Pelkään sellaista itsessäni tapahtuvaa muutosta, kuolemista, jolloin mikään ei koskettaisi, liikuttaisi ja herättäisi edes surua, enkä osaisi edes itkeä.
Eilen illalla kaupungista palatessa, olo jotenkin tyhjänä ja nousi tuo ajatus mieleen.Tänään jo toisin ajatuksin ja ottein. On palautunut parempi vire ja ilo. Hyvä kuitenkin välillä käydä alamaissa – syventyä(kö) pohtimaan elämää ja itseään siinä.
Kerroin jo aikaisemmin aikeistani hankkia lumikengät. Monena talvena olen haaveillut ja aikonut ne hankkia, mutta saamattomuuttani se on jäänyt toteuttamatta. Kävin tiistaina urheilukaupasta etsimässä, mutta sielläpä ei ollutkaan ja sanoivat perjantaina niitä saavan. Prismassa oli kyllä yhdet, jotka maksoivat 99€, mutta en uskaltanut luottaa niiden pätevyyteen. Perjantaina jälleen innokkaana urheilukauppaan, mutta ei taaskaan. Ei kuulemma koko maasta oikein löydy, tai jos olisi valmis maksamaan niistä 250€. En sentään. Noh` Prismasta sitten…hetken emmin ja ne sitten ostin.
Vasta äsken pääsin niitä kokeilemaan. Hyvältä tuntuivat lumikävelyyn. Lyhyt kokeilu tarpoa lumisessa maastossa osoittautui mukavaksi kokemukseksi ja vastasi hyvin asettamiini odotuksiin, jes!
Kaupan valmiista murotaikinasta. Esipaistin vähän. Sitten uunista ulos ja piirakan pohjalle omenahilloa, vaniljajäätelöä ja marenkivaahto. Hetkeksi yli 250 asteiseen uuniin. Soveltaa voi moneen makuun. Vinkki: Paloittelin tuon murotaikinan annospaloiksi, panin pakkaseen ja otan sieltä vain sen verran kuin tarvitsee. Jos paistaisin koko piirakan olisi kiusaus syödä sitä sitten enempi kuin olisi tarpeen.
Rita, jos heti lumikengillä hyvin pärjäsit, ihmettelen. Minusta yksi kokeilu minulle riitti, kiitti. Tosin olen juuri saanut kuulla serkultani, että mikään ei niin polta kaloreita kuin lumikenkäkävely! Voit siis syödä omenaherkkuasi vaikka toisen annoksen...
VastaaPoistaVoin kuvitella kuinka ihanaa on tarpoa valkoisessa hiljaisessa metsässä. Rentouttavaa.
VastaaPoistaTsemppiä uuden harrastuksen parissa! Olen kerran kokeillut paksun lumipeitteen aikaan lumikengillä tarpomista ja voin sanoa että oli vaikeaa mutta tehokasta, hiki tuli heti mutta oli kovin hauskaa puuhaa (eteenkin kinoksesta ylös nouseminen kun jalat on uponneet syvälle;)
VastaaPoistaLeena; Hyvin pärjäsin. Vähän samanlaista alkukankeutta ja arastelua kuin puukkosahan ensikäytössä. Tunnen tapani ja tiedän alun merkityksen. Lumikengät vaikuttivat kelvollisilta - paremmista kun en tiedä.
VastaaPoistaOpettelin aikoinani vuosia sitten rullaluistelun lainavetimillä. Halvat kovat luistimet, joiden tärinästä leukapielet joutuivat koetuksella. Hankkiessani sitten omia rullaluistimia, sain ohjeen hankkia sellaiset kunnolliset, viisilaakeriset(?). Totta kai kunnolliset. Huh, oli se, kun niillä mentiin tai menivät itsekseen, enkä kunnolla osannut jarrutusta. Sitä menoa voisi verrata...kuin olisi Ladan vaihtanut Porscheen. Opin kuitenkin luistelemaan ja siitä nauttimaan.
