KOMMELLUKSIA

Aamuvarhainen mittarilukema näytti -28. Mies oli ystävällisesti käynnistänyt autoni ja hetken päästä meni vielä tarkastamaan kaiken olevan ok. Sisälle palatessaan totesi autoni olevan sitten sökönä, ilmeisesti vetäneen öljyt väärään kurkkuun. Panin viestiä töihin viivästymisestä.

Noh` eipä auttanut masennukseen vaipua. Otin yhteyden omaan autonhuoltajaani ja hän lupasi ottaa autoni heti syyniin, mutta korjaamisen arveli menevän (ymmärrettävästi) tuonnemmaksi.

Mies puolestaan tilasi kuljetusauton viemään autoni korjaamolle. Kaikki oli toimitettu tunnissa, hienoa. Helpotti hieman. Liikut tuntuivat kuitenkin olevan vähissä.  Mies lähti viemään minut kaupunkiin töihin. Oli tarkoitus vaan pikaisesti siellä tehdä muutama asia. Samalla reissulla myös ostokset.

Töissä panin papereita pinoon ja muuta sellaista. Aikomukseni oli yllättää henkilökunta perinteisessä puurojuhlassa, pukeutumalla joulupukinasuun. Tohkeissani mätkäytin työhuoneeni oven kiinni kiiruhtaessani joulupukkidebyyttiini, kun samassa huomasin jättäneeni avaimeni ja laukkuni sisälle huoneeseen! Ei paniikkia, hieman vain konseptit sekosivat. Tapahtumat etenivät edelleen yhtä menestyneesti. Tömistellen ja pukin äänellä huhuillen kutsuin kilttejä lapsia….

Ei vastausta? Jostakin perähuoneesta muutaman kysyvä vastaus. Epäilys vahvistui keittiön tiskipöydän täyttyneistä puurolautasista… Tilaisuus oli siis jo ohi. Muutama vain enää paikalla. Mutta heidän aito suuaukihämmästyksensä ja makea naurunsa palkitsivat kaikki edellä koetut vastoinkäymiset ja harmit.

Sitten oli keksittävä miten saada työhuoneeni ovi auki. Työkännykässäni minulla oli numero mihin soittaa tällaisessa tapauksessa ( maksu 80€), mutta kun se kännykkä oli siellä lukitussa huoneessa. Hei, autossanihan minulla oli vara-avain! Mutta autoni oli autohuoltamolla. Sinne siis. Punainen pukinnuttu ja valkoinen tekoparta hulmuten juoksin neljä kerrosta portaita alas miehen autoon. Selitin tämän uuden käänteen ja pyysin(kö) hänen ajamaan pikaisesti autohuoltoon autoni luokse. - Jos nyt kuitenkin tuon parran riisuisit, totesi mies lakonisesti, mutta paljonpuhuvin ilmein. Autoni näkyi olevan autohallissa sulamassa. Mies ei tuntunut löytävän avainta ohjeistuksestani huolimatta. Aloin hermostua. Lopulta ryntäsin vihaisena pukkina paikalle. Huomasin muutaman hallissa olevan hämmästyneet ja huvittuneet ilmeet paikalle porhaltaessani. Nappasin avaimen  paikasta missä sen tiesin olevan ja pyyhälsin saman tien takaisin miehen autoon..

Kaikesta harmituksesta huolimatta ei kuitenkaan syntynyt mitään draamaa tai riitaa. Ja mikä mukavinta, saimme autoni vielä samana iltapäivänä kotiin. Saimme myös monenlaisia jouluvalmisteluja aikaiseksi.