PIHAMAALTA LÖYTYI AARTEITA

Työvuorot, nyt jo toinen viikko, ovat vieneet tyystin aikani ja voimani. Vaikka kuinka on hyvässä mielessä rutinoitunut työntekijänä, vie tämä nykypäivän työmäärä ja –tahti melkoisesti voimavaroja aikaa elämän muilta osa-alueilta. Toki muutakin on ehtinyt. Viime viikonlopulla juhlimme äitini 80-vuotis syntymäpäivää. Onnistuneet juhlat, josta jäi hyvä mieli ja maku. Juhlia edeltäneet valmistelutkin sujuivat hämmästyttävän helposti ja sopuisasti sisarusten kesken. Keskimmäinen siskoksistamme, ”varsinainen juhlaruusailija”, suunnitteli ja veti lähes yksin juhlien järjestelyt, mutta jakoi myös meille muille suvun naisille osan tehtävistä.


Ja nämä ihanat syysillat! Ilta pimeään saakka olemme mieheni kanssa ahkeroineet tuolla ulkosalla pihapiirissä. Mies on remontoinut ulkorakennushuonetta ja minä puuhaillut kaikenlaista parannustyötä pihalla. Saimme muun muassa ikivanhan lykättävän ruohonleikkurimme käyntiin ja sehän meni kuin höperö ja minä onnesta toinen höperö sen perässä. Sillä olen voinut siistiä sellaisia pöheikköjä ja rumia alueita, johon päältä ajettavalla ei ole mahdollista.


Iso korjausprojekti olisi tuon vanhan kiviaidan ylössaattaminen. Suunnitteilla on, että kunhan tuo lähipellon vilja on leikattu, tilaan traktoriurakoitsijan kuorimaan ja tasaamaan elosuojan ja kiviaidan viereisen maan. Hanke voi jatkua varmaan kevät puolelle, mutta tarkoitus aloittaa jo tänä syksynä.

Tänä iltana malttamattomuuttani aloittelin jo ” vähän” siirtelemään muutamia kiviä ja raivaamaan paksuuntunutta heinämaata. Rautakanki kolahti tuon tuosta johonkin kiveen ja eräässä kohtaa tuntui kuin kalliota olisi koputellut. Aloin kuoria ruohomattoa ja sen alta paljastui isonlainen näyttävä laattakivi, jihuu! Riemuissani kutsuin miestäkin katsomaan löytämääni aarretta, hymyili vinosti.

Eipä aikaakaan, kun taas rautakangella tunsin mahdollisen laattakiven ja se osoittautui vielä suuremmaksi. Kutsuin taas miestä katsomaan ja apuun, ei enää virnistellyt. Juuri ja juuri jaksoimme sen kahden siirtää. Olin niin onnellinen. Mies ehdotti kivestä pöytälevyä, saa nähdä. Jatkoin etsimistä. Mieskin välillä huuteli ja kysyi, löytyykö lisää. Löysin vielä muutamia isoja ja sopivan symmetrisiä kiviä kiviaitaan, mutta laattakiviä ei enempää. Jatkan taas innolla huomenna.