Kivalta tuntuu taas vapaaviikko. Maanantaina tein tunnin työpaikalla kirjallisia töitä, ei haitannut. Tiistaina ihanaa auringonpaistetta! Tyttären kanssa kaupungille, hänellä optikolle aika. Ensiksi Kaijalle, miehen tädille. Tytär on aina tarvittaessa hänen ”ATK-tukija”. Useamman liitetiedoston lähettämisessä tarvitsi nyt pikkuisen apua. Muuten sähköpostin lähettely onnistuu. Minä tein hänelle vielä jalkahoidon. Kahviteltiin päätteeksi jutellen mukavia sekä nautittiin herkullisista karjalanpiirakoista ja vaniljaviinereistä, täydellistä.
Kaija on eräs niistä ikinuorista, jotka hengeltään myönteisiä, tyytyväisiä, kiinnostuneita ympärillä tapahtuvista asioista ja ihmisistä. Hän on myös kirjallisesti erittäin lahjakas. Tänäänkin 88 vuotiaana myös kauneutensa säilyttänyt.
Pyörimme Chydenia- (kauppa)keskuksessa jonkin aikaa - minä pitempään tyttären ollessa optikolla. Eipä siellä ikäiselleni juuri houkutuksenvaaroja ole, paitsi Pukumies
Mutta siellä taas on kaikki niin törkeän kallista. Aletangoilla on kyllä joskus onnistanut. Niinpä nytkin, gantin t-paita 50% alessa. Ja aivan minun beigevärini, kiva!
Vielä eksyin joutessani pieneen sisustustavaraliikkeeseen mistä nämä löysin. Visiota on näiden käytölle.
Tapettikatselmus...
Poikkesimme vielä matkanvarrella K-raudasta hakemaan tapettirullan. Vinttikammarin tapetointi tyssäsi muutamanmetrin tapettivajeeseen. Poistopisteestä ostamaani tapettia ei enää saanutkaan sieltä lisää. Onneksi K-raudasta sain. Yksi tapettirulla maksoi kyllä kolminkertaisesti, mutta omapahan oli saituuteni.
Tänään sain sitten vinttikammarin tapetoiduksi, jes! Listojen kiinnitys osoittautui oletettua vaikeammaksi, joten mies lupasi tehdä sen, kiitos. Tyytyväinen olen kaikkiin tähänastisiin aikaansaannoksiin. Oli kyllä miehen kanssa puhetta, että hieman massiivisemmat listat voisivat sisustuksellisesti vielä parantaa huoneen yleisilmettä. Nyt kuitenkin tyydymme näihin olemassa oleviin. Tämä ensimmäinen tapetoimiskokemukseni on ilahduttavan myönteinen. Jopa siinä määrin, että olisin valmis tapetoimaan myös toisen vinttikammarin. Mutta se tehtäköön vasta keväällä. Nyt kammari on täyttynyt sinne talvehtimaan tuoduista pelargonioista.
Oi mikä ihana ilta! En malttanut lähteä kotoa mihinkään. Kokouskutsukin sai jäädä. Enkä viitsinyt muuallekaan kutsuttuun tilaisuuteen mennä. Miehelläkin kaupungissa kokous josta äsken kotiutui. Toi tuliaisiksi loimulohta. Nyt lasilliset valkoviiniä loimulohen kanssa.
Syksyiltoina on tosiaan mukava vain käpertyä kynttilävalon tunnelmaan sisälle - ja nauttia olosta.
VastaaPoistaArleena sanoi sen justiinsa, mitä aioin sulle sanoa.
VastaaPoistaMikä sen ihanampaa onkaan, kuin kynnttilänvalo, lohta ja oma kultanen mies vierellä!
Kyllä kannattaakin pysyä kotona. =)
VastaaPoistaIhanaa tapettia... <3
Arleena, totta haastat. Tuo käpertyminen kynttilävaloon ja viihtyisä olo tapahtuvat kuin itsestään syksyn edetessä.
VastaaPoistaHarakka, kaksin joskus kaunihimpi. Kyllä, mukavaa huomata kuinka puolisokin on mukana tällaisissa kokemuksissa tuntien samanlaista hyvää oloa samoista asioista.
Una, kyllä, ilta meni talteen. Silloin kun asia/ajatus tuntuu oikein omimmaltaan, pitää asettaa se kaiken muun edelle – jättäytyä vain jostakin vähemmän tärkeästä ja toteuttaa se oma juttu.
Tapetit ovat ihania! Olen alkanut katsella tapetteja tarkemmin. Aikaisemmin aina mahdollisimman halpoja pelkistettyjä/tylsiä. Näköjään ne mihin ihastuu maksavatkin sitten…Mutta etenen maltillisesti ja vähän kerrallaan.
Maaretta., sepä se, kun jotain haluaa on jostakin luovuttava, niinhän se menee. Opiskelu on kuitenkin niin kokonaisvaltaista hommaa, että mahdollinen muu kyllä paljolti jää. Mutta onneksi se kestää vain aikansa. Ja opiskelu panee kyllä paljon liikkeelle sellaista minkä vaikutukset vaikuttavat vielä hämmästyttävän pitkään tai pysyvästi. Tuon ponnistelun ja suorituksen jälkeen kaikki tuollaiset vapaa-ajan harrastukset tuntuvatkin sitten entistä makoisimmilta. Siksi kai itsekin niin niistä hehkuttelen.