Belgian ystäviltä saatuja herkkuja...Näinpä se jouluaika etenee rauhaisasti tuttujen perinteiden mukaisesti – niinpä hyvä. Miehen kahden tädin ja sedän perinteeksi muodostunut jouluaaton tervehdyskäynti on eräs ihanimpia jouluun liittyviä tapahtumia. Jos tytär ei ole vielä paikalla, tulee hän viimeistään silloin, kun ilmoitan heidän saapumisestaan. Jouluaaton päivällinen aloitettiin neljän jälkeen. Poika naapurista tuli – miniä menee aina vanhempiensa luokse. Tytär haki anopin vanhustentalolta. Saimmepa hänet taas tänäkin jouluna vieraaksemme vaikka jo liki 92 vuoden ikä alkaa selkää painaa ja näköä haitata. Vaan muuten on älynsä terävä ja muistinsakin melko luotettava. Viihdyttiinpä joulupöydässä mukavasti; menneitä muistellen ja tulevista haastellen. Ruoka maitti väelle, mikä mukavaa aina emännälle.
Joulupukin lupaukset eivät tänäkään vuonna pitäneet. Pariin kertaan Prismassa, kun näin hänet karkkia jakamassa, pyysin jouluaattona edes piipahtamaan. Ei taaskaan. Vaan, olipa sen verran jossain välissä salaa käynyt (tai sitten pannut tonttunsa asialle) ja ihania lahjapaketteja jättänyt makuuhuoneeseemme. (?!) Ymmärrän kyllä kiireensä ja lapsethan ovat aina etusijalla…
Vielä iltasella kävimme yli kahdeksankymmentä vuotiailla vanhemmillani. Aivan kaksistaan viettivät jouluaattoaan. Heidän vuosia toistuneet perinteiset perhejuhlat ovat hiljentyneet kahdenkeskisiksi yhdessäoloksi. Tyytyväisiltä vaikuttivat tähänkin tapaan, eivätkä kotoaan muualle halua jouluaattona. Ystäväpiiriä ja vierailijoita riittää ja äiti näyttikin iloisena kortteja ja kukka-asetelmia joita olivat heiltä saaneet. Voi kuinka tyytyväinen, onnellinen ja kiitollinen olenkaan heidän hyvästä elämästään - kaikista näistä rakkaistani. Jouluna tuo pakahduttava onnen ja kiitollisuuden tunne vain voimistuu. Vielä viimeiseksi jouluohjelmassamme, kun käymme kynttilöin valaistulla hautausmaalla edesmenneitä muistaen, tuo tunne saa kyyneleet silmiini, tarttumaan miestäni kädestä, puristamaan ja liikutuksesta kuiskaamaan: kiitos!
Kunnioittava määrä pakkasta. Ulkona upealta näyttävä lumimaisema! Oli ilo liikuskella tuolla pihapiirissä. Kävin kuusen alla asustavaa kuusitonttuamme tervehtimässä ja soihtulämmikettä laittamassa. Aina yhtä hyväntuulisen tyytyväisnä..
Rita, nyt on nimenomaan tullut syötyä liikaa belgialaista suklaata, joka on suri herkkuni. Jos haluat tietää aiheesta lisää, lue viimeinen Suomen Kuvalehti, siinä on oikein kunnon artikkeli tästä Belgian huíppuherkusta.
VastaaPoistaEi minukaan äitini halua enää kotoaan jouluna mihinkään lähteä. Muutamana vuonna oli meillä, nyt haluaa olla vain kotona. Hänen siskolla sama juttu. Kyllä sen ymmärtää, ettei jouluna kotoaan halua lähteä...Olgan jäleen matkustamme jouluksi sitten meren rannalle ja siellä on minun tuttu hautuumaa ja kynttilämeri.
Monta pyhää nyt. Nautitaan!
Belgialainen suklaa tuntuu erittäin "ruokasalta". Ei kovin montaa konvehtia pysty syömään kun jo tulee kylläisäolo.
VastaaPoistaNautitaan, joo! Huokailin tyytyväisenä tyttärelle tänään kuinka mukavaa nykyään on, kun ei ole mitään pakollista velvollisuus kyläilyä mihinkään - saa olla kotona.
Herkkua oli siinä monenlaista ja tytär oli hyvin onnistunut ne ikuistamaan kamerallaan:)
VastaaPoistaJoulunviettonne kuulostaa mukavan perinteikkäältä, kun saatte viettää sitä vanhempienne ja sukulaistenne seurassa. Meillä on lähiomaiset kaukana, mutta onneksi lapset tulevat aina jouluksi. Ja huomenna mennään siskolle kylään.
Ihanalta joulunne kuulostaa ja niin kauniisti kirjoitit siitä!
VastaaPoistaOikein hyvää joulun jatkoa sinulle ystäväin!
Katriina; herkkua on monenlaista, kyllä. Joulujuhla runsaine ruokineen kuuluu asiaan ja saakin. Mutta arki kun koittaa niin palataan ruotuun ja hillittömyys saa riittää. Kiitos tyttären, kun näin onnistuneesti taas mukana.
VastaaPoistaKolme siskoani myös kaukana ja viime vuosina jääneet näistä perinteistä ilman. Kuopuksen tapaan huomenna, kiva.
Susanne; kiitos ystäväni!
Joulu on läheisten kanssa vietettävä ihan juhla, joka joulu tallentuu mieleenpainuvana.
VastaaPoistaKaunista lumista maisemaa, se tuo hienon joulutunnelman
Arleena; lumimaisema on kyllä tosi jouluinen tänä vuonna ja kylmääkin. Tänä Jouluna ollaan tiiviisti (taaskin) kotosalla ja vierailut saa suuntautua nyt meille päin. Pikkusiskoa perheineen odottelemme päiväkahveelle.
VastaaPoistaMä tykkään kans olla kotona, rauhallisesti,
VastaaPoistavaikka olihan meillä kolme sukupolvea..
Hannele; joo, mites se nyt menikään, borta bra men hemma best...
VastaaPoista