lauantai 4. kesäkuuta 2016

WIENIN MATKA



Wienin matka ylitti odotuksemme. Mies, matkanjohtaja ja matkaopas samassa ominaisuudessa veti taas onnistuneen reissun, kiitos! Kotomaassa tehtiin netissä edeltä jo kaikki tarvittavat lippuhankinnat, niin ei tarvinnut tuhrata aikaa paikan päällä siihen touhuun. Aikataulut pitivät kutinsa. Aloitimme matkan Helsinkiin tavanomaisella 07:37 Pendolinolla keskiviikkoaamuna. Lento Wieniin oli vasta iltapäivällä, joten saimme oleskella Helsingissä jonkun aikaa. Pantiin laukut aseman säilöön ja menoksi.  Sopivasti käytiin kalakeitolla Cafe Esplanadissa. Sitten pikkuhiljaa lentoasemalle.


Wieniin saavuttiin alkuillasta ja lentoasemalta kätevästi CAT-junalla Wienin keskustaan, josta parin kadun ylityksen jälkeen käveltiin hotelliimme. Matkalaukut  purettuamme käytiin heti kaupunkia tutkimaan. 




Lämmin kesäilta eurooppalaisessa pääkaupungissa sai kyllä meikä metsäläiset lähes euforiseen olotilaan. Väsy ja nälkä hillitsivät sen verran menoa, että valitsimme hotellin läheisyydessä sopivalta tuntuvan ruokaravintolan. Osaltaan valintaan vaikutti sisältä kuuluva elävä pianomusiikki.  Aika pian saimmekin tilauksen tehtyämme hyvältä maistuvan illallisen eteemme. Aikaisemmilta  Itävallan ja Saksan matkoiltamme on jäänyt myönteiset kokemukset sen ruuasta. Sitä nauttiessa palaa aina lapsuus ja nuoruus mieleen, koska ruoka muistuttaa aitoine makuineen niin vahvasti entisaikojen konstailematonta maalaisruokaa. Illallisen jälkeen oltiinkin kypsiä koisimaan. Sikeästi saatiinkin nukutuksi  hyvin äänieristetyn hotellihuoneen  mukavassa vuoteessa.



Aamiaiset olivat tosi herkullisia ja monipuolisia ja aamiaistilat tunnelmalliset ja viihtyisät. Hotellimme sijaitsi juuri sopivasti ydinkeskuksen Ringstrassen varrella, jossa kaikki tärkeimmät kauppakadut ja nähtävyydet sijaitsivat . 

 
Otan yleensä paljon näyteikkunakuvia, että voin sitten tutkia niitä netistä. Nyt etenkin, kun liikkeet olivat suljettuna.






Wienin matkan pääasiallinen tarkoituksemme oli Torstain Schönbrunn kesäkonsertti. Se alkoi vasta klo 20.30, mutta halusimme olla siellä hyvissä ajoin ja tutustua alueeseen muutenkin. Halusimme olla myös varmoja, että matkanteko sinne onnistuu meiltä kommelluksitta. Lisäksi meidän oli vielä saatava konserttiliput, jotka olin netistä varannut. Iloitsin jo edeltä tulevan iltakonsertin lisäksi myös mahdollisuuksista päästä kaupungin erilaisiin ostospaikkoihin ja olin varannut matkalaukkuuni tilaa kaikkiin mahdollisiin ”löytöihin”. Jonkin aikaa kaupungilla kulkiessa panimme kummastellen merkille, kuinka suurin osa kaupungin eri butikeista ja kauppakeskuksista oli suljettu? 


Kauppakeskukseen kyllä pääsi, mutta kaikki likkeet olivat suljettu. Syyksi osoittautui katolinen PYHÄN RUUMIIN JA VEREN JUHLA JUHLAPYHÄ. Mies suhtautui tietoon rauhallisesti, vaikutti jopa  tyytyväiseltä…
Selvisin itsekin hämmästyttävän pian kohtaamastani takaiskusta ja jatkoimme taas iloisina Euroopan kauneimmaksi kaupungiksi kutsutussa kaupungissa kulkuamme.



Nämä ihastuttavat nuoret naiset poseerasivat hienon kauppakeskuksen portailla ja näpsivät kännyköillään kuvia toisistaan. Tarjoiduin ottamaan heistä yhteiskuvan. Pyysin saada itsellenekin kuvan. Suostuivat kun varmistuivat henkilöllisyydestäni ja kunniallisista aikeistani.

