perjantai 27. syyskuuta 2013

SYKSY SAA



                                           KUVA KALENTERISTANI
Syksy saa, kyllä saa...
Näinpä taas on työviikosta kunnialla selvitty. Lomalta työhön palaamisen on aina jotenkin tahkiaa, mutta menihän tuo. Työporukkaa ja muita siihen liittyviä tahoja oli  ilo taas tavata ja joukkoonsa palata. Vaikka olen yleensä aikamoista glooriaa ja iloa työstäni tuntenut, vaan vähitellen itsestäni riippumattomista syistä tunne on hieman hiipunut. Vai onko niin, että tässä omassa elämässä ja vapaa-ajassa olisi paljon mielenkiintoisempia ja innostavampia asioita? Kyllä.
Mutta katsotaan vuoden lopussa ja tulevana keväänä taas suunnitelmat uusiksi, josko työtä vähentäisi.


Kotimatkalla äiti soitti ja kysyi josko vasta paistamansa muikut kelpaisi. Kyllä vaan!
Ai mitä herkkua, on mulla äiti ja miehellä anoppi  verraton!
Olipa mukava poiketa äidin ja isän kautta, molemmat niin tohkeissaan ja iloisena, oi että tuntui hyvältä! Ovat kyllä niin elämänmyönteisiä ja siitä rikkaita, kuinka heillä joka päivä joku tai useampi ystävä käy.

Huomenna vapaapäivä, eikä mitään suunnitelmia, tai assisteeraan miestä, kun hän avotakkaa hajottaa. Tehdään takasta uusi – maanantaina muurari alkaa työnsä, mielenkiintoista.

IHANA SELAILTAVA

8 kommenttia:

  1. Voi että... sain kyllä auton ikkunat puhdistaa. Muikkuja en ole tainnut syödä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä pakkasaamuja alkaa olla...
      Muikut ovat silakoita pienempiä ja arvaahan sen kun sellaisia jauhotettuna voissa paistaa ;)

      Poista
    2. Tee taulu tuosta. Silakoita en enää ite paista, tuoksu ei kiva, mutta tarjottaessa syön :)

      Poista
    3. Juu, kuva on kalenterista, laitan sen lasin alle kehyksiin.
      Se haju, sepä se.

      Poista
  2. Asiathan on tosi hyvin, jos kotielämä on innostavampaa kuin työ! Kaikki kunnia työlle, mutta eläkeiän siintäessä enää joittenkin vuosien päässä, on ihanaa tietää, että osaa tehdä muutakin. Tunnen naisen, joka olisi saanut jo jäädä eläkkeelle, mutta hän ei voinut käsittää, mitä siellä tekisi. Täysien työviikkojensa ohessa tekee ylimääräistäkin viikottain. Miehensä tekee samaa.

    Sulla on kiva tilanne, kun sukua asuu lähellä. Olen miettinyt, miltä tuntuisi tavata vanhempiaan pikaisesti, käydä vaikka syömässä. Yövierailu on kivaa, mutta siinä ehtii joskus tuskastua puolin ja toisin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotielämä luovempaa, kyllä!.
      Toki töissäkin luovuudesta on ollut apua monessa odottamattomassa tilanteessa :)
      Nuorempana persoonaansa ja omaa kuvaa kehitti varmaan paljon työn kautta, vaikka lapset ja perhe kyllä etusijalla. Viime vuosina elämän on kokenut paljon moniuloitteisemmalta ja malttamattomana harmittelee työhön haaskaantuvaa aikaa. Mutta rahakin vaikuttaa valinnoissa. Kyllä on ollut kiva todeta kuinka oma mieheni nauttii elämästä ja tekemisestä, kun malttoi jäädä eläkkeelle. Uskon, että minäkin aikanaan.

      Mukavaa, että asutaan lähellä monen sukupolven! Se varmaan luo vanhemmillenikin turvallisuuden tuntoa. Isä on 85 ja äiti 84. Ikäänsä nähden pärjäävät vähin palveluksin. Siivous ja kotisairaanhoitajan käynnit 3 viikon välein, hienoa! Voisin tuskastua omalla kohdalla itsekin.

      Poista
  3. Onpa teillä ollut siellä jo talviset fiilikset!

    Tuo on kyllä hienoa, että asuu perhettä lähellä, voi käydä pikaisesti vanhempiaan moikkaamassa, syömässä vaikka muikkuja <3

    Mukavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
  4. Kuva on kalenteristani, mutta parina yönä on käynyt jo pakkasen puolella.

    Kyllä, ja nyt omatkin lapsemme asuvat samalla paikkakunnalla ja sukupolvien välinen kanssakäyminen rikastuttaa kaikkien elämää ja luo tietynlaista turvallisuutta.

    Kiitos, sitä samaa sinulle!

    VastaaPoista