Ovatpa niin toistensa ääripäitä nämä kaksiviikkoiset vuorottelut; kotona olemisen rauhaisat päivät kuin työn inteensiivisessä otteessa hääriminen. Nyt päivät kiitävät työn merkeissä ja illalla huomaakin pelkästään olevansa. Tyytyväisyyttä kuitenkin koen. Olen aina tykännyt, kun töissä on tekemistä - mielekästä tekemistä. Nämä kaksiviikkoiset työ- ja vapaajaksojen vaihtelut tuntuvat rikastuttavan kumpikin toinen toisiaan. Kahdenviikon kotona "vietetyn" ajan jälkeen on mielenkiintoista palata työhön, osallistua erilaisiin kokouksiin, palavereihin tai koulutuksiin tai tehdä vain tavallista arkipäiväistä työtään. Ja taas työntäyteisen jakson jälkeen on ihanaa rauhoittua kotioloissa, palautua ja saada herkempää kosketusta omaan itseensä ja luovuuteensa.
Kuulostaa aika täydelliseltä järjestelyltä. Jospa minäkin joskus voisin kokeilla hiukan lyhennettyä työaikaa.
VastaaPoistaJoo, pioni, voin lämpimästi suositella. Vuorotteluvapaa oli myös onnistunut irtiotto. Pidin sitä kahtena eri vuotena neljä ja kolme kuukautta. Jälkiviisaana ajattelen, että olisin voinut pitää kolmenakin vuonna ja kokonaisen vuoden yhteensä. Taloudellisestikin oli aivan helppoa.
VastaaPoistaTerveisiä Vaaralasta. Pitkästä aikaa jaksan taas postauksia lueskella ja niihin kommentoidakkin.
VastaaPoistaVuorotteluvapaa tai osa-aikalisä on mukava tapa huilia hieman ja tehdä töitäkin..
Totta Krisse. Kiva, että olet "jalkeilla"!
VastaaPoista