Ja oli näitä muitakin spontaaneja kuvauskohteita...







Lämmin kesäpäivä mahdollisti ruokailun ulkosalla, istuskelemaan kadunvarren ravintolapöydässä nauttimassa hyvästä ruuasta ja seuraamaan samalla ohikulkevien ihmisten menoa. Wiener schnitzel ei kotomaassa ole tullut syötyä vuosikymmeniin. Nytpä sitä sitten paikan nimen mukaisesti paistettujen perunoiden kera nautittiin. Hyvältä maistui kaikkinensa. 




Jälkiruokaankin sorruin. Se sai herkullisuudellaan kihoamaan liikutuksenkyyneleet, koska muistitti maultaan aivan Immanin mummuni ihanaa kropsua! Päivälliseksi venyneen lounaan jälkeen palasimme hotelliimme levähtämään.

Kunnon tirsojen jälkeen sonnustauduimme kesäillankonserttiin.  Tepastelimme sitten takaisin keskusasemalle ja sieltä  U4-junalla vähän niin kuin vastakkaiseen suuntaan muutaman pysäkin  verran Schönbrunniin saakka, kätevää. Muun ihmisvirran mukana löysimme helposti perille ja muutamien kyselyiden jälkeen saimme tilaamani liput käsiimme. Lippuja antaessaan nuori nainen toivotti meidät  lämpimästi tervetulleiksi konserttiin ja opasti sen olevan heti kyseisen rakennuksen takana.
Pelkällä ensisilmäyksellä ei voi  päästä käsitykseen kuinka suuri alue todella onkaan.
No, me pääsimme pikkusen käsitykseen sen suuruudesta kävellessämme parisenkymmentä minuuttia puistokäytävää kohti kartanon esipihaa konserttialueelle.
Kesäisen alkuillan aurinko posotti vielä kuumasti ja pakotti ihmiset riisuutumaan hihattomiin ja etsiytymään puistopuiden varjoon. Jo kaukaa, ennen orkesterilavan näkymistä, korviimme kantautui suuren orkesterin virittämisäänet. Se jo pelkästään sykähdytti mahtavalla voimallaan ja antoi esimakua mitä tuleman piti.


Vähitellen alue alkoi täyttyä. Se oli aidattu useammaksi pienemmäksi alueeksi. Pääsimme lopulta aivan esiintymislavaa olevalle lähimmälle alueella ja näytimme muutamalle  järjestysnuorukaiselle lippumme. Eivät oikein päässeet käsitykseen niistä ja kutsuivat paikalle englanninkielentaitoisen naisen. Hän sitten meille selittämään, että meidän pitäisi palata takaisin, koska konserttilippumme  on sisätiloissa pidettävään konserttiin. Pettymyksemme huomatessaan kehotti ystävällisesti meitä jäämään halutessamme seuraamaan konserttia ja kertoi ettei seisomapaikkoihin tarvita mitään lippuja. Ei tietenkään houkuttanut  mihinkään sisätiloihin siirtyminen, juuri tännehän me olimme halunneet 

Kykenisipä kertomaan ja välittämään  edes jotakin tuon mahtavan konsertin tunnelmasta, musiikin koskettavuudesta ja sen luomasta ilosta!  Kuvailemaan ihmeelliseltä tuntuvaa Schönbrunnin hämärtyvää kesäiltaa, kymmenien tuhansien ihmisten kuuntelemassa keskittyneenä suuren filharmoniaorkesterin loihtimaa äänimaailmaa, lähes hypnoottiselta vaikuttavaa musisointia,väliin hennoin sulosävelin viuluin ja huiluin, väliin mahtavin patarummuin ja pasuunoin. 

Se tunne, hurmioituminen  ihanasta musiikista ja nähdä samalla ympärillään myös kaikkien muidenkin kokevan samaa, vakuuttuneena ja liikuttuneena kaikesta kuulemastaan.  Mietin,  koimmeko jonkinlaista kollektiivista extaasia, kun tavallisesti tuntee olevansa pelkkää marginaaliporukkaa nauttiessaan yksikseen kotioloissa vastaavanlaisesta musiikista? Ainakin sykähdyttävää eurooppalaisuutta!

