tai paremminkin maisemaa, kun katsoo tätä vanhaa
valokuvasuurennosta Ohtakarin kalastajakylä saaresta. Tämän on isäni ottama, suurentama ja maalaama,
arviolta vuonna 1958. Anoppi aikoinaan tilasi tämän isältäni. Muistan tällaisen
samanlaisen kuvan olleen myöskin äitini Anna-tädillä. Missähän muualla niitä
saattaisi olla? Kävin oikein isältä ja äidiltä tarkempia tietoja kuvan
vaiheilta kysymään. Isä ei tuntunut muistavan sitä vähääkään mitä ennen kuvan
tiimoilta tapasi kertoa. Aikaisemmin kertomansa mukaan kuva oli suurennettu
kahdesta erillisestä kuvasta. Ja tarkkaan katsoen sen voisi aaltojen liikkeistä
huomata. Aika ei ollut tuolloin vielä värikuvien, vaan oli maalattava siihen tarkoitetuilla maaleilla, jos mieli
värillisen kuvan saada. Muistan nähneeni kotona isällä ihanan mielenkiintoisia
pieniä lasipulloja, joissa oli
monenlaisia värejä. Isäni
valokuvausharrastuksesta muodostui lähes ”leipätyö” muun yksityisyrittämisen
rinnalle. Isän kuvaamia ja äidin tallettamia lasilevyjä ja filmirullia olisi
mahtava kokoelma.
Tuollaisessa kylässä kävin muutama vuosi sitten, taisi olla Venäjän puolella.
VastaaPoistaItärajalta tuollaisia nykyajalta säästyneitä kyliä vielä löytyy.
PoistaKuinka kaunis kylä ollutkaan, voi kun jaksaisivat nämä nykypolvet jossain aina restauroida ja säilyttää tällaisia entisajan asuinpaikkoja, olisivat tarpeeksi fiksuja ymmärtääkseen ja kunnioittaakseen sen iso-iso-iso...jne- vanhempansa elämänkulkua, josta kukin sukupolvi aina tyylillään jatkaa, edeltäjiensä rakentamalle perustalle.
VastaaPoistaKaunis ja tunnelmainen, kyllä!
PoistaJa nykyaikaistetut kesäasunnot noudattelevat tätä nykyä kauniisti samaa vanhaa perustaa, punaisine maalipintoineen. Saareen rakennettiin -70 luvun alussa tie. Siitä huolimatta saari on säilyttänyt saman vuosikymmeniä vallinneen tunnelman ja tuoksun. Itse sain viettää monta ikimuistoisen onnellista lapsuuden kesää tuolla saarella mummoni ihanassa hoivassa ;)
Kaunis kuva, kaunis kylä.. Viehättävä kokonaisuus!
VastaaPoistaIsäsi valokuvaustyö herätti kiinnostuksen. Mitä kuva-aarteita voisitkaan lasilevyiltä ja filmirullilta löytää!
Kiitos!
PoistaKävin pari viikkoa sitten tuolla saarella eräässä lapsuuden paikassa istumassa tovin.
Tuntui samalta paikalta kuin vuosikymmeniä sitten, sama kesän ja saaren ominaistuoksu.
Oikein velvollisuus olisi ne aarteet käydä läpi. Kotiseutuyhdistyksen toimesta on työnalle jo jotain otettukin.