Työllensä omistautunut? Niin minulle aina käy tai on aina ollutkin. Vaikka roolini työelämässä ei olekaan suuri, vetää se imuunsa. Miksi sitä ei vain voisi ”käydä töissä”? Huomaa vaan kuinka työ vie ihmistä, minua. Ja kuinka vähän minusta jääkään moneen muuhun; kotiin, omiin rakkaisiini ja ystäviin. Olen jo pitkään potenut ristiriitaisia tunteita tällaisesta. En minä tyytymätön ole, mutta en aivan tyytyväinenkään vallitsevaan epäbalanssiin elämään. Onko tämä jotain minussa ihmisenä olevaa keskenkasvuisuutta ja narsistista puolta, saada mielihyvää ja onnistumisen tunnetta työstä, enkö pelkkänä ihmisenä tunne olevani riittävän arvokas?
Kävin tänään kampaajallani leikkauttamassa hiukseni. Kampaajalla käynteihini sisältyy paljon muutakin kuin kaunistuneet hiukset. Palaan sieltä aina intoa ja myönteisyyttä puhkuen, niin tänäänkin. Pohdimme ja keskustelimme hänen kanssaan juuri tästä työelämän ja vapaan epäsuhteesta. Yleensä keskustelumme etenee lähes tietyn kaavan mukaan, alkaen jonkun ongelman tai ristiriidan pohtimisesta. Koskaan se ei jumitu pelkäksi valitteluksi tai marmatukseksi, vaan etenee innostavien ratkaisujen ja uusien mahdollisuuksien löytymiseen. Olemme toinen toistemme mahtavia coachseja! Keskustelumme sai minut näkemään laajempia näköaloja, noin aikaperspektiivillä. Sehän se hyvän keskustelun eräs hieno pointti, avartaa omaa näkemystään!
Herkuttelimme lounaalla pökkyräpaistilla. Kermalla höystetty ja voisilmä keskellä. Herkkua siitä saatiin sitä syystä että se oli äitini, mainion kotikokin leipomasta verileivästä.
Tanssia
Höö, ei se mitään narsismia voi olla, että nauttii työstään. Siihenhän me kaikki ihmiset pyrimme, että saisimme iloita kättemme tuotoksista ja voisimme olla hyödyksi yhteisöllemme. Työn imu on minusta positiivinenkin asia, mutta sitten ihan eri asia on, että muuhun ei sen jälkeen jää sitten yhtään paukkuja. Ehkä tämä ihmissuhdetyö kuluttaa kuitenkin enemmän kuin pelkkä paperin tai ruudun tai jonkun esineen äärellä vietetty? Eipä ole kovin paljon kokemusta.
VastaaPoistaToivottavasti viikonloppu kuitenkin palauttaa voimia ja säilyttää ilontunteet!
Katriina; Ihmissuhdetyö on mielenkiintoista ja palkitsevaa ja siitä työn imun uskon syntyvänkin ja tekevän työstä samalla myös kuluttavan.
VastaaPoistaViikonloput ovat ihanaa itsellistä aikaa, josta saa voimaa ja ilon säilymään!
Etkä mulle kertonut, että olis pökkyräpaistia =(
VastaaPoistaTyön kanssa saa olla välillä tarkkana, mukavankin työn. Sen olen itsekin kantapään kautta oppinut. Vaan on iso ilo saada tehdä työtä joka edelleenkin innostaa! Enpä ole ikinä kuullut pökkyräpaistista???
VastaaPoistaLaiza; iik, sorry, kun ei edes mieleen juolahtanut! Riihelän mummulle kyllä kerroin kuinka aikanaan ketkään muut luokaltasi eivät tykänneet pökkyräpaistista kuin sinä...
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMaaretta; kommenttisi ilahduttaa ja tukee omaa käsitystäni onnistuneesta "uravalinnasta". ;)
VastaaPoistaPökkyräpaisti on perinneruokaa parhaimmillaan. Se on veripaltun tapaisesta verileivästä keitettyä. Edesmennyt (94v) isän äitini tapasi syödä sitä päivittäin.
Sulla on hieno työ ja olet onnellisessa asemassa, jos tykkäät työstäsi paljon!
VastaaPoistaJa tollasesta pökkyräpaistista en ole koskaan kuullutkaan, mutta varmaan on hyvää!
Harakka; Kyllä vaan! Pidän ihmisistä ja olen heistä kiinnostunut. Työssäni nämä seikat ovat hyödyksi ja saavat tekemisen tuntumaan mielekkäältä.
VastaaPoistaPökkyröpaisti on perinneruokaa parhaimmillaan. En minä siitä kyllä lapsena ja nuorempana tykännyt, vaan nyt kun aidosta omatekemästä verileivästä tehdään, niin käy herkusta.Kaupan verileivästä ei saa hyvää.
Pökkyräpaistista en ole kuullut, vaikka kakenlaista olen syönyt.
VastaaPoista(kolmas kerta ton sanavahvistuksen kans....
Hannele; ;) Lapsena pökkyräpaisti ei kuulunut herkkuruokiin, nyt kyllä.
VastaaPoistaIkk, onko minulla sananvahvistussysteemi!
mitä tuo Pökkyräpaisti oikein on...? Mistä lapsena tykkäsin, tykkään vieläkin... aina tykännyt kaikesta.
VastaaPoista(JOOO, vaikee tänne laittaa kommentit, moneen saa toistaa ;(
Hannele; pökkyröpaisti on veripaltun tapaista verileipää, josta sitten keitetään veteen ja kermalla höistäen keittoa.
VastaaPoistaKiitos tiedosta! Vielä kun neuvot miten saisin tuon sananvarmistuksen poistetuksi.
Veripalttua olen syönyt, löytänyt näkkileipääkin... Vai sekoitanko tuon näkkileivän nokkosleipään...?
VastaaPoistaåj, tuohan meni nopeesti läpi ilman sananvahvistuksia :)
VastaaPoistaHannele; jipii, kiitos kun autoit!
VastaaPoistaKyllä verileipää on olemassa, mustaa.
Työssä onnistuminen on ehkä niitä kaikkein suurimpia ilon aiheita elämässä,varsinkin silloin, kun tekijä sitä rakastaa. Sellainen työ on ilman muuta siunaus. Ja jos mukava työ vetää imuunsa, niin mielestäni siitä ja sen tuloksista saa täysin rinnoin nauttia, ilman huonoa omaatuntoa.
VastaaPoistaPökkyröpaisti on minullekin ihan uusi ruokalaji :) Mielenkiintoiselta herkulta kuulostaa ja näyttää :)
Kati; Just tänään oli keskustelua esimieheni kanssa siitä kuinka työssä täytyy joka päivä uusien ongelmien edessä vain keksiä luovia ratkaisuja. Ratkaisujen onnistumiset tuovat tyydytystä. Kuitenkin jatkuva ongelmien ratkaisu ja liiallinen tilanteissa sukkulointi syö ihmistä. Balanssiin täytyy pyrkiä.
VastaaPoistaPökkyräpaisti on aika veristä perinneruokaa, voidaan todeta.
bapesta shoes
VastaaPoistakyrie irving shoes
fear of god hoodie
golden goose outlet
kobe byrant shoes
bape hoodies
bape
golden goose superstar sale
bape clothing
kyrie shoes