sunnuntai 13. syyskuuta 2009

TYYTYVÄISYYTTÄ

Takana kaksi työntäyteistä viikkoa ja edessä kaksi vapaaviikkoa, jihuu!
Tuosta tulevasta vapaastako johtuu tämä ihmeelliseltä tuntuva onnentunteen lisääntyminen ja kasvanut tyytyväisyys? Aamulla on ihanaa herätä alkavaan päivään ja illalla kiitollisena kömpiä vuoteeseen.
Viikonlopun sää oli jälleen niin hemmottelevaa! Lauantaina sai onnellisin mielin ulkosalla puuhastella. Sunnuntaina tuli nukuttua pitkään, miksikäs ei. Lounaaksi teimme tyttären kanssa pizzaa. Siis, mikä kulttuurivallankumous meillä, pizzaa pyhäruuaksi!!! Kivaa ja helpottavaa joskus näin poiketa totutuista kuvioista tai ”pyhinä pidetyistä” arvoista. Hyvältä maistui.

Syötyämme teimme tyttären kanssa pienen kävelylenkin lähimetsään. Koko kesänä en ole metsään joutanut. Iloksemme huomasimme kuinka uusi aluskasvillisuus oli peittänyt parin vuoden jälkeiset rumat hakkuuarvet. Siitäkään syystä ei ollut tuntenut vetoa tuttuun metsään. Mutta nyt se näyttikin taas kauniilta ja oli palautunut samaksi rakkaaksi paikaksi, jossa aina hyvämieli saa vallan.


Iltapäivällä kävimme lähikylän markkinoilla. Siellä oli luvissa muurinpohjalettuja ja niistä jo kotona kuolasin. Hieno ilma ja iloinen tunnelma.


Kiertelimme eri kojuja. Ostin omenoita (sopivia uuniomenoiksi) Mustaviinimarjahyytelöä ja suolasieniä. Sitten suuntasimme lettujonoon, mutta voi, lettutaikina oli loppunut ja me jäimme ilman! Olivat paistanee niitä yhdestätoista lähtien kello viiteentoista. Oma syy, mitäs viivyttelimme.


Vielä piti käydä Vattajan mökillä. Lämmintä oli sielläkin. Kovin vähälle jäi tämän kesän mökkeily entisiin kesiin verraten. Mutta kun kotonakin on ollut niin mahtavaa kesää viettää.


Tuo piano on saanut olla jo kohta kymmenen vuotta täällä mökissä. Lohtajan kirkkomusiikkijuhlien yhteydessä pidettävässä Vattaja-illassa se on raahattu mökistä ulos hiekkarannalle. Rannalla pianon säestyksellä on laulettu yhteislauluja tai soitettu kesäillan tunnelmaan sopivaa. Kunhan kotona ulkorakennuksen remontti saadaan valmiiksi, matkaa piano takaisin kotiin. Mökin seinät ovat jääneet valkoiseksi maalaamatta, kun joka kesä on ollut "se viimeinen kesä Vattajalla" ja mökki siirrettävä metsähallituksen maalta pois.

5 kommenttia:

  1. Tuntuupa kun olisin itse päässyt metsään mukanasi.Muutenkin tästä postauksestasi henkii rauha ja ilo, liekö sitten tulevan vapaan ansiota? Itse jään tuosta onnesta tänä syksynä paitsi kun valitsin opinnot,innostavaa sekin on näin kypsällä iällä.

    VastaaPoista
  2. Puiden huminaa ja raikasta metsäilmaa. Mikä sen parempaa sunnuntaina.
    Kylämarkkinat ovat niin kotoisia ja siellä on tuttutunnelma.

    VastaaPoista
  3. Ihania nämä aurinkoiset syyspäivät. Sinä olet osannut nauttia niistä täysin siemauksin:)
    Myös noista metsälenkeistä saa niin hyvän mielen. Minulla on oikein ikävä metsään kävelemään jos en ole vähään aikaan käynyt.
    Mukavia vapaapäiviä sinulle!

    VastaaPoista
  4. Maaretta, iloa ja voimia opiskeluun! Viime syksynä olin itsekin tuossa jamassa, loppusuoralla 60 op.een urakastani. Ensi syksynä voit tyytyväisyydellä ihaillen muistella ahkerointiasi.:)

    Arleena, tällaisen lämpimän syksyn ansiosta kesä on tuntunut aivan enenvanhaselta piiiitkältä kesältä. Kylämarkkinoilta voi saada monenenlaista mitä ei itse saa aikaseksi.

    Susanne, on se kuin rahaa panisi pankkiin, kun saa tällaisista syyspäivistä vielä hyvän kesän jälkeenkin nauttia. Nyt alkaa pihatöistä rauhoittuakin ja metsäretkelli kerkiää. Kiitos, tänään piipahdamme kaupungissa äitini ja tyttäreni kanssa.

    VastaaPoista