NAAMIO

Yksi kirjan runoista, monelle meistä tuttua.

Keväällä kaikki siivoavat,
jynssäävät ja lakaisevat.
Pihat huolella haravoivat,
ikkunat pesevät puhtaaksi.


Sen kevään muistan hyvin
kun siivous ullakolle ylti –
minne aikoinaan unohtui
mummon vanha keinutuoli.

Tuoliin tohkeissani kopsahdin
ja nurkassa vanhan arkun huomasin.
Arkku menneiltä ajoilta
täynnä kuivuneita kasvoja.

Sinne heti ryntäsin
ja arkun vanhan avasin.
Pysähdyin ja säpsähdin
kun kasvot kaikki heräsi.

Oli se joka nauroi
vaikka ei naurattanut.
Oli se joka puhui
vaikkei ollut asiaa.

Sitten oli se
joka kiltteyttä tihkui
ja josta kaikki muka pitivät
ja joka ei tuntenut sanaa ei.

Purkista hunajaa jokaiselle jakoi
ja pelkäsi niin pirusti,
että kaikki paljastui
ja tumma viha näkyisi.

Otin käteeni touhottajan,
vikkelästi liikkuvan.
Sen joka kaiken teki
kaiken ehti ja kaiken järjesti.

Muistin sen monet polut,
nopeat ja kiireiset.
Muistin väsymyksen
jota ei muka ollut.


Oli myöskin se
joka kaiken tiesi,
kaiken tiesi, kaiken osasi
kaikkiin kysymyksiin vastasi.

Herra Hyvä täydellinen,
virtaviivainen, sopusuhtainen.
Ne kasvot olivat liukkaat,
öljytyt ja vahatut.

Oli siellä muitakin:
Hurja vanha hapannaama.
Säälittävän avuton,
surkimus ja reppana.

Auttakaa nyt minua,
olo on niin surkea.
Pelastakaa, nostakaa.
Olen täysin lohduton!

Nyt sen ilme nauratti,
nauratti ja säälitti.
Ei raukka vielä tiennyt
että juoni näkyi läpi.

Oli myös se sankari,
se joka aina pelkäsi
ja jonka oli ihan pakko
paras olla kaikista.

Pelko aina seuranaan
hän teki urotekojaan.
Urheutensa takana
pieni poika, hylätty ja yksin.

Naamareita kääntelin,
kääntelin ja muistelin.
kokeilin välillä kutakin
kasvoilleni asetin.

Outoja ja vieraita
mutta samalla niin tuttuja.
Yhtä niistä taputtelin,
kiitin sitten kaikkia.

Jokaista olin tarvinnut,
jokaista joskus käyttänyt.
Vailla naamiota
en osannut kulkea.

Löysin vanhan peilin,
eteeni sen kohotin.
Ja hämärässä tunnistin
kasvot omat vihdoinkin.

Katselin kummaa kulkuetta,
juhlavasti marssivat,
tosissaan ja tohkeissaan.
Aikansa kutakin, ajattelin.

Aikansa kutakin.