maanantai 31. tammikuuta 2011

NE TAVANOMAISET

Juu, juu, mutta niin mieluisat tavanomaiset; saapuminen Helsinkiin (tapahtuu se sitten omalla autolla tai junalla), astuminen kaupungin kuhinaan, asettuminen hotelliin ja sieltä viimein kaupunkikierrokselle.

Perjantainen saapuminen pääkaupunkiin venyi iltahämäriin saakka. Paljon ei ollut aikaa tälläilyyn, kun oli riennettävä tähän näytökseen. Runsaslumisista kaduista näkyi enää vain jäljet, sulanut lumi oli jäätynyt paksuksi epätasaiseksi kerrokseksi, jossa kävelijän oli keskitettävä kaikki huomionsa. Onneksi maanalaisesti kulkemalla säästyi liukkauden ja tuulen vitsauksilta.
Nippanappa-ajassa riensin Svenska Teatteriin. Voi, mikä ikävä yllätys, koko rakennus ympäröity remonttiaitauksella, pääovi lukittu ja ovessa ilmoitus teatterin siirtymisestä Aleksanterin Teatteriin?! Pah, lähteä nyt Bulevardille liukastelemaan sillä aikataululla ja niissä hepeneissä.
Noh´ hädässä luovuus heräsi/toimi ja hoksasin soittaa netistä tulostamani lipusta näkyvään numeroon. Oivalsin nääs siinä samassa väärän skeeman koko paikan suhteen. Lippuja hankkiessani olin mielessäni rinnastanut Lilla Teatterin ja Svenska Teatterin yhdeksi samaksi! Höm´ vastaavanlaista mielikuvissa tapahtunutta, on sattunut… sanottakoon usein aikaisemminkin.
Ei hätää, nuori nainen puhelimessa kertoi Lilla Teatterin olevan aivan lähellä Tornin kupeessa ja minun ehtivän kyllä hyvin näytökseen. Kipi kapi liukasta Yrjönkatua ylös ja teatteriin. Olin tosi onnellinen töpeksintäni onnistuneeseen päätökseen ja hienon näytöksen jälkeen siitä vielä entistä enempi!
HIOTTU TIMANTTI,totta!

Taitava juoni, joka etenee monologin mukaan huvittavan kääntein ja liikuttavan koskettavien muisteluin. Palaset loksahtavat lopulta nerokkaasti ja iloa pulppuavasti kohdalleen. Kannatti jo tämän vuoksi matkustaa Keski-Pohjanmaalta pääkaupunkiin!

Seuraava päivä kuluikin sitten niissä tavanomaisissa ja proosallisemmissa kuvioissa, kauppakeskuksia ja kaupunkia kierrellessä.

Café Esplanadilta oli hyvä alkaa… Sama äänten kuhina ja jonottavien ihmisten paljous, ihanaa. Jännittävää löytää sieltä (aina) oma saareke, pieni yksinäinen pöytä, josta seurata kahviannoksensa takaa mielenkiintoista näkyä, ihmisiä.

Täälläkin ihmisiä tungokseen saakka. Sen kerran kun oikein ajan kanssa olisi ollut ja ale …niin sitten ei kuitenkaan kukkaro myötäantanut tälle kaikelle. Vaan nautin jo pelkästä hypistelystä ja tästä ihanasta Akateemisen atmosfääristä. Löysäsin kaulaliinaa ja syvennyin kirjojen maailmaan. Toisessa kerroksessa alkoi olla jo kuuma ja kuljettava takki auki. Oi mitä kaikkia mielenkiintoisia löytyikään filosofian ja psykologian osastolla! Olisi pitänyt ottaa kuva, kun ei niitä ylös viitsinyt kirjata, harmi. Kolmannessa kerroksessa pukkasi jo hikeä ja alkoi jalkoja väsyttää. Kaksi tuntia Akateemisessa teki onnelliseksi, mutta väsyneeksi. Onneksi saattoi välillä palata hotellihuoneeseensa lepäämään.

6 kommenttia:

  1. Olit jättänyt viisaan kommentin Pellon pientareelle, sitä kautta löysin tänne :)

    Akateeminen kirjakauppa on myös minun lempipaikkani Helsingissä! No, yksi niistä. Top viitosessa kyllä.

    VastaaPoista
  2. Lumikko; iloinen yllätys vierailusi ja kommenttisi. Käyppä toisteki! pistäydyn vastavierailulla. Piti käydä tarkistamassa Pellonpientareella, että mitä sitä on sanonut. Juu, siellähän oli vilkasta keskustelua valokuvaustaiteesta ja taiteilijasta. Viisaasti kommentoit itse samaisesta aiheesta.

    Akateemisessa käynti tekee minut aina hyvin onnelliseksi. ;) ja koko pääkaupunki.

    VastaaPoista
  3. Helsingissa on aina yhtä mukava käydä, kaupungin sykkeessä.
    Hieno teatterireissu kuulosti olleen.
    Nyt olet varmaan jo kotona taas.

    VastaaPoista
  4. elääkö tuo Lasse Pöysti vielä... hänen entistä vaimoa näen joskus Göteborgin kaduilla.

    VastaaPoista
  5. Arleena; kyllä vaan! Minä opin vasta aikuisiässä tällaiseen irrotteluun. Mutta hyvä niin, kuin ei ollenkaan. Ja nykypäivänä kun välimatkatkaan eivät ole rajoitteena.
    Vastaavanlaisia kulttuurielämyksiä pitää vastakin nautittavan...
    Kotona jälleen ;)

    VastaaPoista
  6. Hannele; Elää ja VAHVASTI! ;)
    Birgitta Ollsson, juu! Pidän siitä naisesta ja myös hänen näyttelemisestään.

    VastaaPoista