lauantai 10. maaliskuuta 2012

EI TÄLLAISESTA SAA KIRJOITTAA


Ei tällaisesta voi eikä saa kirjoittaa, mietin, kun olen saanut hienovaraisen selostukseni viime viikon koskettavasta tapahtuneesta kirjoitetuksi. Ei ole oikein ja pettää autetun luottamus kertomalla tapahtuneesta blogissani, vaikkei hän edes tunne minua tai tiedä blogistani. Eivät egoni ja tunteeni saa mennä edelle tällaisessa tapahtuneessa, vaikka kuinka uskoo toimineensa jonkun hengenpelastajana! Puutuin siis ohikulkijana kriittisellä hetkellä erään tuntemattoman nuoren elämään, onnistuen estämään hänen itsetuhoisat aikeensa ja saamaan hänelle oikeaa apua.

Pohdin ja tunnistan kyllä vahvan rakastamisen kyvyn itsessäni ja perusluottamuksen ihmisen ja elämän hyvyyteen. Koen jokapäiväisessä arkielämässä ihmisten välisen kanssakäymisen hyvänä ja iloa tuottavana asiana. Pahuus tai ilkeys eivät ole minusta vain yksiselitteisen selkeitä vastakohtia hyvyydelle ja rakkaudelle – meissä on molempia jokaisessa ihmisessä. Tärkeää tiedostaa kumman annamme meissä vallita.

Rakkaudesta

12 kommenttia:

  1. Aikamoinen kokemus. Sellaisesta tulee varmasti itselle hyvä olo pitkäksi aikaa, kun on voinut vaikuttaa ratkaisevasti jonkun ihmisen pelastumiseen ahdingosta.

    Ei minusta olisi väärin kertoa asiasta blogissa. Ethän ehkä olisi tuonut toisen ihmisen tarinaa sellaisenaan tänne, vaikka ei sitäkään olisi varmasti tunnistettu, vaan olisit kertonut omalta kantiltasi siitä.

    VastaaPoista
  2. Katriina; Koskettava kokemus, kyllä!
    Ja antaa uskoa, että vento vierasta voi vento vierasta auttaa, hienoa! Kyllä kokemus sai hartaaksi, liikuttuneeksi ja kiitolliseksi.
    Aistin sen myös tuosta vastapuolesta hyvästellessämme ja halatessamme.

    Ei olekkaan, kunhan löytää sopivan tavan kertoa. Nyt se näyttää onnistuvan aivan hyvin.

    VastaaPoista
  3. Olen samaa mieltä Katriinan kanssa; olisit hyvin voinut kertoa tapauksesta blogissa. Minusta voi jakaa kaikkea sellaista, mikä ei vahingoita ketään. Itse huomaan kirjoittavani usein aivan liian ohuesti juuri siksi, etten osaa enkä uskalla sitä mihin nyt sinuakin rohkaisen.

    VastaaPoista
  4. Hannele; Totta! Sanoinkin tälle nuorelle, vuosia masentuneelle, edustavani nyt yhtä välittävää aikuista.

    VastaaPoista
  5. Pirkko; Ehkäpä palaankin vielä samaan aiheeseen, koska tuo postauksen pohdinta jäi niin ohueksi ja kesken. Tapahtuma on vielä niin tuoreessa, ettei sitä oikein osaa käsitelläkkään. Kaiken kaikkiaan kaikki meni mielestäni niin oikein ja hyvällä tavalla. Olin tilanteessa, jossa jouduin todistelemaan, vakuuttelemaan ja puolustelemaan elämän mielekkyyttä itsemurha aikeissa olevalle nuorelle. Nyt tiedän, että olisin ollut tarvittaessa valmis vieläkin suurempiin ponnisteluihin - vaikka fyysisesti estämään häntä toteuttamasta aikeitaan, viimeistä hyppyään.

    Kriisikokemus voi saada meistä esiin uusia piirteitä ja asioita tai vahvistaa vanhoja. Omalla kohdallani vahvistui entisestään usko ja luottamus hyvään.

    VastaaPoista
  6. Sulle on tapahtunut sellanen asia, ettei sitä varmaankaan niin äkkiä unohdakkaan, sitä miettii, että jos ei olisikkaan pystynyt auttamaan?
    Mutta sä pystyit ja voit ja halusit sitä!
    Joku muu olisi ehkä mennyt ohitse tilanteen ja ei olisi halunnut "sekaantua" toisen asioihin.
    Hyvä sinä, kun sekaannuit!

    VastaaPoista
  7. Harakka; juuri niinkin, että ei olisi pystynyt auttamaan...huh. Ja kuka tietää, huolimatta puuttumistani tapahtumaan, tulevaisuudesta tästedes hänen elämäänsä? Kuitenkin olisin ja olen edelleenkin valmis tekemään enemmänkin, kuten fyysisesti estämään tämänkaltaisen itsetuhoisan suunnitelman toteutumisessa.
    Hyvä minä, kun sekaannuin, kyllä! ;)

    VastaaPoista
  8. voi miten hienon työt olet tehny! täytyy sanoa, että oot todellinen enkeli ollu tälle henkilölle. Ei ole minusta väärin kirjoittaa sitä tänne, ei sitä kukaan voi tunnistaa, ku kirjotat omalla tavallas sen asian tänne.
    mutta hieno juttu jokatapauksessa! :)

    VastaaPoista
  9. Lumihiutale; ei sitä vaan osaa mennä ohi.
    Tuli itsellekin auttamisesta hyvä mieli ja vahva tunne elämän tarkoituksellisuudesta. Sitä toivoisin, että tälle autetullekin olisi merkitystä ja hän kokisi, että me ihmiset voimme toinen toisistamme välittää, vento vieraakin. Masennus voi viedä vuosia elämästä, mutta siitä voi myös selvitä.

    VastaaPoista
  10. hienosti ajattelet tuon asian.. niinhän se on, on kyllä valitettavasti niitäkin, jotka ei ymmärrä avunantajan tarkoitusta.. voivat suuttua, ku puututaan toisten ongelmiin, mutta minä ainakin oon aatellu, että jos tuommonen tilanne tulis kohdalle, niin tekisin saman ku sinäki, onneks on meitä olemassa, jotka ollaan valmiina auttamaan <3

    VastaaPoista
  11. Lumihiutale; sepä se, että osaisi oikein auttaa, eikä herättäisi toisessa päällepäsmäri vaikutelmaa.

    Oikein uskon, että tarvittaessa toimit itsekin samoin, hyvä. Olethan jo hakeutunut sellaiseen ammattiinkin ja toimeen, missä auttamisen lahjoja tarvitaan.

    Onneksi valta osa tässä ammatissa työskentelevistä omaa vahvan ammatillisuuden sekä elämänmyönteisen asenteen. Se käsitys on syntynyt, kun itsekin olen joskus apua tarvinnut tai omien vanhempien kanssa joutunut ensiapua tai vastaavaa tarvitsemaan.

    VastaaPoista