lauantai 25. elokuuta 2012

JOULU, PÄÄSIÄINEN, JUHANNUS JA VENETSIALAISET


Nyt  vuorossa Venetsialaiset!
Ilmeisesti lapsi minussa on pysynyt hengissä? Ajatellen näitä juhlia ja kykyäni näinkin aikuisena tuntea niistä edelleen iloa, innostusta sekä nähdä vaivaa niiden eteen. Venetsialaisjuhlia on tullut vietettyä niiden alkuajoista lähtien Sannanrannalla, missä mieheni Kaija-tädillä oli  vuosia ihana vuokramökki. Sielläpä sai juhlia venetsialaisiakin, nauttia  hyvää illallista soihtujen ja ilotulitusten loisteessa, aah.

Kuva. taiteilija Jarmo Seikkula. Lohtajakirjasta
Kiitos noiden loistokkaiden alkukokemusten, että otti juhlat heti omakseen, levitti ne edelleen kesäpaikalleen Vattajanrannalle   jatkaen niitä tänään täällä omalla pihallaan. Perinne näyttää tästäkin jatkuvan.

Tunnelmallista Venetsiailaisiltaa!

10 kommenttia:

  1. Meillä ei venetsialaisia oikeastaan juhlita, kun ei ole sitä mökkiä. No kyllä virittelen ulos kynttilöitä, mutta sitähän teen muutenkin;)
    Ja nuorempi lapsista on innostuneempi paukuttelujutuista, onneksi on menossa kaverille "pommiensa" kanssa.
    Jossain vois kyllä käydä iltasella ajelulla katsomassa tunnelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattele 70-luvulta lähtien meikä...
      Nykyään, vaikkei mökkiä, niin samassa hengessä kuitenkin nyt kotipihan puitteissa jatketaan.
      Pauke ja raketit ovat jääneet, kiva seurata täältä etäältä.
      Käykääpäs ajelemassa!

      Poista
  2. Tunnelmallista Venetsialaisiltaa Rita!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Tunnelmallista elokuun iltaa sinullekin!

      Poista
  3. En tiennyt venetsialaisista mitääm, kun kauan sitten muutin Pietarsaareen. En tiennyt kyllä paljosta muustakaan, mutta sitä en välttämättä tiennyt tai huomannut vielä silloin. Asuimme siellä sitten kymmenen vuotta ennen kuin muutimme takaisin Helsinkiin. Yksi niistä asioista, joita sieltä kaipaan on juuri tämä traditio, toinen on marraskunen matala valo jäätyneiden peltojen yllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava elämänhistoria sinulla!

      Itse tutustuin venetsialaisiin aivan alkumetreiltä, heti niihin ihastuen ja tähän päivään saakka ovat merkittävä tapahtuma edelleen. Mihinkään massatapahtumiin en ole tykästynyt, vaan oman perheenpiirin ja joukon kanssa on parasta.

      Poista
  4. Rita, miten viehättävää, mutta minulle kiitos, ilman raketteja.

    Kaikki valotunnelmat ovat nyt ilonamme, kun pimeys ja hämärä tulevat aina vain aikaisemmin. Usko tai älä viritin eilen yhdet kirkkaat led-valot eteiseen ja kahdet ovat palaneet 'valaisimina' läpi vuoden eli olen tunkenut niitä valoja kirkkaisiin, isoihin laseihin. Ihan vielä ei ulos, mutta lokakuussa kyllä, sillä ne ovat talvi- eivät jouluvalot.

    Kaunista syyskesää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raketit ja paukkeet ovat mennyttä aikaa meilläkin. Tuossa kuvassa, puolivalmiin mökkimme edustalla niitä aikoinaan ammuskelimme. Nykyään, pois se meistä ja ilotulitusta vain kaukaa katselemme.
      Led-valot ovat yllättävän pitkäikäisiä. Mies vuosia sitten hieman paheksui, kun niin "kalliin" led-valon hankin, kun itse halvempia. Minun hankkimani toimii edelleen kun hänen "rustuuksensa" yhden kauden kestivät ;) Siitäpäs olen iloa repinyt hänen "säästäväisyydestään".

      Kiitos, samoin sinulle!

      Poista
  5. joo, meillä juhlittiin kaikkea lasten pienenä ollessa, ja huomaan että kiva tapa se on ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samma här!
      Tytär järjesti äskettäin 30-vuotissynttärit ystäviensä ja serkkujensa kesken. Autoin häntä tarjoilujen järjestämisessä. Muistelin, että tällaistahan se oli ennen heidän lasna ollessaan, kun kahdet syntymäpäivät vuosittain isolle joukolle. Innolla aina järjesti ja jaksoi kaiken tehdä. Nykyään en kyllä moiseen niin usein pysty.

      Poista