Iltapäivällä on käytävä työpaikalla ja huomennakin vielä tekemässä keskeneräiset kirjalliset työt loppuun. Tuleva viikko onkin sitten lomaa, jipii! Se viikko käytetäänkin sitten pääsiäisvalmisteluihin. Tyttären kanssa ruoka- ja leipomissuunnitelmia jo hieman teimme. Pelkkien suunnitelmien tekeminenkin on jo hauskaa.
Viimekevään pääsiäiskokko. Tänä vuonna tuollaisen saaminen voi olla hankalampaan runsaan lumen vuoksi. Nähtäväksi jää mitä saadaan aikaiseksi…
Mainion mukava Harakka jakoi tunnustuksia ja minäkin sain tämän. Liikuttuneena kiitän. Ottakaa tekin tästä itsellenne, olkaa hyvä!
Ja toinen tunnustus heti perään ihastuttavalta Unalta . Ilahtuneena kiitän! Ja tästä haluan teille kaikille jakaa, olkaa hyvä.
Maaretta; ;) kai se kuuluu näin mennäkin... Kun lapset on pieniä, ne tarvitsevat meitä ja ne asiat menee edelle. Nyt on työ, johon niin sitouduttu. Ja se sitoutuminen kyllä varmasti osansa ottaa (ei millään katkeruudella) eikä jaksa sitten paljoa muuta. Voimia meillä kyllä varmasti on. Onneksi päivässä on rajallisesti tunteja, muuten väsyttäisi itsensä. ;)
VastaaPoistaRita ja Maaretta, luin juuri jostain naisten lehdestä ja sanon tämän mitenkään tietämättä kumankaan teistä ikää, että asiantuntijahenkilö totesi lehdessä 50-60 vuotiaiden naisten olevan kaikkein tiukimmilla! Ruuhkavuodet eivät ole silloin, kun on pieniä lapsia, sillä sillopin jaksaa mitä vain, ne ovat silloin, kun itse tunnet ensimmäistä kertaa elämässäsi, ettet jaksa jotain, kotona on ehkä vielä teini tai juuri poismuuttava nuori, omat vanhempasi voivat pudota syään sairauteen ja itse kieriskelet identiteettikriisissä ellet ole sujut kroppasi, terveytesi ja ikäsi kanssa. Minulla on ystävätär 50+, joka joutuu työnsä lisäksi käymään joka päivä Alzheimerin tautia sairastavan äitinsä luona. Laitoshoito ei tule kysymykseen, koska sitä ei ´halua sairas äiti, mutta ei myöskään vanha isä!
VastaaPoistaEn ole koksaan sanonut: En jaksa!, ennenkuin pari vuotta sitten eka kerran. En mielelläni enää valvo muuta kuin omassa sängyssä kirjaa lukien ja täyty olla ihme syy, että enää biletän aamuviiteen.
Hyvin onnistunut tuo kokon valokuva! Se palaa vielä blogissakin!
Tutulta kuulostaa minustakin tuo postauksen tunnelma. Juuri siltähän se tuntuu että on kokoajan pari askelta jäljessä. Minusta tuntuu että olen tullut niin hitaaksikin joka asiassa.
VastaaPoistaHieno kuva kokosta!
Oikein mukavaa lomaa sinulle ystäväin!
Leena;Joo, noinpa se on. Jos vertaan nykyistä asemaani äitini aikaiseen...niin tähän asti olen päässyt helpommalla. Tai..niin noh´ hänen ansiotyönsä oli hieman erilaista ja siihen aikaan ei niin tiukkaa. Mutta sitten oli paljon huolehtimista sairastavista omaisistaan. Itse olen tosiaankin päässyt tähän asti aika vähällä. Toki sairaanhoitajana olen se ensimmäinen taho johon omaisten tai sukulaisten sairastuessa turvaudutaan ja joka ottaa vastuuta.
VastaaPoistaJoo, hyvät bileet on oltava, jotta jaksaisi valvoa aamutunneille;) Olen kyllä haaveillut rajuista(5 vuoden kuluttua)60-vuotisbileistä, jossa tanssittaisiin jopa siihen saakka.
Susanne; ja se voi tuo hitaudentunne tulla siitäkin, että vuosien varrella mukanamme on tarttunut niin monta asiaa ja velvollisuutta. Eikä niistä kaikista osaa tai pysty tai ymmärrä kertakaikiaan irrottautua.
VastaaPoistaKiitos!
Teillä on siellä tapana polttaa Pääsiäiskokkoo, täällä ei sellasta tapaa olekkaan.
VastaaPoistaSe oliskin hieno, ja kun vielä vois olla pimee aika, niin hienon näkönen olis kokko pimeellä!
Me vaan poltetaan Juhannuskokkoo!
Harakka; pääsiäiskokko on täällä melkeimpä tärkeämpi perinne kuin juhannuskokko. Ja minä itse olen käytännössä sen perinteen innokas jatkaja. Muut perheenjäsenet vähän naureskelevat tälle innostukselleni, mutta mies on alkanut siinä kiitetävästi auttamaan. Tytär on hänkin innokkaasti alkanut pääsiäishappening suunnitelmiin osallistumaan. Joulun jälkeen tuntuu pääsiäinen toiseksi koskettavalta juhlalta.
VastaaPoistaLoma kivaa kun saa tehdä sitä mitä mieli.
VastaaPoistaHannele; kyllä vaan, näin juuri!
VastaaPoistaTulipa Pohjanmaan pääsiäiskokot tuosta kauniista kokkokuvasta mieleen. Täällä ei kokkoperinnettä ole, joten pitää vain muistella.
VastaaPoistaArleena, muistat varmaan sen ihanan kevätillan tuoksun, havupuun oksista koottujen palavien pääsiäiskokojen savut!
VastaaPoistaAika sinnikkäästi olen tästä perinteestä täällä meillä pitänyt kiinni. Aina ne havunoksat on jostakin löytyneet, että kokko on saatu kootuksi.