sunnuntai 3. toukokuuta 2009

AIVAN PIHALLA JA METSÄÄN MENI


KISSA KUUMALLA KIVELLÄ Eti, ystävämme naapurista.

Saipas parina edeltäneenä päivänä nauttia lähes kesän veroisesta säästä ja tunnelmasta. Se näytti vaikuttavan heti piristävästi; sai ihmiset liikkeelle, tapaamaan toisia tai muuten vain liikkumaan ja puuhailemaan ulkosalle. Itsellenikin se aiheutti aivan euforisen kaltaista ahkerointia. Noina kahtena päivänä haravoin ja siivoskelin pihaympäristöä kuin leikiten. Tytär tuli keskeyttämään puuhani, huusi tietyllä äänenpainolla pienen paussin olevan viisasta. Vastapainoksi tuli myös levättyä. Hain jopa lepolassen ja löhöilin siinä kotvan. Illalla kasvoja ihanasti kihelmöikin ja terveen punakalta myös näytin.


Naapurissa myös touhusivat. Radioamatöönäri sääteli tornissaan ja minua äitiä hirvitti. Varovaisen tarkka on poika aina ja harvoin tuonne on kiivettävä.


Kävin sitten tänään minäkin pyöräilemässä. Ja kuten tapani on, poiketa pääteiltä sivuteille, otin nytkin tutkittavakseni hieman oudomman metsätien pätkän.
Tästä tulin...

...ja tuonne menin. Nuorta metsää, hyvin hoidettua, maisemaltaan hieman tylsää, silmänkantamattomiin. Ei houkuttanut ja käännyin takaisin.

Paikka paikoin vielä metsätiellä märkää ja rapakkoa, että oli pyörää talutettava.
Vasemmalle kun katsahdin, näin tuon salaperäiseltä vaikuttavan tunnelimaisen tien. Jäin sitä ihailemaan ja olin iloinen, että kamera tuli mukaan. Miltähän tämä näyttää kesällä, entä ensilumen aikaan? Tänne tulen toistekin…

Tyytyväisenä palailin poispäin. Vastaan tuli tuttu kylänmies. Ihastellen kysyin häneltä heti, että kenenkäs tuo ihana metsä tunneliteineen on. (niinkö sillä merkitystä) Katsoi vähän vinosti ja sanoi heti, että ei se mikään hieno metsä ole. Eikä siitä kunnon puutavaraa saa, kun noin tiheään istutettu ja oksaviakin ovat. Niin kai…tuumin. Huikkasi perään, kuin tasatakseen sanomaansa, ”täällä sitä ihminen virkistyy”. Totta, vastasin.

9 kommenttia:

  1. Itse asiassa onkin vähän aavemaisen näköinen noin säntillisesti kasvava metsä: sellaiseen ei ole täällä tottunut! Mutta vaihtelua silmälle. Metsät sinänsä ovat levollisia paikkoja.

    VastaaPoista
  2. Katriina: harmittelen, mutta kuva ei tee maisemalle täysin oikeutta. Luonnon metsästä tykkään minäkin, mutta tuossa oli aivan hämmästyttävää (kun täälläkään en ole koskaan tuollaista nähnyt) tunnelmaa, kuin joku viininviljely alue tai vastaava. Minua aivan syyhyäisi päästä tuonne puukkosahoineni hiemann oksia karsimaan ja kaunistamaan. Käyn tuolla vastakin.

    VastaaPoista
  3. Kylläpä kissa nauttii elämästään:)
    Ihanasti on aurinko meitä hemmotellut viime päivinä, ihanaa!

    Hui miten korkealla siellä tornissa mennään. Minua jo huimaa kun katson kuvaasi.

    Jännältä näyttää tuo tunnelimainen metsätie. Aivankuin satukirjasta.

    VastaaPoista
  4. Olipas kissalla kissan päivät. Kivi mahtoi olla lämmin.
    Metsätiet ovat rauhoittavia ajella tai kävellä.
    Naapurimiehen kanssa samaa mieltä oksaista puuta näyttää tulevan eli liian tiheässä kasvatettua männikköä. Ehkä menee paperin valmistukseen. Nykyään kaikki valikoivat vähäoksaista ja oksatonta, vaikka ei sitä oksatonta puuta olekkaan.

    VastaaPoista
  5. Onpa ihania kuvia..minustakin metsä näyttää aavemaiselta..
    hyvää alkavaa viikkoa..

    VastaaPoista
  6. Metsätie suorastaan kutsuu luokseen, unenomaisia kuvia, houkuttelevia!Pyöräilyä on harrastettu näemmä siellä sun täällä blogistaniassa!

    VastaaPoista
  7. Meilläkin pidennetty viikonloppu meni melkein kokonaan pihalla oleillen tai no puuhastellen. Kukkia siirrelty ja uusia ostettu, mutta haravointia ei ole edelleenkään tehty loppuun, piha on osin vielä liian märkä.
    Ja takapihalta kaadettiin pari puuta kun terassille ei enää juurikaan paistanut aurinko. Kyllä nyt kelpaa.

    VastaaPoista
  8. Susanne: Kissa nauttii elämästään. Ja mikäs on nauttiessa metsän rauhaisassa huomassa. Ja auringon hemmotellessa.
    Minustakin tuo metsätie näytti ja tuntui ihanan tunnelimaiselta. Mielikuvituksissani näen tuon kärrytien vievän komean ja valoisan kartanon pihaan. Suuri kivinen kartanorakennus on samaa sävyä noiden puiden kanssa.


    Arleena: Kissoillamme on täällä hyvät oltavat. Naapurit ovat sen verran etäällä, että eivät käy heille haitaksi. Tuossa kiviaidalla tapaavat usein koisia.
    Metsätiet ovat rauhoittavia, kyllä mielelläni lähden sinne päin, en niinkään tuonne keskustaan kylälle. Nuorempana, kun rullaluistelin ,oli pakko asvalttiympäristöön mennä, ei kivaa.

    Krisse: Tie Dragulan linnaan... ;)


    Maaretta : Metsätielle pitää aina silloin tällöin päästä. Kyllä siellä ajatus alkaa kulkea ja saa yleensä hyviä ja rakentavia ajatuksia. Minä kuljen niin paljon autolla, että pyöräily tuntuu vaihteeksi tilaisuuden tullen upealta. Ja hauska huomata, että ei se kunto ihan rapana ole.


    Pioni: Kiva kuulla pihalla oleilustanne ja puuhastelustanne. Minä kans tein äkkiä tilapäisen kukkapenkin auringonkukille. Saas nähdä onnistuiko kylvökset. Nyt ainakin saamme sadetta, joka jouduttaa ja edistää kaikkea kasvua. Haravointi tuntuu välistä pakolliselta pahalta ja haluaisi tehdä kaikkea muuta mukavaa. Mutta kaipa se on, että ensin työ ja sitten huvi.
    Meillä tässä pihapiirissä on vanhoja koivuja, jotka osin ränsistyneitä ja roskaavia. Kaataa pitäisi! Puukkosahallani olen jo muutamana vuonna karsinut pimentävää ryteikköä talon takaa ja johan on valoa saatu, kelpaa.

    VastaaPoista