tiistai 17. elokuuta 2010

NIIN ITSEÄNI

On se, tämä elämä! Välillä mennään niin pohjamudissa ja tullaan taas takaisin todellisuuteen – tyytyväisyyteen. Monenlaiset asiat ja vastuunottamiset ovat lähiaikoina mietityttäneet, että ovat vallan jo voimiakin vieneet. Nyt helpottaa. Tapanani ei ole väistellä (vastuuta) eikä kuikkia mistä aita olisi matalin, mutta luovuttamisenajatus on mielessä käynyt. Hei, näinhän on käynyt monesti aikaisemminkin – vaikeuksien kautta voittoon! On vain käytävä epämiellyttäviä asioita läpi…rehellisesti. Nyt, mankelinläpi selvittyään, tuntee liikuttunutta tyytyväisyyttä.

Äidin terveydestä ja jaksamisesta on ollut myös huolta, vaikka lääkitys näyttääkin tepsivän. Päivittäin työstä tultuani olen häntä käynyt katsomassa. Tänään aioin toimittaa hänet sairaalaan. Mutta niin oli piristyneempi ja parempi ja kielsi moiset suunnitelmani. Helpotti nähdä hänet taas lähes entisellään.


Töistä kotiin lähtiessä poikkesin tähän laukkuliikkeeseen. Jo aikaisemmin olin mielenkiinnolla pannut merkille nuo ihastuttavat laukut liikkeen ikkunassa. Nyt vasta oli aikaa käydä niihin lähemmin tutustumassa. Olin aivan hurmiossa. Laukut olivat juuri niin itseäni, juuri sellaisia jotka heti tuntuvat aivan omilta.Tällaisesta käytännöllisestä ja sopivankokoisesta olen haaveillut. Tänne mahtuu kätevästi A4 kansiokin. Ja väri, tietenkin kahvinruskea! Elämä on ihanaa!



Laukkuliikkeen näyteikkunan laukut herättivät muistot viimekesän New Yorkin matkasta ja näistä näyteikkunan asusteista ja laukuista... Nämäkin olisivat niin itseäni. Mutta raha ratkaisee...

8 kommenttia:

  1. Hannele; näinpä, sinä sen tiedät etenkin oman hauskan laukkusi roolista. ;)

    VastaaPoista
  2. Ja minä kirjoitin juuri kirjeen kummitytölleni, joka asuu savimajassa Ghanassa...

    Sade lankeaa kirjan jälkeen paluu pinnalliseen elämään on entistä vaikeampaa, mutta ehkä se tästä...myöhemmin.

    Suklaan ruskea on kaunis väri. Se sopii blondeille.

    VastaaPoista
  3. Leena; hienoa tuollainen kummityö! Valat uskoa ja toivoa hyvyyden voittavasta elämästä jollekin vaikeissa olosuhteissa elävälle lapselle.

    Ruskean eri sävyt ovat mieleen tällaiselle ruskeasilmäiselle.

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa niin tutulle huoli äidistä. Minun äitini on hyvässä kunnossa, mutta kun on jo yli 80-vuotias niin aina hänestä huoli kuitenkin on. Samoin on huoli isästäni jolla on pitkälle edennyt Alzhaimerin-tauti. Hän on ollut jo monta vuotta vanhainkodissa.

    Ihania laukkuja! Juuri tuollaiset mihin mahtuu A4 kansio. Kahvinruskea on kaunis väri.

    VastaaPoista
  5. Äidistä on mukava, kun on tytär lähellä ja turvana. Minulla ei ole enää äitiä ja harmistelin monta kertaa, kun täällä kaukana olin.
    Mukavannäköinen laukku

    VastaaPoista
  6. Susanne; pitkään olen huoletonna saanut ollakin. Toimitin äidin sairaalaan kipeän lonkan ja ristiselän vuoksi. Helpottaa, kun tutkitaan ja aina saadaan asioihin apu.
    Alzhaimerin-tauti on ikävä, ja omaisia se koettelee.

    Olen niin tyytyväinen laukkulöytööni. Pitää vain malttaa, että se "oikea" osuu kohdalle ;)

    VastaaPoista
  7. Arleena; Me olemme jo monessa polvessa asuneet lähellä toisiamme. Osa siskoistani asuu kauempana. Oma tyttäreni asuu muutaman kilometrin päässä ja poika naapurina. Haaveilen ja yritän oikeastikin järjestää yhteisiä hetkiä äitini kanssa. Olen haikeana näiden yhteisten vuosien hupenemisesta.

    Ihana laukkuni ;)

    VastaaPoista