Illan pimetessä, konsertin viimeisenä soitetun Ravelin maagisen Boléro`n aikaan taivaalle suunnatut suuret valonheittimet herättivät ihastuneita huudahduksia. Intensiivisen ja vangitsevan Bolero-esityksen päätyttyä ihmiset räjähtivät raikuviin ablodeihin ja bravoo-huutoihin, me mukana.

Kaiken musiikillisen mielenmyllerryksen ja sydämeenkäyvän soitannon päättäminen pelkkien bravoohuudoin ja suosionosoituksin ei olisi mitenkään käynyt päinsä: Scönbronnin musiikillinen  ilta  oli vaikuttavuudeltaan sitä luokkaa, että yleisö vaati lähes hullaantuneena vielä muutamaa  encorea. Loistavan encore-valinan  ja näyttävän ilotulitusesityksen taustoituttamana  ihmismassa sai purkaa kiitollisena patoutunutta riemuaan! Ja konsertti-illan lopulliseksi päätteeksi tietenkin iloinen ja seesteinen Wienervalssi ja täyttymys oli saatu!

Konsertista paluu, satatuhatpäisen ihmismassan joukossa kulkeminen sujui ihmeen rauhallisesti ja joustavasti, vaikka valaistuskin vaikutti paikoin olevan tilapäisjärjestelyin tällättyjen valonheittimien varassa. Ajauduimme ihmismassan kuljettamina pari pysäkkiä kauemmaksi saapumispysäkistämme, mutta mies oivana oppaana ja mainiona matkanjohtajanamme löysi nopeasti oikean pysäkin mistä palata hotelliimme. 

Katsoessamme nauhoitettua konserttia uudelleen omalta kotisohvaltamme, huomasimme riemuksemme näkyvämme huiskuttamassa muiden mukana.

Ihmettelimme kotiin palattuamme vielä matkakokemuksiamme  fiilistellessämme, kaikkialla näkemäämme siisteyttä ja järjestystä valtavaan ihmismäärään nähden. Miten vastaavanlaisen siisteyden ylläpitäminen voi olla meille suomalaisille niin vaikeaa, vaikka meitä on paljon vähempi?

8 kommenttia:

  1. Oi, onpa teillä ollut upea konserttikokemus! Saksassa ja Itävallassa minäkin aina ihailen maiden siisteyttä, ei näy roinaa ja roskaa rakennusten takapihoillakaan. Eikä ole pajukkoja teiden varsilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kyllä! Juuri näin! Heti jo lentokoneen laskeutumisvaiheessa huomaa maiseman selkeyden ja siisteyden. Kyllä meillä Suomessakin olisi maisemat vielä kainiinpia, jos vain huolehdittais niistä paremmin ja nähtäisiin vaivaa asian eteen, uskon.

      Poista
  2. Varmasti nautittava ja mukava matka, jonka tunnelmaan on myöhemminkin mukava palata aina halutessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan! Ja kokemus antaa oppia vastaisuuden varalle vaikka uusia samanlainen matka. Ollaan koettu tosi kivaksi sisällyttää aina joku konserttielämys matkaan.

      Poista
  3. Hieno kokemus musiikin maailmaan!En ikinä vähättele etteikö musiikin vuoksi teh
    dä mitä vaan ... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sitä se oli! Ruuan maustakin nauttii ulkotloissa erillälailla ja niinpä varmaan musiikistakin, uskon.

      Poista
  4. Upea kokemus teillä. On se kaunis kaupunki, ihana Wien! Opiskeluaikana vietin siellä kuukauden, tutustuen Josefstadin yksityisklinikkaan ja sairaalaelämään. Usein menin metrolla Schönbrunnin puistoon kävelemään! Mukavia muistoja myös oopperasta, jonne pääsi opiskelijana muutamalla kympillä, silloisilla markoilla. Toinen kaunis kaupunki on Krakova suosittelen! Terveisin Irma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista ja kivaa kuultavaa kokemuksesi. Sairaanhoitajana voisi sieltä työtä saada? Saksankieltä vaan ei ole tullut opiskelleeksi. Wieniin olisi mahdollisesti vielä aikomus uudelleen syksyllä erääseen kiinnostavaan konserttiin. Itse tykkään käydä aina useamman kerran samaisessa kaupungissa. Yhdellä kerralla ei millään vielä saa kunnon käsitystä ja ehdi saamaan riittävästi irti.

      Poista