LYSEONTYTTÖJEN KANSSA KÄYMÄSSÄ

Toinen vapaaviikko lähti aurinkoisesti. Olin heti aamusta toimelias, vein kaikki vuodevaatteet lumihangelle ja vaihdoin lakanat ja tyynynpäälliset. Tulipa raikastata - illalla on nautinnollista sukeeltaa niihin. Lounaaksi tein tuhtia lihakeittoa, sopii näin pakkaspäivänä. Sain viimeistellyksi ja lähetetyksi myös erään kirjoitukseni paikalliseen lehteen. Olin oikein tyytyväinen, tuntui kuin olisi saanut aikaiseksi jotain tärkeääkin, ja olinhan toki saanutkin.

Iltapäivän alkuminuuteilla äitini soitti ja kysyi joko lähtisimme... Olimme jo lauantaina sopineet lähtevämme hänen ja ystävänsä Liisan kanssa tänään naapurikunnan lanka- ja kenkäliikkeen loppuunmyyntiin. Äiti, Liisa ja Sirkka (ei tällä reissulla mukana) ovat "vanhoja lyseolaisia". Yleensä heidän puheensa ja muistelunsa kääntyvätkin noihin vanhoihin yhteisiin lyseo- ja kauppakouluaikoihin. Minusta on kiintoisaa ja mukavaa seurata heidän iloista ja nauruista keskusteluaan noista nuoruusvuosien kokemuksistaan. Tällaisen iloisen yhdessäolon jälkeen äitini tapaakin tavallisesti todeta, posket hieman vielä hehkuen, "olipa mukavaa, heti kuin olis kymmenen vuotta nuortunut." Ja siltä hän kyllä minustakin näyttää.
Itse taitamattomana käsitöihin en lankoihin kajonnut. Äiti löysi muutamia lankoja ja suloiset sydänkuvioiset kumisaappaat eräälle lapsenlapsistaan. Liisa löysi aikomansa talvikengät ja löysipä nätit edullisesti. (Harmi, että en huomannut löytöjämme kuvata, kameran käyttö kun on itselleni niin uusi asia) Tämä kaunis täysvillainen torkkuuhuopa lähti kotiimme 15€:lla . Liisa osti vielä kauniimman keltaisen täysvillaisen huovan, aivan ihanan.
Emme malttaneet vielä kotiin palata ja yhdessätuumin päätimme jatkaa Kalajoen Tapion tuvalle kahville. Siellä tuo kissa torkkui takkakiven reunalla vaikka tuli oli takassa. Siirtyi siitä sitten juuri kun oli kuvaa ottamassa. Tuvan emäntä kertoi kissan olevan 19 vuotta vanha! Siksipä ei hevin korvaansa kulkijoille lotkauttanut?
Tapion tupa on mukava turistikohde aivan 8 tien varrella.
Kahvi ja tuore pulla/rinkilä maistuivat ihanilta! Ja eikös vain, nähtiin vanhoja tuttuja! Ja Liisa heti änkes heidän pöytään. Oli hauska hetki - tuollaiset yllättävät tapaamiset vuosian jälkeen ilahduttavat ja elähdyttävät. Tuvan emäntäkin, lähtöisin samalta kylältä, kävi jutustelemassa ja menneitä muistelemassa. Se näissä tavaksi tulleissa reissuissamme onkin parasta antia, nähdä yllättäin tuttuja/ystäviä. Äitini, entinen taxi-autoilija, ei enää juurikaan itse autolla kulje, joten hän kokee nämä retket erittäin virkistävinä - niin myös itsekin.
Hyvillämielin kahvit nautittuamme ja tuttavat puhuteltuamme nokka kohti kotia...
Ei aivan heti kuitenkaan, vaan poikkesimme samaisen "lankakylän" Poistopisteen kautta.
Mukava liike, josta aina löytyy jotain mielenkiintoista ja erilaista. Hinnatkin hyvin sopuisat. Tämäkin aivan 8 tien kupeessa keskellä kylää. Liikkenpitäjä on myös taitava taulujen kehystäjä.

Ompa kuin olisi lomalla tämän puolipäiväistämisen myötä. Niin mukavalta tuntuu tämä kiireettömyys.