Tämä lumikenkäily on huomattavasti rauhallisempi ja jäyhempi laji, sopii mainiosti tämän hetkiselle minälleni/iälleni.;) Ja hyvä ja innostava tietää, että kaloreja kuluttava laji!
Arleena;kutkuttaaja jo pelkkä ajatuskin kaikesta edessä odottavasta nautinnosta hiljaisessa lumimaisemissa itseksensä.
Maarit; kiitos kannustuksesta! Aluksi koin hikiseksi, mutta sitten maaston helpottuessa hengästyneisyyskin helpottui eikä hikoiluakaan. Ihanaa toteuttaa vuosia hautonut haave!
Hyvän näköinen piiras. Kyllä mä luulen että meiän "taito" itkeä ja liikuttua säilyy, vaikka joskus täytyy vähän suojata itteä (enkä ole varma, jos hyvä itkeä joka huonoon uutiseen lehdessä).
VastaaPoista♥ Hannele; Ja maistui myö hyvältä. Absolutely näin on, juuri näin, itsensä suojaaminen on viisasta/tervettä.
VastaaPoistaPS. Rita, sinulle on postaus mun blogissa, ihan sinulle♥
VastaaPoistaKiitos Leena! Käyn kurkkaamassa ja kommentoimassa.
VastaaPoistaKiva kun pidit lumikenkäilystä! Olihan sinulla sauvat myös?
VastaaPoistaMinäkin siitä pidän ja varsinkin silloin kun on hivenen kantava hanki, sellainen missä ei kävellen pääse mutta lumikengillä pääsee hyvin. Ihana rauha ja hiljaisuus ja upeat maisemat, ne saavuttaa lumikenkäillessä. Ihan lumipöperössä kenkäily käy kyllä voimille:)
Kahvit mukaan ja luontoon, ihanaa!!!:)
Susanne; on samanlainen onnentunne kuin vuosi sitten aloittaessani/opetellessani tätä blogiharrastusta. Hämmstyttävää että kaupungin hyvin varustetusta urheiluliikkeestä ei sitten löytynytkään lumikenkiä. Nämä Prismasta ostetut lumikengät vaikuttavat aivan riittävän hyviltä ollakseen 99€. Keveä niillä on tuolla lumessa tarpoa, eikä ole monimutkaiset lukkosysteemit. Jotenkin tuntui heti, että sauva pitää olla. Oikein innolla odotan tulevia ihania lumikenkäretkiäni!
VastaaPoistaMä kanssa olisin kiinnostunut noista kengistä, pitääkin katsella ympärilleen.
VastaaPoistaMutta ihmeen kalliita ovatkin, vaikka muovia ovat, niin mikä niissä maksaa?
Harakka, Suurennat sen kuvan, niin näet minkä merkkiset nämä ovat. Niinpä, kalliita ovat ja nämä mun kuitenkin vielä niistä halvemmasta päästä. Kannattaa kuulemma yleensä maksaa niistä enempi, jotta saa varmasti kunnolliset. Nämä nyt hintaansa nähden tuntuvat hyvin toimivilta ja sopivat minun tarpeisiin. Vuorikiipeilyä ei näillä main voi harrastaa, enkä kovin kauas kotoakaan näillä lähde. Riittä tuolla lähimetsässä liikkuminen.
VastaaPoistaHyvä idea pakastaa herkkuja pikkuisissa annoksissa. =) Jonkun pitää aina olla se joka keksii sen, ihan pikkuruisen jutun jolla on niin suuri merkitys. =)
VastaaPoistaLumikengät on hauska idea vaeltaa tässä talven ihmemaassa. =)
Una; jotain tartti tehdä, kun herkkuihin perso ja liitinki alkoi kinnata. Mälsää olisi elämä ilman pieniä nautintoja. ;)
VastaaPoistaOikea ajoitus hankkia lumikengät. Tänään en ehtinyt niitä käyttää, mutta edessä vapaa viikko ja hanget, jihuu!!
supreme hoodie
VastaaPoistajordan shoes
supreme clothing
kyrie 8
hermes outlet