sunnuntai 2. tammikuuta 2011

UUDEN ALKUUN

Pidän tästä vuodenajasta, joulun jälkeisestä siirtymästä. Vahvan joulunalun ja -ajan latauksen, kynttilätuikkeen ja juhlahumun päättymisestä - rauhoittumisesta uuden alkuun. Tuntuu kuin olisi yhtäkkiä astunut meluisan hilpeästä, juhlavalaistusta huoneesta keskelle kaunislumista talvimetsää, äänettömyyteen.
Ei niin, että olisi paeta pitänyt, vaan aivan kuin lapsena kyyllänsä piirileikin pyörteistä saaneena, livahtaessaan kuumissaan pihalle pakkaseen rauhoittumaan ja talvista tähtitaivasta hiljaisuudessa katsoessaan, kokenut huikaisevaa onnen tunnetta.

6 kommenttia:

  1. Myös väreissä tämän siirymisen huomaa. Punainen on kerätty pois ja mieleni tekevi kangaskauppaan ostamaan jotain jäänsinistä, josta aion ommella ainakin sohvatyynyihin päällisiä.

    VastaaPoista
  2. <minäkin tykkään ajasta kun aletaan ottamaan lähtölaskentaa kevääseen ja kesään. Itse olen talven lapsi mutta en kyllä talvesta tykkää...

    VastaaPoista
  3. Tämä joulu ja uudenvuoden aika on jotenkin rauhoittavan mukavaa. Kiire on jäänyt ja saa vain olla. Ulkona on tosiaan luminen kauneus, se puhdistaa mieltä ja rauhoittaa

    VastaaPoista
  4. Hieno kuvaus juuri tästä hetkestä...

    VastaaPoista
  5. Sinä osaat elää hetkessä:)
    Kaunis kuvaus nopeasta elämyksestä, kun siirtyi sisältä ulos tähtitaivaan alle.

    VastaaPoista
  6. Pioni, just, pelkistettyä ja selkeää.

    Krisse; se on yllättävän pian taas kevät, hui!

    Arleena; on, rauhoittumisen aika nyt on. Jospa viikonlopulla ehtisi ulkoilemaan ja nauttimaan metsän rauhoittavasta vaikutuksesta taas.

    Kati, olenkohan joskus käynyt ihania korujasi ihailemassa... Kurkkasin blogiisi äsken, ja tosi viehättävältä näytti. Kiitos kun kävit, laitoin blogisi luettelooni.

    Katriina; joskus osaankin ;) Juu, tuon kuvauksen jälkeen oli kuin olisi pajatsonsa tyhjentänyt. Ei enää halunnutkaan sanoa mitään - jäi vain sinne metsään hyvään oloonsa.

    VastaaPoista