kampaus, ja nuorekas! Tuntuu että näihin vuodiin kuuluu läheisten äkillisiä ja yllättäviä (ja välillä vakavia) sairastumisia. Niin myös meillä. Voimia ja myös iloa tähän vuoteen meille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Kyllä, tässä ikäryhmässä näitä tapauksia alkaa tulla ja siksi paneekin meidät arvioimaan elämän arvo- ja tärkeysjärjestyksiä hieman uusiksi.

      Kiitos, juuri näin!

      Poista
  7. Hei Rita, sinulle on hassu haaste blogissani. Vastaa jos haluat. En pahastu vaikka jättäisit väliin.

    VastaaPoista
  8. takaisin ei kannata antaa

    Terveys saa päättää, mitä sitä nuoruuden kropasta haaveilee....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isäni ja appiukkoni jo 80, isäni tykkää sokerista ja makeesta,joku sanoi, että pitäköön, ne ilon aiheet harvenevat... ja vähenevät. Ei sitä kaikesta kivasta voi luopua.

      Poista
    2. Menin naimisiin äitiysmekosssa, kuten tyttäreni ja miniäni :)
      Ja niin oma äitinikin!

      Poista
  9. Totta, Vanhetessa saa sallia itselleen jo makeitailoja!

    Perinteitä vaalien, äitiysmekossa vihille, hyvä :)

    VastaaPoista
  10. Rita, pitääkö mun nyt suoraan sanoa sulle, että sussa ei ole mitään ylimääräisiä kiloja! Usko pois, minä huomaisin, jos olisi. Jos nyt tuosta ottaisit pois vaikka 5 tai pahimmillaan 10, hui!, se näkyisi ikävästi kasvoissa.

    Mun kampaaja oli mennyt vähän aikaa sitten kysymään eräältä tutulta asiakkaaltaan, kun tämä näytti niin kurjalta ja kuin yhtäkkiä vanhnetuneelta, että 'oletko pahastikin sairas?'. Asiakas ensin loukkaantui, mutta myönsi sitten,e ttä sitä hän saa kululla nyt kaikilta, kun on onnistunut laihduttamaan 10 kiloa. Että silelen. Tietyssä iässä ei kannata enää isosti. Pidetään vaan itsemme kiinteinä, minä en vaaalle suostu ja sinäkin solahdat upeasti kauniisiin kotelomekkoihisi. Ja ehkä molemmat ostamme keväällä uudet huimaan kiinteyden palkinnoksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;) Leena ihanainen! Olin lapsesta saakka lihava lapsi, Paksuksi Bertaksi kutsuttu. Kai siitä sittenkin jotain traumaa jäi... Mutta äiti opetti aivan mainiosti pilkat väistämään, kun neuvoi vastaamaan lihavaksi haukkujille, että niin olenkin. En muista mitenkään itkeneeni asiasta. Murkkuiässä tunsi erillaisuutensa. Sitten meni jo toiselle laidalle ja vasta myöhemmin olen ymmärtänyt mahdollisia anoreksian piirteitä itsessäni. Vaan ei enää mihinkään laihdutukseen viitsi ryhtyä.

      Terveenä ja kiinteänä, jes!

      Poista
    2. Olet minulle esimerkkinä ja tahdonvoiman lisääjänä, joten aika ajoin kotelomekkokuvia, kiitos;)

      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  11. Minäkin ihmettelin Leenan tavoin, että minne ne kilot sinulla ovat tulleet, olet niin simpsakassa kunnossa! :)
    Mukava postaus... Häämekkosi on huiman kaunis!

    Hyvää viikonloppua! :)



    VastaaPoista
  12. Kiitos :) Kuten Leenalle totesin oman body imagen suhteen.

    Häämekolla on hieno historia. Sen tekijällä ja minulla oli mainio diili. Hän on (eläkkeellä nykyään) arvostettu liikenainen kangasalalla ja nykyään tyttärensä sitä jatkaa. Ihan nuoresta pitäen kävin hänen perheelle siivoamassa, leipomassa ja tekemessä ruokia pakkaseen ja hän räätälöi minulle vaatteita. Yhdessä suunnittelimme tuon rakkaan hääpuvunkin.

    Kiitos, samoin sinulle!

    VastaaPoista