JOTUNIA

Mielenkiintoista ohjelmaa illalla TV Teemalta.


MARIA JOTUNI:
Intohimo ihmiseen
AFORISMEJÄ
VUOSILTA
1929-1943

Ihmisen velvollisuus on seurata omaa ajatusrakennelmaansa, koska se pohjautuu niihin havaintoihin ja tuntoihin, joilla maailma välittyy hänelle, ja on lopulta ainoa luotettava opas erehdyksiä tehdenkin. Vieras ajatusrakennelma vie meiltä maaperän ja voi ratkaisevina hetkinä olla riittämätön ja aikaansaada jyrkkiä käänteitä ja sovittamattomia ristiriitoja.

Kaikista kipein opetus on kaikista välttämättömin.

Jos joku ivaa sinua, ole tyyni ja onnellinen, sillä onni on todellisessa oppimisessa. Jos sinulle pahansuovasti ilmehditään, älä käännä katsettasi pois; ei ole haitaksi , jos näet ihmisen ilman naamiota, näethän paljon muutakin, jos heijastuspeilisi, sielusi, on puhdas.

Ne tilapäiset sattumat, jotka paljastavat meille luonteemme huonot ja kasvatuksemme heikot puolet ja nolaavat meidät, ovat tuhatta kertaa tärkeämmät kuin kaiken kasvatusopillisen kirjallisuuden lukeminen ja turha teoretisoiminen.

Turhaan suremme toisten puolesta. Meidän on toimittava enemmän ja surtava vähemmän.

Paikalliseen lehteemme lähettämäni "Sunnuntaisitaatti" parin vuoden takaa:

Ajatellen omaa intohimoani lukemiseen, mietin onko lukeminen korviketta todelliselle elämälle? Haenko kirjoista opastusta ja tukea omille epävarmoiksi kokemille käsityksilleni? Olenko aikuisena yhä kiltti tyttönen, joka tarvitsee edelleen turvallisuutta luovat auktoriteetit, nyt kirjojen avulla? En, vaikka mielelläni siteeraankin lukemiani viisaita ajatuksia seuraan kuitenkin omia ajatusrakennelmiani.
Lukuhetki mieluisan kirjan parissa on kuin keskustelu hyvän ystävän kanssa, saada kuunnella kypsiä, lohdullisia ja rohkaisevia ajatuksia elämän peruskysymyksistä.
Näitä Jotunin aforismeja lukiessa koin kuuntelevani viisaan naisen puhetta ja tuntevani kuinka hänestä säteilevä valo ja lämpö saa lukijan tuntemaan kasvavansa: jotain toteutuu, jota aikaisemmin ei ole ollut.
Ihmisen herkkyyteen varovaisesti uskoen Jotuni lähestyy elämän peruskysymyksiä tutkivana ja viimeiseen asti täynnä taipumatonta halua ymmärtää ja opastaa.