KEVÄTTÄ taas ILMASSA

Oli mukavaa herätä auringonpaisteeseen. Ei millään malttanut maata pitempään vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Aamukahvin jälkeen lähdin postia noutamaan. Otin kameran varmuudeksi mukaan, jos vaikka talvihorroksesta heräilevä karhu sattuisi tielle tai se isännän näkemä peura.



Naapurin (pojan) Eti-kolli katseli uteliaana menoani ja kuvailemistani.


Noita vanhoja mäntyjä olen aivan ruennut rakastamaan.



Nimitämme tätä tien kohtaa ”aurinkoiseksi mutkaksi”. Tien oikealla puolella oli ennen kaunis vanha kuusimetsä. Koko metsä kaadettiin – lohduton näky – suretti. Lohduttavaa kuitenkin, että koko alue muuttui entisestä pimeästä valoisaksi ja lämpimäksi.



Jahas, tuossapa taas hevosenjäljet. Tuttu ratsastajatyttö taisi eilen iltapäivällä taas lenkin tehdä. Näkyypä pienempiäkin jälkiä; minkä lie pikkulinnun... sekä kissoistamme jonkun?


Seuraava näkymä vasemmalla, harmaa lato – kissojen kohtauspaikka. Usein näkee jonkun vieraan kissan oleilevan ladon edustalla. Talvella lumihangessa näkyy kissojen tekemät polut.



Terassikausi tässäkin kohteessa avattu. Kuuman juustokeiton maku korostui ulkosalla.