KAAMOS SELÄTETTY

                                                Joululahjan saaja, konserttiliput Musiikkitaloon.

Kaamos selätetty! Nuorempana en oikein ymmärtänyt puhetta kaamosmasennuksesta, pitkäkestoisen pimeän passivoivasta vaikutuksesta ihmismieleen. Myöhemmin tiedostin poteneeni itsekin tuonkaltaista pimeänpiinaa ja olevani herkkä sen vaikutukselle edelleen. Onneksi tässä iässä, oman itsetuntemuksen myötä olen oppinut löytämään sopivia selviytymiskeinoja ja energiaa antavia tapoja vahvistaa vastustuskykyäni tuollaisen pimeän aikajakson varalle.

 

Eräänä mukavana keinona toimivat parin päivän pääkaupunkimatkat. Joskus niihin sisältyy joku kulttuuritapahtuma, joskus pelkkää hengailua kaupungilla. Konseptin erilaisuudesta huolimatta, matkat ovat aina puoltaneet paikkaansa, osoittautuen onnistuneiksi ja virkistäviksi. Tämänkertaiselle matkalle, kaamoksen selättämiseksi, sopi mitä mainioimmin Wienin filharmonikkojen konsertti/Schönbrunnin linnaorkesteri, uudenvuoden konsertista tuttu meistä monelle. Konserttiliput Musiikkitaloon  hankin miehelle joululahjaksi. Laskelmoidusti ja omien mielihalujen mukaisesti, myönnän.

Lippujen hankinta jäi hieman viimetinkaan ja siitä syystä paikkavalinnoissa ei ollut oikein valinnan varaa. Mutta H Parvi osoittautuikin oikein hyväksi paikaksi seurata esiintyjiä kuin itse soiton kuulemisen kannalta. Sieltä avautuivat myös hienot näkymät lähes koko saliin ja yleisöön. Kaikkinensa mahtava kokemus. Itse musiikki, wieniläisvalssit ja polskat vaikuttivat ihanan rentouttavasti ja saivat olon vapautuneeksi ja iloiseksi. Konsertti toimi siis mitä parhaiten juuri kaamoksen selättämisessä; sopivan kevyt ja iloisen innostava, alan huippumuusikoiden taattua soitantaa. Ohjelmaa täydensi myös pari romanttista operettiesitystä. Kiitos osaavan kapellimestarin sekä myös hänen mainiot vuorovaikutustaidot luoda välitöntä tunnelmaa ja höystää sopivasti huumorilla. Konsertti vaikutti uskoakseni samoin myös muuhun kanssayleisöön, kuten konsertin väliajan ja lopun ulosvirtaavien kuulijoiden iloisista ilmeistä oli pääteltävissä.

- Jee, huokailin tyytyväisenä Musiikkitalon pyöräovesta ulos tullessa, ja jatkaen eduskuntatalon ohi astellessamme,  
 - jaa, mitähän me seuraavaksi kerraksi keksittäisiin.