KIINNI ARJESSA

Kolmen kuukauden vuorotteluvapaa päättyi 19.1 ja oli palattava takaisin työn arkeen. Arkeahan se on kotona oleminenkin. Vaan on se kuitenkin lähes juhlaa, kun kodin kiireettömyydessä on rauhaa omille ajatuksille ja mukaville puuhailuille. Sellaisessa slow-elämäntahdissa saa luovuuskin paremmin sijaa. Aluksi saattaa liikkua vain joutilaan levottomana ja osaamatta tarttua mihinkään "järkevään" tai "tähdelliseen" työhön, mutta sitten yks`kaks` jonkinlaisen ihmeellisen inspiraation kaltaisen innostuksen valtaamana tarttuu toimeen. Korjaa kodissa jonkin, jo vuosia ärsyttäneen, ruman kohteen tai kalusteen, loihtien vanhasta uutta. Miestä se kyllä ajan oloon saattaa rasittaa, kun tahtomattaan joutuu osallistumaan tähän innoituksen ja luovuusprosessin käytännöntoteutukseen.

Työelämän työtahdin ja -paineen kourissa oleva on väkevästi kiinni arjessa, suorastaan liekassa. Vaikka pitääkin työelämän monista mielenkiintoisista ja innostavista haasteista voi kiire väsyttää - imeä voimia, eikä näin jaksa ylläpitää hyviä ihmissuhteita tai huolehtia edes omasta hyvinvoinnista. Näin keski-ikäisenä alkaa viimeistään kyseenalaistamaan näitä rakentaita, hyvä niin. Omalla kohdallani huomaan tehneeni oikeita ratkaisuja oman jaksamisen ja innon ylläpitämisen kannalta. Parina vuonna olen pitänyt muutaman kuukauden vuorottelevapaata ja aikaisempina vuosinakin erilaisia työstä irtiottoja. Jo tunne siitä, että on mahdollista "liikkumavaraa" antaa valtavasti voimaa ja iloa elämään. Parhaimmillaan keski-ikäisenä voi tuntea Helena Anhavan runon lailla "tulleensa kotiin". On sellainen vahva tunne, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä, hyvinvointiinsa ja onnellisuuteensa.