perjantai 18. helmikuuta 2011

VIIKON VARRELLA

Kuten kuvasta näkyy, viikonvaihde ja koko mennyt viikko mentiin tällaisissa pakkaslukemissa. Maanantaina mies huolehti autoni käyntiin tarkkaillen huolestuneena jatkoa. Ja niinhän siinä toistamiseen kävi, että naapurin kuljetusautoa jälleen tarvittiin ja autoni oli kyydittävä huoltoon. Nyt se on taas kotona hellässä huomassani.
Mutta alkuviikosta oli kuljettava linja-autolla työmatkat.
Vaan sepä olikin aivan mukava kokemus ja miellyttävää vaihtelu, ei passaa moittia.
Tuossa vuorossa oli vähän kanssamatkustajia, vain kilttejä ja ihanasti käyttäytyviä ala-aste koululaisia. Ja bussikuski oli miellyttävän puhelias. Matkanteko taittui aivan huomaamatta praatatessa. Näinpä ne vastoinkäymiset ja vitsaukset (joille ei kerta kaikkiaan itse voi mitään) voi ottaa myös rennommalla asenteella ja saada niistä jotain hyvääkin.

Ihanan työntäyteinen ja haastava viikko, mutta samalla onnistunut ja rullaava - yhdessä tekemisen meininki. Olen alkanut yhä enempi ja enempi pitämään tätä omana työpaikkanani – omana tehtävänäni. Upea, kiitollinen tunne!


Iltapäivällä tytär tuli kaupunkiin ja treffasimme tässä kaupungin uusimmassa trendikahvilassa. Todella onnistunut paikka. Täällä on aivan oikeanlaista suurenmaailman cafe-tunnelmaa! Ollapa ne suuret aurinkolasit päässä...

Sitten kauppakierrokselle ihan vaan katselemaan…
Tytär narrasi Kulmakaappiin ihailemaan yhtä asiaa.


Näitä jalallisia Villeroy&Boch mukeja olen siellä jo aikaisemminkin ihaillut ja niistä haaveillut. Tein suurellisesti tarjouksen, joka meni heti läpi ja sain mukit edullisesti, kiva.


Kävimme myös tapamme mukaan kirjoja haistelemassa. Etsimäänsä valokuvauskirjaa ei tytär täältä löytänyt.

Ja kohta viikon kohokohta, miehen laittama kalaillallinen! Tuolla taustalla hän sitä häärää ja tuoksut alkavat olla sitä luokkaa, että en pysty tähän enää keskittymään.
Hyvää viikonloppua kaikille!

8 kommenttia:

  1. Mieheni oli Oulussa, melkein kesävaatteissa...

    VastaaPoista
  2. Pienet vastoinkäymiset saattavat tosiaan yhdistää ja saavat meidät vähän löysäämään asenteitamme. Ei haittaa, vaikka minuuttiaikataulu ei niin pidäkään, vaikka sekin on harvinaista.

    Muistelen kauhulla niitä aikoja, jolloin autossa ei ollut istuinlämmitintä. Ajelin yli kolmenkymmenen asteen pakkasessa pitkin kaupunkia kankealla vanhalla autolla, joka oli jääkylmä sisältäkin.

    VastaaPoista
  3. Hannele; Uskomatonta! Julkisia kulkuvälineitäkö käytti, vai taxilla, vai hyvin toimivako oma auto!?

    VastaaPoista
  4. Katriina; juuri näin parhaimmillaan voi toimia ja tässä tapauksessa toimikin! ;) Tällaiset poikkeikselliset työpäivät(-ajat) jouduttivat työpäivää yllättävän kivasti. Voisi jatkossakin pari kertaa kuussa tehdä tällaisia työpäiviä.

    Minunkin muisteluista putkahtaa vastaavanlaisia asioita. Ollaan oltu aikamoisia viikinkinaisia. ;D

    VastaaPoista
  5. Ai että, sulla onkin hieno ilta tulossa hyvän ruuan, kynttilöiden ja hyvän seuran parissa!
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Busseissa on tunnelmaa, jäin miettimään milloin olen kulkenut bussilla lukuun ottamatta Baltian kiertomatkaa. Se oli kiva bussireissu. Mutta Suomessa joskus lentokentälle Turusta ja paluumatka takaisin. En muista kirjoitinko näistä surkuhupaisista matkoista. Pitäisi ottaa uusiksi.
    Mukavaa sunnuntaipäivää.

    VastaaPoista
  7. Harakka; kiitos! Oikein onnistunut päivä hyvän illallisen kruunamana.

    VastaaPoista
  8. Arleena; Näin minäkin koen, että busseissa on tunnelmaa. Ja tämän ajan bussit ovat siistejä ja miellyttäviä kulkuvälineitä.

    Kirjoitappa, olisi mielenkiintoista kuulla surkuhupaisista matkoistasi.
    Kiitos, mukavaa sunnuntaipäivää sinullekin!

    VastaaPoista