perjantai 3. joulukuuta 2010

EIKUN EI, NIIN EI SITTEN

Yritin ottaa tunnelmakuvia kodin kynttilöistä ja kukista, valkoisista tulppaaneista ja muista. Mutta kuvista tuli typerän elottomia ja kalseita. Eikun ei, niin ei sitten… Enkä nyt jaksakaan asiaan enempää paneutua. Viikko on kyllä vienyt niin voimat. Joka päivä pitkään töissä ja tänään loppuhuipentumana työnkuvaani kuuluva (minulle) haastava suoritus. Olenpa oppinut nyt senkin melko hyvin ja tänään koin jo ymmärtäväni ja osaavani korjata eteen tulleet virheet, jihuu!
Vielä vähän väsymyksestä. Lähdin heti aamusta hyvissä ajoin töihin, koska halusin saada alulle edellisen päivän esille tuomia asioita. Ajattelin alkajaisiksi hoitaa tekstiviestillä erään asian ja siinä vaiheessa harmikseni huomasin, että olin unohtanut molemmat puhelimeni kotiin. Lähdeppä siinä sitten aamuruuhkaan ajelemaan puolituntia yhteen suuntaan niitä hakemaan, ei sitten millään. Lainapuhelimella soitto miehelleni ja hän lupautui tuomaan puhelimet, ihana. Siitä ei sitten sen kummempaa harmia koitunutkaan.
Töiden jälkeen tapasimme tyttäreni kanssa kaupungilla. Oi, että olen kaivannutkin näitä yhteisiä hetkiämme ja mukavaa oli taas. Kaupungilla vaikutti oikein joulutunnelmaiselta ja ihmisiä olevan paljon liikkeellä. Mutta emme valitettavasti kovin kauaa jaksaneet siellä pyöriä. Parkkipaikalta lähtiessäni ihmettelin, kun auton mittari- ja konsolivalot pysyivät pimeänä. Prisman pihalla jouduin muutaman ringin kiertää etsiessäni tupaten täydeltä pihalta paikkaa. Yks´ kaks` joku koputti ikkunaani ja kehotti pitämään ajaessa ajovaloja….? Totta tosiaan, pysäköityämme huomasimme auton valojen olevan pimeänä! Mielessä ehti käydä jo huoli ja harmitus autokorjaamolle joutumisesta. Tytär rauhoitteli ja käski käynnistää ja laittaa valot…pimeänä pysyi, tuli sitten katsomaan ja väänsi valokatkaisijaa päinvastaiseen suuntaan ja valot syttyivät, jippii! Siis juuri näin minulle väsyneenä saattaa käydä tai migreeniä edeltäessä, että menee aivopiuhat jotenkin ristiin; vasen ja oikea sekoittuvat.
Mutta huomenna sitte!

6 kommenttia:

  1. Nyt on sitten toivottavasti aikaa rauhoittua ja antaa pään relata. Sinulla tuntuu olevan aika vaativia päiviä, ei ihme jos ajatuksissaan tekee välillä mitä sattuu. Ja sitähän sattuu kaikille:)

    VastaaPoista
  2. Nyt ei tuo valokuvien otto tahdo sujua kuin viikonloppuna, muutoin on ihan liian pimeää. Mutta nyt on monta päivää aikaa räpsiä ennen tiistaista töihinmenoa:)
    Ja muutenkin on ihanaa kun ei ole muutamaan päivään suurempia aikataulutuksia.

    VastaaPoista
  3. Nyt sun pitää sitten kunnolla rentoutua ja levätä.
    Ja tuleehan noita juttuja, kun pitää monta asiaa muistaa ja tietää.
    Hyvää viikonloppua sulle!

    VastaaPoista
  4. Katriina; aika mukavasti pääsin relaamaan. Eilen illalla vaan oleskellen ja nyt aamusella hissukseen aamutoimilla aloitellen. Luulenpa monissa kunnissa ensimmäisen kuntaliitosvuoden aiheuttaneen monenlaista ylimääräistä työntekijöiden työssä.Siitä meilläkin väsymystä koettu. Sisäänajovaihe vie aikansa.
    Työ tuntuu jo sinällään tarpeeksi haastavalta ja uusien työtehtävien lisäksi on ollut vielä opeteltava tuntemaan paljon uusia ihmisiä. Mutta kun kuitenkin koko ajan tuntee edistyvänsä ja kokee tyydytystä niin jaksaa. Ja välillä kun tosiaan saa relata riittävästi.

    VastaaPoista
  5. Pioni; tänäänkin sen lyhyen valoisan ajan siivosin ja tein kauppareissun. Jäi kuvat ottamatta. Joo, kivaa yksi ylimääräinen vapaapäivä ilman aikatauluja, nautitaan!

    VastaaPoista
  6. Harakka; eilenillalla sain jo kivasti rauhoittua. Tykkään tehdä hommat ajallaan ja jos ei ole mahdollisuutta niin vatvon niitä sitten mielessäni. Onneksi sitä kuitenkin osaa suhteuttaa asiat vakavuus- ja tärkeysjärjestykseen:)
    Hyvää viikonloppua sinulle myös!

    VastaaPoista