(tuon kiviaidan otan ensikesänä työn alle ja parantelen sen ryhtiä)Ei tuumannut malttaa kesken heittää pihalla heilumistaan, niin mukavalta tuntui taas kevätpuuhien aloitus haravoinnilla. Vaikka tuossa kurkikuvassa näyttää lunta olevan paksusti, niin monin paikoin piha on jo paljas ja haravoitavissa. Loppuviikosta varmaan jo vihertää, jos kevät tätä vauhtia jatkaa. Seinustoillakin jo lystikseen istuu, kun niin lämpimästi aurinko hellii. Viikonlopulla voisi pitää ”terassikauden avajaiset”, ihan vaan kaksin.
Autossa radiota kuunnellessa kuulin tämän mielenkiintoisen ohjelman. Tuonne ONERVA – Kaupungin naiset-näyttelyyn kyllä menen. Olin jo aikaisemmin päättänyt lyöttäytyä mieheni mukaan, kun hän käy Helsingissä.
Nyt on tosiaan kiva tehdä ulkotöitä.
VastaaPoistaSiellä on kevät jo pitkällä. Meillä lunta on vielä paljon pihassa, mutta sulaa kyllä vauhdilla.
VastaaPoistaEn ole nähnyt livenä ikinä kurkia noin läheltä. Hieno kuva!
Meillä oli jo viikonloppuna terassikauden avajaiset kahvittelun merkeissä, toki piti olla runsaasti vaatetta päällä;)
VastaaPoistaTäällä ei lunta enää näy. Nopeasti sieltäkin lumi hurahtaa, kun aurinkoa paistaa kuin tänään
VastaaPoistaMä kanssa olin tänään haravoimassa pikkasen enimpiä roskia pois.
VastaaPoistaMutta sullahan on lähellä kotiasi noin hieno paikka, että kurjet ovat melkein talosi nurkalla!!
Kiitos mukavista kommenteistanne! Kyllä tämä kevät ja valonvoima vaikuttaa. Tuntuu, että aika ei riitä kunnolla tähän koneen äärellä olemiseen ja blogiharrastukseen kun aika kuluu mukavien kevättöiden merkeissä.
VastaaPoistaHannele; totta, ilokseen tuolla ulkosalla häärii. Kyllä tämä on taas ihanaa aikaa!
Susanne; meidän piha kuivuu aina hyvin, kun on hiekkamaata ja pikkusen ylös viettää. Jokavuotisia kurkia, tutuilta tuntuvia. Mies näki yhden jopa pihallamme.
Pioni; sillä lailla! Kyllä täytyy meilläkin kunnostautua ja terassikausi avata.
Arleena, menneen talven lumet ovat kohta menneet;) Kyllä se on aina yhtä ihanan vapauttavaa, kun maa paljastuu lumipeitteestä.
Harakka; haravoinnillahan nämä keväthommat on pakko aloittaa. Kummasti niitä voimia ja intoa vain siihenkin työhön löytyy. Oikein hämmästyy itseään, että aluksi suureksi tuntunut urakka alkaakin luistaa ja näkyvää saa aikaiseksi. Kurjet viihtyvät näillä nurkilla. Asumme taajaman ulkopuolella, metsän reunamilla.
Onerva! Ehdottomasti! Minulla on nytkin edessäni Onervan runokirja Liekkisydän, koska yksi runo ei anna rauhaa...Luithan sen mun arvostelun Liekkisydämestä. Löytyy hakukoneella. Onerva eli mielettömän elämän! Se Hyvä peto runo Leinolta, joka nyt on Lumikarpalaossa on kirjoitettu Onervalle. Rollaa vähän alaspäin niin löydät Onervan runot, joista käy ilmi hänen suuri intohimo sekä ahdistus suhteessa Leinoon. Se oli suuri rakkaustarina, mutta Onervalle silti tragediaa.
VastaaPoistaAntoisaa kevätviikonloppua, Rita!
Leena; luin, vaik`en kommentoinut. Nuorempana kovasti Onervan ja Leinon suhteesta olin kiinnostunut. Raahasin jopa miehenkin katsomaan aiheesta tehtyä elokuvaa. Leinoa siinä näytteli hienosti Esko Salminen, Onervaa... en muista. Elokuva oli siihen asti Suomen kalleimpia elokuvia. Olikin loistokas.
VastaaPoistaTaiteiljat olivat orpoja omalla tavallaan itsekkäitä. Ymmärsivät alkuun hyvin toisiaan, mutta arjessa ei sitten niin pelittänyt. Ihmettelin jo silloin, miten rakkaus voi sisältää tällaista patologiaa ; huomionhakuista, julmaa, tuhoavaa ja alkoholisoitumisen rappioon suistavaa. Näin se vain saattaa mennä, kahden itsekkääksi kouliutuneen orvon rakkauselämä. Onervan ja Leinon kohdalla oli kyse lisäksi suurista lahjakkuuksista. Onervalle olisi voinut olla hyväksi saada lapsia ja sitä kautta kehittyä tuntemaan/antamaan todellista rakkautta.