Puhti on poissa, kun on ollut niin monenlaista ajateltavaa ja järjesteltävää. Mennä viikolla suunnittelin ja sovin viedä äidin läheiseen palvelutaloon pariksi viikoksi ”kuntoutukseen”. Mutta ei sitten onnistunutkaan ja hän joutui tai paremminkin pääsi terveyskeskuksen vuodeosastolle. Sai siellä sitten hyvää hoitoa ja sitä myöten liikkuminen ja jaksaminenkin paranivat. Nyt näyttää jo hyvältä ja eilen toin hänet oman kylän palvelutaloon. Paikka ei ole vielä lopullinen, mutta ei hänestä kotioloihinkaan ole. Jotain on kehiteltävä jatkoa ajatellen. Isä pärjää vielä siskon avustuksella kotioloissa. Eikä haluakkaan muualle muuttaa. Ja hyvä niin.
Työssäkin on ollut monenlaisia oudompia tehtäväkuvioita joita vain on opittava. Kyllähän ne aina oppii, mutta juuri tämä opetteluvaihe se viekin voimia. Ja yleensähän uusien asioiden opettelu ja tekeminen tapahtuu siinä kaiken muun työn sivussa. Uuden taitaminen ottaa aikansa ja vie siten sitä myös muulta työltä. Epämiellyttävä tunne, kuin puhelun taustalta hoputtava koputusääni.
Tiivis tahti taas heti maanantaista alkaen… Toisaalta mukavaakin. Keskiviikkoaamuna varhain työmatkalle Helsinkiin, parinpäivän mielenkiintoiseen koulutustapahtumaan. Ja kiva kun lähtemässä on muutama muukin samoissa työkuvioissa työskentelevä. Vaikka tietää tahdin sielläkin jatkuvan yhtä tiiviinä, on ympäristön vaihdos pääkaupunkiin silti aina yhtä ihanaa. Hauska sattuma, että myös miehellä on erään luottamustehtävän tiimoilta koulutuspäivä Helsingissä juuri samana päivänä, mutta myöhemmällä junalla.
Tapasimme sun kanssa vuosi sitten syyshortensioiden merkeissä ja tänään meillä on molemmilla taas syyshortesniapäivä.
VastaaPoistaOlen täysin kypsynyt tekniikan takkuiluun. Joudun tekemään muutoksia, ilmoituksen kustantajille sekä lukijoilleni, mutta haluan levätä sitä ennen yhden vuorokauden. Eli täysin puhditon nainen nyt täälläkin päässä. Ehkä et usko, mutta tämä on nyt tosi. Suljen nyt koneen ja otan kiinnostavan kirjan käteeni ja menen sen kanssa sänkyyn.
Lumimies asentaa uutta valaisinta vierasmakkariin, huomenna kantarellimuhennosta - paljon!, mutta sitä ennen tosi pitkät unet.
Lauantaiehtoon rauhaa sinulle, Rita!
Leena;Oi Leena, näinkö oli! Syyshortensia on mun juttuni ja sun myös, kiva. Ja olenkin nähnyt jossakin postauksessa kuvan mahtavasta syyshortensiastasi. Muistanko oikein?
VastaaPoistaTekniikan takut, että turhauttavatkin, tiedän! Osanottoni.
Sinulla on monenlaista kiirettä ja jaksamista. Minäkin palaan maanantaina töihin pitkän poissaolon jälkeen. Olkapääni pitäisi olla nyt siinä kunnossa että kestää työnteon. Saa nähdä sitten.
VastaaPoistaSinulle oikein mukavaa työreissua Helsinkiin ja ihanaa syksyn jatkoa!
Susanne; kiitos! Sinulle myös hyvää syksyn jatkoa ja mukavaa töihin paluuta!
VastaaPoistaKyllä sitä kiirettä on aika usein. Onneksi on jaksanut...
VastaaPoistaKrisse, totta. Onneksi välillä on rauhallisia ja rauhoittavia hetkiä. Äskenkin istuimme toistatuntia pihanuotion (ravaavatakka) äärellä ulkoterassilla valkkaria nauttien, ihanaa.
VastaaPoistapitää kirjoittaa paljon muistiin kun uutta opettelee
VastaaPoistaHannele, mahdollisimman lyhyesti ja selkeästi (vaikka huonolla käsialalla) ohjeistan aina itseni. Sellainen auttaa minua parhaiten. Ja sitten sen omatekemän ohjeen mukaan menee, niin muistaakin paremmin. Pitkiä ja monimutkaisia selityksiä pelkään. ;)
VastaaPoistaHuolta ja kiirettä työssä, mutta reisuu on mukava piristys kaiken keskelle. Vaikka onkin työasioissa.
VastaaPoistaMukavaa matkaa, nauti Hesan ilmapiiristä.
Arleena; kyllä vaan, mukavia työpäiviä Hesassa. Nyt vaan pakkailemaan;)
VastaaPoistaSulla on siellä äitisi kanssa mietittävää, hänen hoitopaikkansa vuoksi.
VastaaPoistaMeillä on anoppi ollut jo kohta vuoden vanhainkodissa ja vieläkin haluaisi kotin tulla, vaikkei siellä pärjäisikkään, eikä voisi yksin jättääkkään.
Mutta monta kertaa on niin ikävä hänet sinne jättää, kun ollaan häntä katsomassa, mutta minkäs teet? Ei ole vaihtoehtoa, anoppi on 97 vuotias.
Hän ymmärtää silti asiat hyvin ja on oikein teräväpäinen, mutta muisti on mennyt ja jalat myös, että kävely on huonoa, pieniä pätkiä pääsee rollaattorila käveleen, muttei pitkiä enää.
Meiläkin on suihkutilat alakerrassa,eli ei pääsisi edes suihkuun meilä.
Pari päivää korkeintaan voidaan häntä täällä pitää, koska pesut on hoidettava, kun on vaipatkin hänellä.
Mutta silti aina toivoisi, että hän voisi olla kotonaan vielä, ja ehkä voisikin, jos saisi apua kaupungilta,eli hoitajia tarpeeksi, muttei saatu.
oltaisiin hänet kotiin otettu kesäksi, muttei kaupunki luvannut hänelle tarpeeksi hoitajia, ei kuulemma ole riittävästi heitä.
Kurja juttu oli anopille, kun olisi niin mielellään kotiin tullut vielä.
Mutta tällasta byrokratiaa tää elämä joskus on.
Kiitos Harakka osaaottavasta kommentistasi! Anteeksi viivästys vastaukseen.
VastaaPoistaTämä on nyt tätä elämänvaihetta, jolloin omat vanhemmat ovat tässä tilanteessa...
Kotihoito (koko valtakunnallisesti)tulee saamaan tulevaisuudessa yhä merkittävämmän sijan vanhustenhoidossa, mutta resusseja ei tunnu vielä olevan samassa määrin mitä visiot edellyttäisivät. Ja viimekädessähän sen saa tutaa hoitoa ja apua tarvitsevat sekä heidän omaiset.